Älä pelaa äänelläsi

Ensi viikolla alkaa ennakkoäänestäminen. Taidan tarttua jälleen siihen. Viimeksi oli tavallaan pakko, kun oli vaalilautakunnassa, niin tietyllä tapaa olisi kiva käydä pitkästä aikaa ihan vaalipäivänä uurnilla.

Mutta (keksin tämän tänään) koska äänestäminen ei ole mitään nettipokeria, niin ei kannata ottaa sitä riskiä. Minulla on yksi ääni joka käyttää näissäkin vaaleissa. Voin pitää itseäni jännityksessä läpi ennakkoäänestämisen ja katsoa repeänkö liitoksistani ennen 18. päivää vai en. Pääsenkö äänestämään vaiko en.

Kun se ennakkoäänestäminen on suotu ja tehty helpoksi, niin miksen käyttäisi sitä? Tiesinpä ehdokkaan tai en. Jos tapanani olisi päättää se päivää ennen varsinaista vaalipäivää ja elää siihen asti irrallani koko teemasta, niin voisinko aikaistaa tuota "päivää ennen" vähän? Ehkä.

Ja sittenhän on siis niin, että jos menen nyt ennakko äänestämään, niin siitä saa palkinnon. Esimerkiksi sekä hyvän patongin että makeapalan lattella ja vishyllä.

Kuva: täältä

Nais sitä ja nais tätä

Naisautoilija, naistarjoilija, naisjohtaja, naispresidentti...
Naiiiiis...

Subjektiivisesti olen sitä mieltä, että varsin usein törmää siihen, että naispersoona ei miellytä. Siis ei persoonan persoona, vaan se että persoona on nainen.

Aivan. Moni asia tulee minullekin mieleen kun vaikka on tekemisissä miesten kanssa. Mutta pidän itseäni jo jokseenkin ihmisiä tavanneena ja miehiäkin tuntevana, että nykyään pitkälti pidän aikuisia ihan vaan aikuisina. Toiset ovat herkkiksiä ja toiset ei. Toisilla on huumorintajua ja toisilla ei. Toisilla on ja toisilla ei. Kaikkea.

Mutta jännää on työelämässä kuin arjessakin se, miten... jänniä asioita minultakin nim. om. Naisena oletetaan että voi odottaa. Harvalle jäänee epäselväksi, etten ole ihan hissukka, että olen jokseenkin ...nooo vaikkapa verbaalisesti värikäs ja kenties hitusen karski.

Tässäkin huolimatta etenkin työssä luokseni on laahustettu mm. A4-tulostenipun kanssa, että MINÄ liimaisin 50 kutsua kasaan (kun dorka ei osaa tulostaa kaksipuoleisia), vaikka minulla olisi oikeitakin töitä. Tai että MINÄ olen joku keittiöpiika ja pitäisin muiden kuin isäni jälkien siivoamisesta (joka sekin on vain valmistautumista tulevaan "vanhustenhuoltoon"). Tai olisin ylipäätään kiinnostunut kuuntelemaan haltioituneena häääsbiin juttuja, kun omatkin naurattavat itseä enemmän. Saatika tekemään kaikki nk. paskaduunit, jotka ovat liian hankalia tai "työläitä" (eli jätkät ei vaan osaa). Ei kysytä "Villeltä", ei "Rapelta", "Peralta" tai keltään, jonka nimi edes viittaisi maskuliinisuuteen.

Kiintoisaa asioista vielä tapaa tehdä se, että jos kysyy: "Mikset tee itse?", niin siitä nousee valtaisa älämölö. Suorastaan dramaattinen. Ihan normaalista kysymyksestä. Kysymyksestä, johon ei ole ladannut yhtään mitään (vielä), edes äänenpainoa. Varsinkin, kun itse tullaan kyselemään ja ehdottelemaan ihan jo suorastaan hölmöjä...

Hämmentävää taas on se, että jos on osoittanut, että osaa eli olisi siis pätevä, niin... ei olekaan. Muka. Siis, että yht'äkkiä osaaminen vain katoaa. Puff! Taas siis siihen asti, että jotain pitäisi tehdä. Kuin rinnakkaiset todellisuudet menisivät välillä jotenkin sekaisin.

Erikoista asioista tekee sekin, että kun jotain vaikkapa ehdottaa tai sanoo etukäteen, jopa ihan napakasti niin se ei tunnu uppoavan. Sitten voit toistaa itseäsi kuin Helsingin metro läpi kaupungin ja edelleenkään ei mene sanoma perille. Ja sitten jossain vaiheessa alkaa se ...aivan todella rasittava ulina ja pillaus siitä "miksei kukaaaaan sanonut". Hoh hoijaa.

Surkeaa on se, että itseään liberaaleina, tasa-arvonkannattijina ja kaikinpuolin tasapuolisesti kaikkia ihmisiä kohtelevina itseään pitävät ovat usein ihan yhtä ...veemäisiä miesämmämääkijöitä kuin ne, jotka ovat avoimesti pillaajia. Sillä onhan se surullista. Se koettelee toivoa.

Nk. vahva nainen (eli ihan vain reipas ihminen, joka ei vain nysvää) ei tarvitse kenenkään apua tai tukea (muka) ja sitä saakin "vähän koetella, että onko oikeasti niin muka vahvaa tekoa, ellei suorastaan vähän ottaa luuloja pois", mutta marttyyripillaja(miehiä) ymmärretään enemmän kuin avutonta linnunpoikasta keskellä Mannerheimintietä.

Ja jos et ymmärrä ja olet vielä nainen, niin... "Miten Nainen, jonka kuuluisi olla hellä ja ymmärtäväinen kodinrakentaja, voi olla NOIN kamala akka?!"

Ehkä miehen kriisissä on syy.

Kuva: täältä

Naamavaalit ja -koneet

Koska mielikuvitusblogissakin oli tehty samainen testi, niin päätettiin Mairen kanssa ihan realimaailmassa koetta samaa.

Eihän näiden tekemisessä ole todellisuudessa mitään järkeä. Tai siis voidaan tietenkin kysyä, että pitääkö käyttää juuri niitä kuvia mitä käyttää? Mutta hei... Jos ei näteistä ja kivoista kuvista "löydy kasvoja", niin sitten edetään aina sellaiseen kuvaan, josta naamavaalikone kasvotkin löytää.

Ja sitten naamalle sopivan ehdokkaan. "Naama-vaalikoneen avulla vältät monimutkaisten kysymysten pohdinnan ja valitset sinua parhaiten edustavan ehdokkaan helposti, hauskasti ja nopeasti oman kuvasi avulla!" Okkee... Ja jotkut sanoo, ettei vaalikampanjoissa pidäkään olla mitään hauskaa...

Tarkennetussa haussa voi tarkentaa jopa ihan ehdokkaan vaalinumeroon... Ja NYT mä kysyn: Mihin siinä tapauksessa tarvitaan tätä(kin) vaalikonetta?

Siis voin olla todella tyhmä ja ihan daiju, mutta... Miksi? Mä en tajua. Eikä Mairekaan tajua. Kuuluisiko meidän tajuta?

Mikä ihmeen My Space?

"Kaikki on siellä!" Kuten komisario Palmu voisi sanoa: Ihanks totta?! Mäkin olen nyt siellä. Myspacessa. Mutta en mä tajua mikä sen funktio on. Eilen latailin läjän kuvia ja aamulla tärkeämpiäkin asioita odotellessa vielä lisää.

Mua hualettaa vaan se, että hualiiko Martti Servo mua sen kaveriksi...

Niin siis, siellä "kerätään" kavereita. Jos nyt olen käsittänyt oikein. Tai etsitään "tosimielellä kumppania".

Olisko toi tavallaan vähän niinka aikuisten Pokémon-kortit. Niitä pitää saada ihan hulluna ja sitten miettii mitä niillä tekee? Tietty mulla on 5 eri kaveria ja yksi kahdesti enkä mä nyt ajatellut IHAN ketä vaan huolia mun kaveriksi. Koska mä en ooo mikään tusinakaverikeräilykohde!

Vai onko toi niin kuin IRC Callery? Josta mulla ei myöskään ole mitään havaintoa mitä sillä tekisi. Mä olen niin pihalla. Mä olen niin hääääsbiiin! Niin häääsbiiin! OMG!

MUTTA siis JOS tämä on nyt se tapa verkostautua (kaikkien muiden tapojen lisäksi), niin menköön.

Miksi äänestää? - Miksi, oi miksi?!

Jaakko sen sanoi. Siis mäkään en ole osannut tajuta tätä. Kuinka noloa...

Miksi nuorten pitäisi etenkin äänestää?

• Koska vanhemmista ja niitäkin vanhemmista lähes kaikki äänestää.

• Vanhempia ja niitäkin vanhempia on lukumäärällisesti huomattavasti menemmän kuin meitä, nuorempia (60-luvun jälkeen syntyneitä).

• Ne hakkaa meidät vaikka meistä kaikki äänestäisi - Totta, mutta jos siksi emme äänestä, jäämme totaalisesti jalkoihin.

• Siksi meidän, nuorempien ja pienien ikäluokkien edustajien PITÄÄ äänestää. Että meidänkin ääni pääsisi kunnolla kuuluviin eikä hukkuisi, tulisi suurien ikäluokkien älämölön runnomaksi.

• Ja siksi meidän pitää äänestää meidän ikäpolviemme edustajia. Että meillä on on edes joku päivä myös uusia poliitikkoja, joista voi nousta Suomelle uusia päättäjiä, johtajia ja vaikkapa ihan pääministereitä ja puhemiehiä...

Eduskuntavaaleissa äänestämien on ihan pala kakkua. Suomessa se on pyritty tekemään helpoksi. Ainakin se on helpompaa kuin Amerikan maalla, saati Amerikan Loridassa...

Ennakkoäänestys on 7.-13.3.2007. Ennakkoäänestyspaikkoja on huikeasti ja jokainen voi äänestää ihan missä päin Suomea vain. Kunhan on henkkarit mukana, niin homma hoituu. Virastoissa, posteissa ja ties missä voi äänestää ennakkoon. Ruokiksella, töiden jälkeen, jos myöhästyy bussista... Ihan voi valita sen hyvän ja sopivan hetken.

Vaalipäivä on jälleen sunnuntai. Tällä kertaa 18.3.2007. Varsinaisena vaalipäivänä PITÄÄ äänestää juuri ja nimenomaan siellä missä äänestysoikeuteen oikeuttavassa lapussa sanotaan. Silloin EI VOI äänestää missä vain. Silloin mennään tiukemmissa rajoissa, eli limiteissä.

Mutta hauskaahan on se, että silloin voi törmätä tuttuihin, naapureihin ja voi heittää sunnuntaikävelyn. Haukata happea, jos on vaikka vähän huono happi muutoin. Koska jos pääset venymään Mäkkärille krapulassasi tai lähikiskalle, niin samalla reissulla raahaudut äänestämäänkin.

Lappua ei tarvitse äänestääkseen. Eli jos se hukkuu, niin ei hätää. Voit aivan hyvin saada äänestyspaikkasi selville, joko kysymällä naapurilta, missä hän äänesti tai seurata naapuria äänestyspaikalle ja vielä äänestyspaikalla varmistaa, että paikka on oikea. Mikäli se ei olisi, niin vaalilautakuntalaiset antavat sinulle numeron josta oikeaa paikkaa voi tiedustella.

Ja kun on äänestänyt on käyttänyt yhtä tärkeintä oikeuttaan, mitä demokratia meille mm. suo. Yleistä äänioikeuttaan.

Peippo Peipponen

Peippo(nen) (Fringilla coelebs).

Tämä lintu on se, joka oli jossain vaiheessa jok'ikisessä joulukortissa ja joulupaperissa mitä näki. Peipponen piirroksena ja valokuvana. Peipponen ikkunakoristeena, pöytäkoristeena, peipponen porsliinista, villanarupalloista, kartongista... Juu neim it!

Ihan kyllästymiseen asti. Mutta voiko siitä peipposta syyttää? Kysyikö kukaan peipposelta, että haluaako peipponen itsekään nähdä joka puolella peipposia? Nousiko peipposelle kusi päähän ylenpalttisesta leiskutuksesta?

Vaikka kuten Henry Olavi Remu Aaltonen sen on sanonut: "Tärkeintä ei ole se nouseeko kusi päähän (koska se kuitenkin nousee), vaan se kuinka pian se sieltä laskeutuu".

Martti Servon laulussa
Peipponen sanotaan:

Taas tunnen sen
Tunteen
Jonka syksy saa
Tullessaan
Kuten lintu tuo
Palaa jälleen
Kun kevät on
Paalussaan

Kuin lintu taivaan
Kuljettaa kaipuutaan
Vapauteen
Sen siivet kantaa
Missä odottaa
Unelma

Peipponen Lentää yli vuorten korkeiden
Ja suuntaa etelään
Lämpimään
Peipponen
On kuten ihminen
Joka kaipaa ystävää
Ymmärtäjää

jne.

Kuva: täältä

Mairé muoti - Uusi sarja alkaa

On uuden sarjan aika. Ja lintuja on tulossa, kunhan muistetaan... Mutta nyt: Mairé muoti!

Muoti, tuo aina yhtä polttava teema, joka meitä kärvistelee ja koettelee. Vie narussa kuin poloista pässiä...

Kun pienenä ei edes itse saanut pukeutua kuten tahtoi ja äiti sääteli nukkemuotiakin (ompeli niille vaatteita), niin aikuisena voi A) toteuttaa omalla pukeutumisellaan itseään ja käsitellä noita lapsuuden traumoja, B) koiransa pukeutumisella ja lopulta C) myös lastensa pukeutumisella (kuten siis kait äitini ja isänikin) itseään ja oman lapsuutensa traumoja, mitä vaatetukseen tulee.

Mairé muoti -sarja koskee kohtaa Bee. Kuinka jokainen voi toteuttaa itseään ja käsitellä lapsuutensa(kin) traumoja ja ympäristön asettamien normia painetta. Helpottavasti.

Kuvassa Maire Sikuriina Hannikainen on sonnustautunut asuinalueelleensa sopivaan ja jossain määrin myös tyypilliseen ulkoilutakkiin. Talvinen "kurkku"kuosi on sekä hiphop että tarpeellinen, mikäli tulee maastoutua. Tekoturkiskaulus on sekä lämmin, että sopii erinomaisesti borderterrieerin väritykseen sekä korvien malliin, antaen samalla hieman luxusta takille.

Talvisen kurkkupuvun malli on monille kroppatyypeille sopiva & istuva, kiitos sivujen kolmiasteisen säätömahdollisuuden. Mairen yllä on takki kokoa 42 cm. Takki on peräisin Lempäälä IideaParkista (MiniMa... jotain) ja hinnaltaan kohtuullinen, laatuunsa nähden.

Euroviisuja 2007

Euroviisuihinkin on enää 75 päivää!

Itse olen menossa semifinaalien 2. harjoituksiin katsomaan toukokuuista viisupöhinää. Olisihan se huippua päästä finaaliinkin, mutta katsotaan nyt.

Markku-serkku on luvannut Marianne-keksipaketin jos jostain saataisiin liput...

Katson aina mielummin Euroviisuja kuin missikisoja. Tosin tänä vuonna en katsonut Suomen karsintoja yhtään. Koska ei niitä jaksanutkaan katsoa. Mutta loppukilpailuissa on kaikkea PALJON mielenkiintoisempaa ja villimpää.

Kiitos Markku-serkun, niin tässä on kaikkien iloksi tähän mennessä jatkoon selvinneet Euroviisuvoittojakanditaatit. Lisäähän tulee vielä, mutta jostain on aina hyvä aloittaa...

Evridiki / Comme ci comme ça Cyprus/Kypros

DG / Drama Queen Denmark/Tanska

Dmitry Koldun / Work Your Magic Belarus/Valkovenäjä

Guri Schanke / Ven a bailar conmigo Norway/Turska

Olivia Lewis / Vertigo Malta

Edsilia Rombley / Nooit meer zonder jou Netherlands/Hollandaise-kastike

Todomondo / Liubi liubi I love you Romania

The Jet Set / Time to party Poland/Puola (maa ei se lankaan liittyvä)

Hanna Pakarinen / Leave me alone Finland/Suami

Aida & Frederik / Ndoci Balada e gurit Albania

Alenka Gotar / Cvet z juga Slovenia

Natalia Barbu / Fight Moldova

Dervish / They can't stop the spring Ireland/Irlanti

Gerli Padar / Partners in crime Estonia/Viro/Eestimaa

DJ Bobo / Vampires are alive Switzerland/sVeitsi

Eiríkur Hauksson / Ég les í lófa ?ínum Iceland/Islanti

The KMG's / Love power Belgium/Belgia

Kuva: täältä

"Kaikkien on poistuttava rakennuksesta--"

IdeaPark, yksi sadoista ostosparadiisoksista jotka eivät identifioidu (tunnistaa [joksikuksi t. joksikin]; yksilöidä; samastaa; samastua) mitenkään toisista.

Nyt on sielläkin käyty jo kahdesti, ensimmäisen ja viimeisen kerran. Mutta miksi me saarivaltakuntalaiset olisimme yksinoikeutettuja omaan lähiostoshelvettiin? Sama ilo on nähtävästi suotava kaikille. Vaikka kaupunkien keskustojen kuoleman kustannuksella.

Yksi asia opittiin. Ostoskeskuksessa EI IKINÄ pidä jättää takkia säilytykseen. Ainakaan talvella. Sillä eilen IdeaParkissa tuli hälyytys. Palo-, pommi-, mikäliehälyytys. Juuri kun lattekuppi oli kohoamassa huulille.

Absurdi tilanne, jota ei Suomessa usein kohtaa. Toisin kuin nk. Suuressa Maailmassa. Eikä näitä tilanteita juuri koskaan, ikinä, harjoitella. Edes mielikuvien tasolla.

Kysymys kuuluukin: Kuinka toimia tilanteessa, jossa kaiuttimista kuuluu: "Kaikkien on poistuttava rakennuksesta välittömästi--" ja sama parilla kielellä? Saa valita useamman vaihtoehdon...

A) Pysyä rauhallisena ja katsoa missä on LÄHIN poistumistie
B) Äkkiä lähteä vain johonkin suuntaan
C) Jäädä kauppoihin pyörimään ("ei täällä mitään kuitenkaan ole tapahtunut")
D) Rynniä mahdollisimman nopeasti kohti uloskäyntiä, vaikka kyynerpäitä käyttäen
E) Jäädä pöllimään kaupat tyhjiksi

Jos ja kun pääsee ulos asti. Siis on lähtenyt ylipäätään rakennuksesta ulos, kuten pyydettin... Siis käskettiin. Mitä sitten olisi hyvä tehdä?

A) Jäädä ovien eteen seisomaan (että pääsee ensimmäisenä takaisin sisälle)
B) Hyökätä ensimmäisten poliisien hihaan vaatimaan selitystä mitä on tapahtunut (kun ovat siis juuri itse saapuneet paikalle mennäkseen ottamaan selvää...)
C) Mennä vähän pidemmälle odottamaan, että tilanne rauhoittuu. JOS on tarvetta vielä palata sisälle (hakemaan niitä vaatteita tai taakse jääneitä ostoksia...
D) Antaa lapsien juosta VPK:laisten jaloissa ("...kun siitä on niin siistiä nähdä livenä palomiehiä")
E) Lähteä vaikka kotiin

Ei siellä tainnut olla yhtikäs mitään. Kenties se oli niin, että jotkut olivat juuri jäämässä kiinni myymälävarkaudesta ja kaverit keksivät laukaista hälyyttimen. Ehkä joku oli keittiötiloissa jättänyt jonkun soossin käryämään. Ehkä se oli tietokonebugi... Mutta silti sitä mietti jo silloin, että eikö olisi vain syytä mennä sinne ulos ja vähän pidemmälle pihalle. Vaikka se takki on siellä säilössä tai itse kokee tietävänsä, ettei "se kuitenkaan mitään ole".

Mitä jos olisikin? Kerrankin eräs ihan tavallisen härmäläisen näköinen, opiskelijapoika käveli erääseen ostoskeskukseen etelä-Suomessa, ihan tavallisen näköinen reppu selässään...

Ja toisekseen. Mitä hyötyä on kuuluttaa, jos yksilö on yksilönä niin viisas ettei sen edes tarvitse välittää moisista kuulutuksista, saati noudattaa niitä?

Kolmanneksi. Subtv:ltä tulee sellainen uudehko ohjelma, missä voi seurata palomiesten toimintaa ja työskentelyä varsin läheltä. Ei sitä tiedonjanoa pidä sammuttaa mahdollisen oikean tilanteen ollessa päällä. Ja jos itse kaipaa äksöneihin mukaan, niin silloin voi liittyä VPK:hon. Ihan vaikka isät ja pojta yhdessä. Koko perheen harrastuksen pariin.

Kuva: täältä

Kommunisti ja seniori

SSK-SKK:n huippusalaisessa tapaamisessa oli kuten aina kuulumisten vaihtoa ja yleistä keskustelua teen ja herkkujen kera. Puhe polveili vakavista aiheista hömppään ja erittäin kevyen kautta elämän traagisuuteen (kuinka ikävät asiat tuppaavat kasaantua).

Puhuttiin vaalikoneistakin. Niitähän on... ihan liikaa ja niiden täyttäminen on sinällään aivan mahtavaa ajanvietettä, mutta kun osa tekee ne ilman painotuksia ja toiset painotuksilla (koskien myös ehdokkaita itseään), niin voiko niistä nyt saadakaan mitään ...tolkullista? Ehkä. Ehkä ei.

Minä olen tehnyt muutaman. Jude (lausutaan kuten Beatlesin biisissä Juuud) myös, Noorakin. Ylen (jos muistan oikein, saattoi olla Hesarinin) koneesta sain eniten puolueena yhteen sopivuutta kommunistien ja vasemmiston kanssa. Se johtuunee kenties myös painotusten lisäksi mielipiteestäni, että valtio ja kirkko tulisi pitää ihan erillään.

Mutta pajatson tyhjensi Jude. Jude on kuvassa oikealla. Mikä puolue sopisi KAIKISTA parhaiten kaupunkilaiselle nuorelle miehelle, joka on mukava ja filmaattinen?

Jokainen saa kolme (3) arvausta...

Ei. Ei ole kristilliset.

Ei. Eikä ole perussuomalaiset.

Ei, ei, ei eikä ole ärk-koop-pee... vaikka siis miksei voisi.

Sehän on TIETENKIN senioripuolue!

Nyt tämä kommari valmistautuu shoppailumatkaan isän työsuhdeautolla Tampesterin suuntaan, Iiideaparkkiin! Solidaarisuutta ja sopivasti sosialismia!

Oravamiehet

"Hienoa että oravamiehellä ovat hommat alkaneet luistamaan

Helsinki, Itäkeskuksen Lidl: Mies (~60v) latoo kassalle ison kasan erilaisia pähkinäpusseja ja sanoo naureskellen takana olevalle nuorelle naiselle: Mulla on sopimus oravien kanssa."
- Salakuunneltua.fi

Kyseessä voisi olla isäni, mutta epäilen tuota Itäkeskuksen Liideliä. Toisaalta... Faijasta ei koskaan tiedä. Mutta sen tiedän. Silläkin on sopimus oravien kanssa (oikeasti) ja että faija näyttäisi hyvältä etenkin Mustanaamion puvussa, mutta miksei oravamiehenkin.

Eli faija lähtee vaikka yömyöhällä hakemaan "pojille" pähkinöitä ja vaihtelun vuoksi joskus jotain muutakin. Sillä totta on, jos lähdetään ruokkimaan esim. oravia alkutalvesta, niin siihen on sitten sitouduttuva.

Kuva: täältä

Ancka

Ancka. Tyypille se kait oli tarkoitettu eikä siitä kukaan arvellut Mairelle leiriläistä. Mutta kuinkas kävikään...

Koska suomenruotsalaiset ovat myös kuten borderterrieerit, kiinalaiset, janitsaarit a.k.a. pöndet alias maalaiset, teekkarit ja mm. missikokelaat... ihan saman näköisiä eikä niitä eroita toisistaan, niin Ancka on yhdessä ankassa koko ankkalampi.

Ancka on ajattoman stiili, siihen ei tartu mikään, se pysyy kuulina ja rauhallisena tilanteessa kuin tilanteessa. Ei repsötä mistään, ei ole nukkainen olemus ja sillä on aina yhtä ylevä ryhti. Laminaatilla se liukuu vinhasti kuin Åke Blomqvist ja vedessä se sievästi kelluu. Siis aivan kuten synnynnäinen ja ties monennenko polven puhdasverinen höördy, eli suomenruotsalainen.

Mutta meidän Anckahan on siis saarivaltakunnan tyylikkäin muoviankka, jolla on ihan oma palju. Maire antaa Anckan aina välillä uiskennella siinä (katselee vierestä) ja sitten Ancka saa taas vähän Sipoossa syntyneen (siis lähes kaksikielisen) kuritusta. Heja SFP & Sibbo Vargarna!

Päivien hyvät työt

En tiedä muista, mutta minusta on ainakin mukava olla vaikkapa avuksi. Monista asioista ei ole edes vaivaa.

Kuten toissapäivänä. Seisoin ja odotin Mannerheimintien valojen vaihtuvan, kun vierestä kuului pienen mummelin ääni: "Voisinko minä tulla sinun kanssasi tien yli?". No tottakai!

On päivän selvää, että autan mummelin tien yli. Sillä joskus kun katselee liikennenvalojen vaihtumista ja tietää esimerkiksi joidenkin valojen olevan suhteellisen sähäköitä, niin ymmärtää että hitaammin taivaltavat kokevat jonkinasteista stressiä kadun-/tienylityksestä.

Kuten nytkin. "Kun minulla on nämä kepit, niin minä pääsen eteenpäin niin hiljaa." Noo, jos se mummelia yhtään lohdutti niin kerroin (lähes lupasin), että asiaan tulee varmastikin muutos ihan lähivuosina. Jos mummeli vain jaksaa odottaa...

Kun suuret ikäpolvet vanhenevat on luultavasti pakko kasvattaa jalankulkijoiden vihreidenvalojen aikaa. Itse näen tämän ihan realistisena. Sillä läjäpäin mummeleita ja pappoja haahuilemassa paniikissa autojen seassa (ja useampi autoilijakin on "seniori") ei ole ...edes terveellistä.

Kuva: täältä

Antakaa kun määkin huudan

Huutaminen. En harrasta sitä julkisilla paikoilla kuin jos huutelen... vaikkapa Mairea tai isääni (molemmat voivat tarvita huomionsa kiinnittymistä). En huutele kadulla ohikulkijoille, en ihmisille metrossa enkä edes kolmosen ratikassa.

Mutta älkää taaskaan ymmärtäkö minua väärin. Minulla on hyvät keuhkot ja kantava ääni. Osaan käyttää sitä myös. Ja ottaen huomioon vahvat karjalaiset akkageenit, niin ...Kummeleita toistamiseen lainatakseni: "Kyllä lähtee". Todistuksia voi pyytää vaikkapa Jaakolta ja vanhemmiltani.

Olisikohan ollut kolmannen luokan nk. kesätehtävänä kasa sanantoja, suomalaisia sellaisia. Kymmenisen kappaletta, jotka piti opetella ulkoa. Yksi jäi päähäni soimaan, iskostui tajuntaani, pureutui luihini. Ennen kuusia kumarran kuin kumarran kunniatonta. Sitä hoin joskus erään kielten opettajan tunneilla suhteellisen tiuhaan. Ja parin muunkin "auktoriteetin".

Siksikin minulle on "kiiltävä kenkäisten" (tulee sanonnasta: Ei kiillotetut kengät herrasmiestä tee.) jokseenkin turha koettaa äänen korottamista, minkäänlaisena uhkaavana eleenä jonka avulla taipuisin. Voin olla nainen (heikko), voin olla jokseenkin vielä nuori (kokematon ja ...parkkaantumaton), mutta minulle on turha korottaa ääntä, pelotteena.

Jos tässä ollaan aikuisia, niin sitten ihan tasapuolisuuden nimissä... Kai vastapuoli sitten haluaa tulla itse kohdelluksi kuten toisia kohtelee. Mikä on taas tuttu sanonta ja ajatuskuvio mm. kristittyjen kuin myös muslimien uskonnoista. Ja käsittääkseni "vähän niinku kaikkien".

Kuva: täältä

Päivän fiilis

...Kun tota oikein vääntää ja kääntää, niin toi kuvastaa mun fiilistä ja (työ)päivää tosi hyvin. "Ei mitään mahdollisuutta--", mutta jos vaan löytäisi lentävänlautasen, niin sitten.

Rib Kirby muuten taitaa mennä Runaboatilla tossa. Viikonloppuna näin valmistumassa olevan runaboatin ja ...pojat! Vähänkö sen muodot on virtaviivaiset. Niin hieno. Sellaisella mä näkisin itseni kulkemassa esimerkiksi töihin.

Toisaalta toi eka ruutukin kertoo tosi hyvin päivän fiilareista. Toisaalta mä koen, että mua pidetään vähän niinkuin tuona kiinalaisen pesulanpitäjänä. Mutta vaan sillai näin: "Hänhän ajattelee lähes yhtä hyvin kuin me (miehet)" ja sellainen asenne nyppii vaan niin kovin...

Pidetäänkö mua edelleen (3kymppisenä) tytön hupakkona? Taidetaan. Uskotaanko, kun mä sanon? Ei. Onko se sitten mun vika? Ei. Kiinnostaako mua toistaa itseäni? Ei. Varsinkaan jos ei mene jakeluun selvä perusteltu puhe? Ei. Ja onko se mun vika, että olisi pitänyt kuunnella mua, mutta ei vaan kuunneltu? Ei.

Niin mäkin haluun...

"I want to be like Gandhi and Martin Luther King and John Lennon — but I want to stay alive."

— MADONNA

during an interview Wednesday on Sirius Satellite Radio, which will be rebroadcast Saturday

...No okkei. Ton John Lennonin vois jättää väliin, kun jotenkin se ei vaan... ole mun juttu. Joskus pikku plikkana olisin halunnut olla myös kuin Madonna, mutta jotenkin siinä jossain vaiheessa en TOD halunnut olla (se akkahan oli ihan keski-iän kriisin tai vain kriisin riivaama) ja nyt taas tuntuu siltä, että mielummin olen vanha kuin Dame Edna.

Kuvat: täältä ja täältä

So called metropoli

Hoh, hoijaa... Mikä siinä on, että ehdoin tahdoin Helsingistä vääntämällä väännetään metropolia? Kun se ei ole. Vaikka kuinka Rakel Hiltunen, Jan Vapaavuori ja Jussi Parviainen olisivat metropolitiimi, niin... Ei se, että ollaan tiimi tee vielä yhtään mitään.

Minulle Helsinki kelpaa vaikkei olisikaan metropoli. Kunhan olisi aidosti oma itsensä. Rehellisesti juuri sellainen kaupunki kuin on. Ei mikään pikku-Tukholma, ei wannabe-Lontoo tai yhtään mitään mitä ei ole.

Miksi se on ongelma, että Helsinki olisi ihan jotain omaansa? Rakentaisi kaupunkia kuten juuri tähän kulttuuriin, tarpeisiin, haasteisiin, puitteisiin, oloihin ja rakenteisiin sopii. Tekisi omia ratkaisuja, joiden tarkoitus olisi miellyttää helsinkiläisiä, ei ulkopaikkakuntalaisia oopperassa kävijöitä tai turismoja. Voi heitäkin toki ajatella (vaikka perustamalla mukavia kahviloita, joissa on interwebbi, hyvä tuolit ja loistavaa palvelua), mutta ei etunenässä.

Kun helsinkiläiset kokevat, että tämä on heidän kaupunkinsa, jota kehitetään heille hyväksi paikakasi asua ja ...siis ihan yleisesti elää elämäänsä, niin kyllä se aivan varmasti huokuisi kaikkeen muuhunkin ja myös turismiin.

Vähän sama asia heräsi Tornio-Haaparanta jutusta, mikä on samaisessa Hesarissa. Miksi ei annettaisi näiden kahden kaupungin hoitaa asioitaan, kuten ovat hyväksi todenneet? Onhan se ainutkertaista (valitettavasti jopa), mutta eikö juuri tällainen onnenkantamoinen ole positiivista? Ainakin se kaikella tapaa kuullostaa ja vaikuttaa siltä. Onko pakko olla änkyrävänkyränä? Onko se kateutta, ettei keskisuomalaisella kaupungilla ole vastaavaa (ulkomaalaista)rajanaapuria vai vaan ihan periaatteellista v-mäisyyttä?

Niin ja taas on ihan pakko sanoa, että nk. Helsinginherrat ovat usein (kuten meillä kotona on tapana sanoa) junantuomia.

Kirkan muistolle

Jos Juha Iisakki Mieto on jo käynyt metsässä hiljentymässä Kirkan pois menon johdosta, niin onhan Kirkan kuolema liikuttanut useita muitakin. Minuunkin se iski. Tieto. Onhan Kirka niitä, joka ovat esimerkiksi käyneet samaa ylävälikoulua kuin äitini... Olisiko ollut Käpylässä. Eli ei vanhan vanha vielä.

Sitten liidämme hitusen yli hilseen...

Eilen, kuulemma, Lahdessa oli poliisi saanut puhelun Orimattilasta. Naissoittaja oli kertonut, että mies on murhattu ja tappaja paennut mustalla porschella. Ka... Niin kaikki liikenevä kalusto ja miehet liukkaasti liikkeelle kuin vaikka Hill Street Bluesin alkupätkässä. Renkaat vinkuen ja helikoopteri taivasta ropelleillaan halkoen.

Kun mm. varmaankin ystävämme kaksos-Pekka ja muut Lahlen kissalanpojat ovat päässeet Orimattilassa talon pihaan, istuu talon rapuilla nainen. Ehkä kolmen promillen humalassa. Naisella oli ollut vain niin kova ikävä Kirkaa...

"Orimattilassa tutkitaan perätöntä henkirikosilmoitusta
Julkaisuaika 17.02.2007 16:03

Orimattilan poliisi on tehnyt rikosilmoituksen ja käynnistänyt tutkinnan
liittyen torstaina tehtyyn perättömään henkirikosilmoitukseen.

Nainen ilmoitti torstaina puolilta päivin, että Orimattilan Kuivannolla on ammuttu mies, ja että ampuja on paennut paikalta autolla.

Hätäkeskus lähetti paikalle sairasauton, Medihelin, poliisipartioita sekä rikostutkijoita. Lähilalueen tiet suljettiin ampujan tavoittamiseksi.

Paikalta löytyi kuitenkin vain kolme promillea alkometriin puhaltanut nainen, joka kertoi keksineensä koko tarinan.

Perättömän ilmoituksen käynnistäneestä operaatiosta aiheutui huomattavia kustannuksia.

YLE Uutiset"

Kuva: täältä

Kansakunnan omatunto

Eilinen MTV3:n vaalikasino tai mikälie haistapaskan vaaliohjelma oli... ihan kauheeta sontaa.

Kukaan, jonka kanssa ohjelmasta puhuin ei ole välttynyt jonkin asteiselta kuumenemiselta, suoranaiselta hihojen palamiselta. Ja siis kyseessä ei ollut nk. positiivinen "kuuminta hottii" -efekti.

Mitä hele... ne kaikki ehdokkaat siellä Gräänd Casinolla tekivät? Varsinkin kun jotakuinkin ainoat joita kuultiin olivat: Kike Elomaa, Uusis (myös Masa Vanhasen stuntina), Masa ite, Jykä Katainen, Sale Niinistö, Epeli Heinis, Ave Maria G., Mari Kiviniemi, Petri "in vino veritas" Viglione, Timo Sonni, Päivi-Jeesus Räsänen ja Juha Iisakki "Mietaa" Mieto. Ja nämä naamat sitten muutamaan, kolmeenkin otteesen. Arhinmäkikin pääsi sen yhden neljän miljardin arvion lisäksi sanomaan ihan pidemmän lauseen.

Sen lisäksi, että samojen naamojen pyöritys tuntui ihan TORKALTA, niin entäs toimittajien ensin asettelemat kysymykset ja "juttutuokion" kokoavat loppukaneetit? Mikä on esimerkiksi kysymys: "Jos pitäisi valita, niin eläkeläiset vaiko opiskelijat?"? Ihan vaan, kun eihän siellä eduskunnassa siten voi toimia. Ei vain voi. Ja onhan se sitten toimittajalta hitusen pohjatonta lopettaa kissojen kärhämä lauseeseen: "Taas luvataan paljon hyvää eläkeläisille ja opiskelijoille". Siis... Sä itse kysyit!

Ja vitsi. Jotenkin minusta tuntuu, että meedia itse saa ruoskia itseään siitä, että huoraa poliitiikasta viihteellistä hömpänpömppää. Tarjoaa kansalle juuri sitä mitä se itse (meedia) haluaa. Koska aliarvioi ihan itse Suomen kansan.

Otetaan vaikka se Mietaa hörisemään niitä juttujansa terveellisen elämän tiimoilta (Een minä nyt lähtisi... EEEN MINÄ NYT LÄHTISI... En minä nyt lähtisi...). Tai Uusis ilmaston lämpenemisestä tai Kike Elomaa. Kaverit ehkä itsekin tietävät, että vaikka Mietaa on aito, luomu ja kaikkee, etteivät liiku vahvimmalla maaperällään. Entäpä se seikka, että Maikkari liputtaa enemmän oikealta, mutta sortuu kuin sortuukin vastakkain asetteluun.

Voi perk... Päivi -Jeesus Räsänen ja Petri "in vino veritas" Viglione puhumaan alkoholiverosta. Kummankin näkemys suppeahko aihepiirissäänkin ja ihan äärilaidoilta. Joo-o. Mielenkiintoinen puolentoista minuutin syväluotaava keskustelu. Syvä huokaus...

Kuka näitä ohjelmia tekee? Mitä tai ketä niillä koetetaan kopioida? Antakaa kun arvaan. Varmaan jotain brittiläistä tai peräti amerikkalaista. Ja onko ihan puhdas huono käytös napakkaa poliittista... mitään? Vastaan itse. Ei se ole ainakaan fiksun näköistä eikä kuuloista.

Niin ja entäs tämä: "meillä onkin nyt lopuksi jäällä katsojakysymyksiä", monikossa oikein. Niin. Kaksikin on monikko. Ei, ei ja ei. Ei.

Kuva: täältä

Kyllä herra pääministeri

Niin... Suuri kysymys tuntuu olevan se kenestä tulee seuraava pääministeri. Ei niinkään se millaisen eduskunnan saamme. Kuinka mainioita ja hyviä kansanedustajia, kaikki 200. Se tuntuu aivan toissijaiselta. Miksi?

Vaikken minä sitä kiellä, ettenkö itsekin olisi myös pääministeristä kiinnostunut. Jätetään ruotimatta miten "radikaaliinkin" vaihtoehtoon olisin valmis. Pääministeriksi kuin miksi vain ministeriksi, presidentiksi, poliisiylipäälliköksi, yliopiston johtajaksi, piispaksi, HUS:n ylilääkäriksi tai miksi vain toivon aina juuri siihen pestiin pätevää ja sopivaa henkilöä. Ihmistä, josta on joukkojen johtajaksi. Siihen ei yksin tutkinto riitä, mutta onhan siitä apuakin.

Toisissa on vain enemmän Sitä Jotain kuin toisissa. Sisältä huokuvaa... jotain mikä saa luottamaan. Ja joistain sitä ei vain... väreile. Olkoon sitten karismaa tai mitä ikinä. Jotain se kuitenkin on.

Ja kyllä. Minäkin näkisin mielummin Erkki Tuomiojan pääministerinä kuin Eero Heinäluoman. Kuinka merkillistä se muka on? Se on mutua, kyllä. Mutta ennemmin mutuuni uskon, kuin pakkopullaan. Siihen, että minun tulisi ajatella kuten toiset toivovat.

YYA-päivä

Ystävänpäivä. Tämä Ämerikän määltä käntäutynyt ja räntäutynyt päivä, Valentinen päivä. Siis rakastavaisten päivä. Tavallaan se on vähän erilaista ystävyyttä... No suomalaiset tehkööt tästä omanlaisensa päivän. Mielellään, kiitos.

Mutta kuten joulu, en edes huomannut tämänkään päivän tulemista enkä menemistä. Ostin kaupasta tosin ...niin. Projektiyhteistyökumppani-Make Makkra -serkulleni ja itselleni berliininmunkit, joihin oli tungettu sydämet. Pumppaahan sydämissämme samaa tavaraa. Siis ei kuten meillä IHAN kaikilla, verta, vaan samankaltaisempaa verta kuin vaikka minulla ja jollain ...pääsiaissaarelaisella. Olemmehan Sirkan ja Kaukon, siis Sipan ja Skiken lapsenlapsia.

Ystävyyttä on niin monelaista, niin monenlaisissa paketeissa. Joskus, useinkin sitä koetellaan. Joskus se sokaisee. Siis ystävyyden varjolla voi koettaa olettaa asioita, pyytää mitä ei kenties tulisi pyytää. Liikaa. Eri ihmisten ja vaikkapa eläinten (Mairehan on koira) ystävyyden tyylilaji, sävyt ja ...kaikki voi olla hyvinkin erilaista. Tehdään erilaisia asioita kuin jonkun toisen kanssa. Se tuo vaihtelua elämään, erilaisia katsantakantoja.

Yhteistyö on aina tervetullutta. Ihan 365 päivänä vuodessa. Ja joka päivä sitä tavalla tai toisella tarvitsee. On se sitten vain ymmärrystä, jokin vinkki kuinka saa työni kätevämmin tehtyä tai Annan seurakseni kävelylle Tullisaareen. Tulee tehtyä pidempi lenkki.

Avunanto ei paljoa poikkea kahdesta edellisestä. Avunantoa voi olla vain ymmärtävä tai kuunteleva korva. Kaiken tajuava katse ja sarkastiseen hymyyn yhtyvä suupieli. Kaunis sana, rämäkkä nauru. Tai sitten se on jotain kovin konkreettista ja jopa suurta. Apua asioihin, joista ei selviä yksin, ilman toisia.

Onneksi on ystäviä. Kyllähän sitäkin varmasti elämän ja asioiden tulee koetella. Mutta kenties siinäkin on raja. Niin... Kaikella on rajansa, vaikka maapallo onkin pyöreä. Vaalitaan siis ystävyyttä YYA-hengessä. Siis Valentinen-päivän jälkeenkin.

License to nag

Rouva, fru, mrs... Niin. Ehkä pitää alkaa kiinnittää enemmän huomiota siihen miksi muut voivat tästä eteenpäin minua kutsua. Sama kuin siihen, että pitää kiinnittää omaa huomiota, että alkaa puhua itsestään Hän-muodossa (kyllä, isolla hoolla).

Ainakin sen suhteen kuin Stockmannilla puhutellaan ja vaikkapa jos julkisissa joku vanhempi käskee lastaan "väistämään tätiä" tmv., niin tulee kenties korjata, että "rouvaa".

Koska pienenä aina Tukhoman reissuilla isotäti-Ailin ystävät kutsuivat ja puhuttelivat paljonkin minua frökeniksi, ei minusta neiti-nimitys ole sekään ollut ikävä. 'Täti'-termi ei ole tuntunut koskaan oikein ...Noh istuvalta. Tosin tulin käyneeksi tämän trauman trough-and-trough ja pääsemään siitä irti, kun tajusin etteivät kaikki voi tietää etten ole kenenkään täti. Valitettavasti.

Eli kyllä, minua voi halutessaan kutsua rouvaksi. Sitten herääkin kysymys miksi ketäkin tulisi kutsua?

Minun Helsinkini

Helsinki, minun Helsinkini... Kun asuimme Simonkalliossa (Tikkurilan kyljessä) muutaman vuoden oli nk. haitarabussin näkeminen aina yhtä mahtavaa. Samoin kun täysperävaunurekan...

Kannelmäessä matkustin jo harvase päivä näillä haitaribusseilla koulusta kotiin ja sporalla matkaaminen oli luxusta. Espoossa kun asuimme mikä vain pitkien Espoon bussien vastapainoksi oli luxusta. Kun muutimme keskustaan olin tyytyväinen. Sporalla, siis ratikalla eli raitiovaunulla matkustaminen on tosi jees. Leppoisaa ja lupsakkaa. Tosin näistä ihan uusista matalalattioista en pidä. Ahtaita ja tarrautumispaikkoja vähän huonosti.

Helsingin metro... Mietin juurikin päivänä eräänä, että kun kaikkien kaupunkien metroihmiset kokoontuvat jonnekin metrokaupunkien tapaamiseen ja Helsingin sekä Genovan edustajat alkavat puhumaan "meidän metroverkosta", niin mitäköhän muut mahtavat ajatella. Helsingin ja Genovan metroverkot ovat oikeasti jotain muuta kuin 'verkkoja'. Ainakin minusta. Olen pahoillani.

Lontoossa parasta on minusta mm. metro a.k.a. Underground. Sillä on hauska mennä, ristiin rastiin. Näppärästi vaihtaa linjaa. Samaa tunnetta oli Milanossakin. Lontoon metron tunnen vain paremmin, tosin pitkään aikaanhan en ole sitä käyttänyt... Valitettavasti.

Nyt Laajasalossa mietin miksi tässä kaupungissa, tässä maassa, tässä yhteiskunnassa asioiden näkeminen laajalti on niiiin kovin työlästä. Miksi kaikkea pitää veivata vuosikymmen tolkulla?

No löysin aihetta käsittelevän foorumin: Joukkoliikennefoorumin!

Kuva: täältä

Hänen korkeutensa Prinsessa Maire

On vain asioita, joita ei tehdä. Esimerkiksi riistetä Mairelta prinsessan titteliä! Hävytöntä!

Se on sama kuin riistäisi Aira Samulinilta oikeuden käyttää 'nuorekas' adjektiiviä tai Danny "Ilkka" Lipsasta bling-blingejä ja tekemästä Beats'n'Styles kokoonpanon kanssa musiikkia. Surrealistista tai ei... Maire on prinsessa!

Älkööt tätä viekö, riistäkö vain koska koirat eivät voi olla prinsessoja! Saivartelua. Se on sama kuin kieltäisi kolmikymppisiä naisia käyttämästä tiaraa, kun heistä siltä tuntuu! Onko tämä joku Afganistan? Milloin sonnustaudumme burkaan?

Jos tuntee itsensä prinsessaksi, siihen on yhtälailla oikeus kuin tuntea itsensä aikuiseksi tai vaikkapa jakkupuvuksi.

Piikaplikat

Lisää kuvia menneiltä vuosi... Niin menneeltä vuosituhannelta. Tuskin isotätini Maire on tässä edes kahtakymmentä, siis Maire toinen oikealta.

Minä en edes tiedä missä Maire on tässä työssä. Siis mistä työporukasta on kyse. Ehkei kuitenkaan vielä ...Elannon luottamusmiehenä.

Mutta tässäkin on jotain mitä nykyään ei enää ole olemassa. Toisaalta muutos on ollut hyvä, mutta jotain hyvää tästäkin kuvasta huokuu. Ainakin paremman näköiset työvaatteet kuin mitä mm. Alepa antaa työntekijöilleen, Heseburgeri, Mäkkäri tai kovin moni muukaan työnanataja.

35 päivää vaaleihin

Liberon laskuria käytettiin taas. Vaaleihin on vain kuukausi ja rapiat päälle. Eilisessä Itsevaltiaissa Paavo Lipponen piti aikas asiallisen puhuttelun eduskuntalaisilleen. Ei sitä sovi ihan työstä olla poissa vain siksi, että on vaalit tulossa. Niiii-in.

Eilen Laajasalon ostarilla Kokoomuksen miehet ja naiset jakoivat ilmapalloja ja jotain juotavaa. Muuten jees, mutta aikuiselle ihmiselle ilmapallot ovat yleensä enemmän riesa kuin riemu. Ja juomaakin tavallaan voisi ottaa, mutta missä on ostarilla lähin yleisö-WC?!

Itse en voi ottaa kuin ihan siltä jota olen harkitsemassa kahvia enkä palloja. Se tuntuisi jotenkin... En tiedä. Ei hyvältä. En halua luoda uskoa ehdolla oleviin, turhaan.

Vaalien tiimoilta jakokama on myös mietittänyt. Millaista rintamerkkiä sitä voisi ajatella kantavan rinnassaan tai ottavan postikorttia... siis että meinaisi sen jollekin lähettää. Hammastikutkin... No tavallaan ovat ihan hauskoja, mutta ...no kait sitä jotain aina hampaankoloon jää. Nenäliinat ovat japanissa eräs suosituimmista give-a-way-tuotteista. Eikä ihme kun miettii kulttuuria ja väestön tiheyttä. Muutenkin menisi näin flunssa- ja influenssasesonkina hyvin täälläkin kaupaksi.

Kokoomukselle sopisi ne vanupuikot. Kun kerran on ne korvat, niin vanupuikoilla voisi vaikuttaa. Saa käyttää, eli pölliä idean. Var så good!

Minä en tiedä ketä eduskuntaehdokasta menisin puhuttelemaan vaikkapa Itiksessä tai Laajikan ostarilla tai missään. Täysin tuntematonta tuskin lainkaan. Vaikka pitäähän sitä tentata. Jos ei tiedä tai haluaa varmistuksia, niin hittolainen! Kysyvä on tietämätön vain hetken verran, se joka ei kysy loppu elämänsä.

Ennen oli ennen...

Löysin Maire-isotädin miehen ja isän kummisedän Eikan kuvan. Eino kuvassa vasemmalla.

Ennen nuoriso oli varmasti nuorisoa siinä missä nykyäänkin, suhteessa ainakin. Mutta mitä kuvasta voimme päätellä. Ei roiku vaatteet "ihan miten sattuu" päällä. Tässä on tyyliä.

Eino Lahtinen. Aivan tavallinen Stadin kundi on pukeutunut nuorempana kuin herrasmies. Ainakin näin jälkipolven silmin. Ei Eikalla enää ole edes tuollaista hattua eikä päällystakkia. Harmi.

Mitä sitä liioittelemaan

Kuten ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen naispääministeri totesi eräänä kesänä suunnilleen "tämä tuli minulle aivan yllättäen ja odottamatta"...

Jaakko ja minä emme olleet ajatelleet kirkkohäitä tai viimeaikoina edes häitä. Kuten todettua asuntolaina ja Tyyppi tulevat verottamaan budjettia ihan riittävästi. Ja pienissä erissä juhliminen (syntymä- ja nimipäivät yms. kissanristiäiset) ovat jotenkin mukavampia. Ei viitsisi laittaa monen vuoden, kenties vuosikymmenen kissanristiäisrahoja yksiin pileisiin.

En osaa sanoa miksi Jaakko sitten ilmoitti, että maistraatista olisi nyt varattava aika. Sitten päätettiin ettei kerrotakaan kenellekään. Koska...

Helsingin Albertinkadun maistraatti on aikas... Miten sen sanoisi? Karu. Innon Markon tai Jonkun pitäisi hyväntekeväisyyden nimissä mennä tekemään sille odotustilalle JOTAIN. Ne tekokukat eivät oikein olleet luontevia, kauhnaiset ja melko erikoiset sohvat edes puhtaan näköisiä.

Mutta kahden minuutin vihkiminen meni tosi mukavasti. Henkikirjoittaja Paula Ojaniemi vaikutti (mitä nyt muutamassa minuutissa voi vetää johtopäätelmiä) oikein mukavalta ja huumorintajuiselta. Minua kun koko tilanne vain nauratti.

Meidän piti mennä pullakahveelle, kuten vanhempamme (paitsi siis minun, heillä ei ollut moiseen aikaa). Mutta kun olikin nälkä, niin menimme Himalajaan syömään nepaleesialaista lounasta. Varsin intiimisti kolmen vieraan miehen kanssa samassa pöydässä. Kahvi kuului hintaan.

Olimme sopineet, että laitamme Hesariin ilmoituksen. Ja siksikään kenellekään ei voinut kertoa. Sitä voidaan kutsua jäynäksi, källiksi tai kokeeksi. Kokeeksi sen suhteen miten hyvin äitini a.k.a. Stasi lukeekaan Hesaria tai eräät muut. Stasin epävirallinen asiamies soittikin kello 8.30 (joka meni yli oman arvaukseni ainakin tunnilla). Siis aika hyvin.

Kuten isäni sanoi on hän morsiammen isänä A) tyytyväinen että lounaskin kustannettiin omasta pussista ja B) olisihan se liioittelua järjestää mitään huntuhäitä, kun on asuttu vuosikaudet yhdessä ja lapsikin tulossa...

Maire Sikuriina Hannikainen

Maire Sikuriina Hannikainen

Kennelnimi: Wildcat (Flagstones)

Lempinimet: Maikku, Maisku, Pälsiinä, Tippa-Iita (Maire merkkailee... paljon), Höntzä, Neiti-Hannikainen, Karponkarvalakki, Mahdottomuus, Koiruus...

Ikää: vähän päälle 4 vuotta, eli lähemmäs 30 koiranvuotta (ei ihme että on vähän kriisiä).

Pentuja: 6, eli kuusikko (Gardenit a.k.a. Puutarhurit) Masin kanssa. Ikää pennuilla jo reilun vuoden ikäiset eli ala-astelaisia.

Isä: Welho

Äiti: Jojo

Suku: Flagstonesit

Kasvattaja: Sini

Koti: saaristossa, Helsingin Laajasalossa.

Tehtävät: yleisassistentti, aulaemäntä ja vierihoitaja, wc-seuralainen, seuraneiti...

Muita meriittejä: Johtosihteeri, saunamajuri, tähystäjä, suvereeni citykoira...

Harrastukset: loikoilu, saunominen, herkkujen metsästys, shoppailu, kahvilat ja Wotkins, auringonotto, asusteet, kyydin anto (leluilleen) mm.

Parhaat ystävät: paraikaa... Ankka, Tarja ja Tiqru. Myös Seppo ja Tiitinen ovat edelleen pelissä mukana. Yleisestikin Mairen leiriläiset.

Parhaat koiraystävät: Ozzy (tavallaan, kunhan pitää sopivan hajuraon), Piki (tavallaan, kunhan antaa herkkunsa ja lelunsa), Aseistamon pojat (vaikkei ollakaan pitkään aikaan tavattu)...

Parhaat ihmisystävät: Hannu, Ahti, Kaija, Hele, Jonttu, Ruski, Jonna, Noora, Suski, Tiina, Anna, Nasu ...ja itseasiassa kaikki jotka vain rapsuttavat.

Mieliruoka: Puuro nappuloilla ja/tai kinkku tms. höysteellä, kesällä makkara (siis myös muina vuodenaikoina), sopivan makeat ja kivettömät viinirypäleet, luumut, persikka, kurkku, kukkakaali ja erilaiset juustot...

Mielijuoma: raikas vesi, nakkivesi, joskus piimä.

Mieliherkut: kuivatut henkitorvet, ydinluut ja luut, mutta periaatteessa melkein mikä vain...

Neuroosit: Pallot

Ulkomuoto: Kolme tilaa. Sliipattu look, välitila ja karponkarvalakki (kuten kuvassa). Mairen turkki on haastavampi kuin useimmilla bortsuilla.

Luonne: Välillä haastava ja rasittava, mutta vastapainoisesti oikein helppokin.

Maire ei ole esimerkiksi koskaan tuhonnut mitään... Tai siis yhdet kengännauhat päistä ja yhden eteisen maton Maire tuunasi. Muutoin olemme säästyneet kaikelta kuviteltavalta tuhoamiselta.

Maire on aamu-uninen. Se saattaa nukkua yli yhdeksäänkin. Joskus viikonloppuisin jopa pidempään.

Maire voi tulistua, mutta voi olla aivan lälly. You never nou. Tai siis kyllä sen tietää... Pienenä Mairen kanssa (joskus vieläkin) piti katsoa kuka määrää. Vaati ihmisiltä hermoja ja tiukkaa linjaa. Maire on syli-iita, joka välillä on aivan mahdoton.

Dermatophagoides pteronyssinus

Pölypunkit... Yyyyyy. Inhottavia ja niin pienen pieniä ällöpöllöjä. Onneksi on talvi ja vihdoinkin ollut vähän pakkasta. Sillä pakkanen ja pölypunkit ovat oiva yhdistelmä. Pakkanen nujertaa nuo viheliäiset sarvinaamat. Toki pitää sänky imuroida ja puhtaat lakanat ottaa käyttöön myös.

Eilisen ja tämän päivän aikana pitkälti kaikki tyynyt, viltit ja Mairen tavarat ovat olleet +10 tuntia parvekkeella, kipakassa pakkasessa. Koska Maire sai ottaa Tiqrun sisälle (ettei ole ihan tylsää) ja Paavo Heikkopää XII löytyi tuolin alta, nämä menevät vielä yövuoroon.

Näin olemme nähneet hyvin vaivaa ja sen ansiosta toivottavasti tuottaneet huikeat tappiot pölypunkkiarmeijalle.

Kuva: täältä

Miksei ovet aukene meille?

Joissain asioissa jotkut ovat lahjakkaampia kuin toiset ja päin vastoin. Ihan miten asioita tahtoo lähestyä.

Minä olen suhteellisen lahjakas unohtamaan avaimen sisälle, eli suhteellisen lahjaton avaimien ottamisessa mukaan. Mutta jo pienenä opin petaamaan back-uppeja. Kannelmäessä jätin tuuletusikkunan hitusen auki, että sain sen paremmin auki ja näin pääsin kiipeämään sisään. Espoossa avain oli piilossa, keskustassa nyt hengailupaikkoja oli vaikka mitä, Alppiharjussa avain oli Jonnalla ja tietty talkkarilla (pahimmassa hädässä) ja näin.

Saaristossa Annaa ja Jonia on tullut jo avain asian tiimoilta vaivattua ...noooo muutamia kertoja ja kerran olen huudellut illalla parvekkeen alla Jaakolta vainta.

Tänään sitten ns. pajatso tyhjennettiin. Minulla ei ollut avainta (kuten kovin usein kun lähdetään yhdessä ulkoilemaan) eikä puhelinkännykkää. Mutta EIPÄ ollut Jaakollakaan. Yllättävän näppärää.

Jaakko saattoi pettyä enemmän itseensä kuin allekirjoittaneeseen, koska ...kuinka usein minulla sitä avainta on mukana? Aika harvoin. Tietenkin voitaisiin ajatella, että aikuisella ihmisellä olisi omat avaimet mukana eikä aina olettaisi muiden hoitavan tätä vastuuta.

Onneksi alakerran naapurin lapset antoivat soittaa. Ja onneksi muistan sentään pari numeroa ulkomuistista vielä, näinä pikavalinnan aikoina. Iskä. Tyttärensä tuntien ei edes hämmästynyt.

Pienen Vantzu-joki käynnin jälkeen Joni olikin kerennyt töistä kotiin ja pääsimme takaisin omiin nurkkiin.

Mitä tästä opimme? Kannattaa kuitenkin ottaa joko avaimet TAI puhelin mukaan, kun lähtee ulos. Mielellään molemmat ja mahdollisimman usein (siis suhteessa siihen, kuinka usein poistuu kotoaan).

Kuva: täältä

Interwebvaalit

Nämä vaalit käydään netissä. No siis ei käydä, kun äänestää pitää ihan fyysisesti vielä jossain kuten postissa tai vaikkapa vaalipäivänä ennalta ilmoitetulla vaalipaikalla. Mutta skaba ennen sitä on pitkälti netissä.

Tosin sisältöä kaipaa edelleen Hän...

Sillä ihan sama mikä välineesi on, jolla ihmisiä yrität tavoittaa, niin sanoman eli sisällön pitää olla järkevää. Ei se riitä, että on netissä. Argumentoi olemisesi siellä. Ei se riitä, että kehitellään joku "VOITA MILJARDI RAHAA"-kampanja, jos ...se ei edes aukea kovin monelle. Pitää olla pointti sille miksi on netissä ja tajuta miten ja mihin sitä käyttää. Niin ja että netissä voi olla niiin miljardein eri tavoin.

Kaikilla on vaalivideoita. Niitäkin voi olla hyvin monenlaisia. Mirka Oksalla on, Osku Pajamäellä on, Jukka Relanderilla on, jollain Veli-Pekka Kortelaisella on, samoin Juha Turkialla, Arto "Artsi" Bryggarella on (nää avautuu sitten ihan muualle kuin sun selaimeen... ehkä), tällaisella Esa Erävalolla on...

Ja YouTubessa on vielä lisää pikkasen sekä vaalivideot.fi:ssä on joitain. Kristillisdemokraatteja ainakin.

Jännä, että näin siis todella on?! Ei ole. YouTube on ollut jo olemassa ihan tarpeeksi kauan. Kännyköillä on voinut filmata jo tarpeeksi kauan. Tässä nyt ei ole kovasti enää mitään News Flashiä. Tosin suurin osa vaalivideoista on ihan kauheita.

Harmillista

On asioita, jotka vetävät vain hieman mieltä alas. Eivät ihan maanrakoon, koska tietyllä tapaa tähän olemme itsemme totuttaneet, vaikka ns. kristillisessä kulttuurissa elämmekin ja nk. lähimmäisenrakkaus pitäisi olla ihan tuttua.

Yksi tällainen asia on perheriidat. Ei tunnu kovin mieltäylentävältä todeta, että naapurirapun rouvalla ei ole ilmeisesti avaimia mukana ja näppäinkoodi on jo säpissä. Niin ja että mies langan toisessa päässä ei siis aio tulla avaamaan ovea. Eikä meidän rapun oven avain sovi naapurirapun oveen. Nyt tajusin, että ilmeisesti olisin päässyt jotain varastoreittiä avaaman muuten oven sisäkautta. Miksen tajunnut sitä silloin.

No onneksi (onneksi ja onneksi) rouva pääsi sisään ja rouvalla oli hyvin päällä. Mutta tuollainen on aina ikävää. Ikävää tietää, että jotkut istuvat usein rapussa, koska itse tahtovat rappuun ja koska heillä ei ehkä ole edes vaihtoehtoja.

Siitäkin on kokemusta, että nainen heitetään rappuun, sisällä olijan turvallisuuden takia ja akka meinaa mennä ovesta läpi. Sekään ei ole millään tasolla mukavaa. Kenellekään.

Eräällä tavalla pelottavaa on se, että sitten kun pariskunnan näkee taas seuraavan kerran yhdessä, he vaikuttavat kamalan onnellisilta. Tavallista onnellisimmilta. Ovatko he? Vai onko se sitä itsellekin todistelua, oikeiden tunteiden piilottelua? Sillä jos tietää, että pariskunta on juuri eilen vetänyt kunnon setin, sitä ei evin heti usko. Että onnesta on kyse.

Samuli Kokki

Runeberginpäivän ja leivosten kunniaksi esitellään Mairen leiriläisten kokki, Samuli Kokki.

Samulikokki ei ole enää kuumassaryhmässä, mutta aina välillä Samulikokkia viedään ympäriinsä. Samulikokki ja donitsi ovat nykyisin erottamattomat.

Nimihän tulee tietenkin siitä, että kyseessä on Muppet Shown kokki ja eräs Samuli saattuu olemaan sukunimeltään Kokki. Joten Kokista tuli Samulikokki.

Dryocopus martius

Palokärki a.k.a punazuikkatikka. En ole aikaisemmin palokärkeä livenä edes nähnyt. Minä en missään pöpeliköissä ole pyörinyt. Herran jumala, Helsingissä syntynyt, viidennen polven Elannon jäsen...

Mutta kahden viikon sisään olemme Mairen kanssa nähneet KOLME (3) punista. Ensimmäinen oli aivan lähellä, tuossa pikkumetsikössä, jota kierrämme joka ilta. Veikkaisin, että tapaus oli uros. Sen verran kookas se oli. Tämä hakkasi puunrunkoa aivan maanrajassa ja huomattuaan typerän naamani kiersi rungon toiselle puolelle ja taas toiselle puolelle, kun koetin kuikuilla lisää.

Kaksi seuraavaa äkkäsimme, kävellessämme kohti mannerta. Nämä taisivat olla naaraita, koska olivat pienempiä ja kiukkuisia. Palokärkinartuilla oli kissatappelu menossa. Kamala metakka ja hirveää rääkymistä. Mutta siihen tuli loppu, kun Mairelta paloi hermo.

Ensimmäinen face-2-face kohtaaminen oli varsin hurja. Säpsähdin ja aivan koin 'hetken'. Mietin tältäkö Bossesta tuntui, kun näki yllättäen Masalan metsätiellä suuren suuren ...sen jonkin perhosen. Tajusin, että saaristossa tarvittaisiin taskuun menevää lintukirjaa. Ja lintukirjan sisäkanteen pitää liimata Bossen kuva.

Kuva: täältä

Mä en vaan pystyisi

Laulamaan karaokea, räppäämään julkisesti ja samalla suomeksi enkä luultavasti ...paljoa muutakaan. Sketsejähän me taas tänäänkin autossa matkalla Konalaan saatiin aikaan ainakin yksi hyvä kokonaisuus. Siis sketsiteema, jossa on muunneltavuutta.

Minullahan on pitkä sketsihistoria. Minä ja Markku-serkku teimme jo 80-luvun puolessa välissä paljonkin kestävää ja laadukasta sketsiviihdettä. Bravuurimme on mielestäni 'Indira Gandhi saapuu Delhin lentokentälle'. Poliittisesti valveutunut siis jo silloin.

Mutta kaikki sellainen mikä ei tunnu luontevalta ei vaan tunnu luontevalta. Mietin, että pitääkö esimerkiksi kaikkien nuorten demarinaisten olla karaokeintoisia ja valmiita kaikenlaiseen julkiseen... performanseen? Vaaditaanko sitä? Ja siis nuorilla demarinaisilla tarkoitetaan yli kolmekymppisiä...

Eikä siinä mitään, jos se luonnistuu ja siitä itse pitää. Tosin se on taas se "SingStar"-efekti. Joskus vaan riittää ja olisi hyvä pitää se "SingStarina", eli omana lähipiirin juttuna. Ei tuoda kaikkea ihan kaiken kansan eteen.

Kun nyt kommentoitiin mm. meedian tapaa käsitellä SDP:n vaalistarttia ("SDP:n eilinen vaalistartti Heurekassa ja siellä esitetyt humoristiset ohjelmanumerot herättävät keskustelua -- täynnä perättömiä huhuja, mm. että tilaisuudessa olisi pilkattu vammaisia, tehty törkeää pilaa muista puolueista jne. Kirjoittajat eivät tiedä mistä kirjoittavat."), niin eiralaisessa hengessä eräs eiralainen totesi: "valitettavasti ohjelmanumeroista näytettiin uutiskatsauksissa nimenomaan kohtaa, jossa imitaattori änkyttää Vanhasta parodioiden. Ymmärrän hyvin vammaisten pilkkaamiskeskustelun sen perusteella -- Tälläiset asiat ja millaisilla leikkauksilla ne päätyvät uutiskatsauksiin tulisi huomioida ohjelmanumeroita suunnitellessa."

Niin. Kyllähän tämä pitäisi jo tietää. Ja fiksu ottaa tällaisenkin asian huomioon. Kokonaisuudesta irtileikattuna ihan mikä vain voidaan saada näyttämään lähes miltä vain. Ja on hupsua ajatella etteikö (etenkin) vaalien alla näin myös "pääsisi" käymään. Sitähän aina vastapuolella toivotaan käyvän vastapuolelle, kristillisessä hengessä (ai so pous). Ja kuka on sittenkin ja milloinkin kenenkin vastapuolella.

Yhden miehen demokratia

Sitä on kenties kuitenkin tavattu kutsua diktatuuriksi. Toisaalta minä pidän diktatuurista. Tosin se on kerrassaan haastavaa. Minusta saattaisi tulla hyvä diktaattori, ainakin hetkiseksi. Luultavasti jokaiselta karkaisi mopo ja visiotkin sumentuisivat, mikäli pääsisimme yksin valtaan.

Valta turmelee... Niin sanotaan, niin sanotaan. Harvasta kun on oikeasti edes hyväksi johtajaksi vaikka mille tahansa työpaikalle, niin uskoisin että vielä harvemmasta on suurien joukkojen ja paljon valtaa käyttävien johtajaksi.

Pienen ihmisen pelko tai pelon sekainen kunnioitus on myös minusta kovin ihmeellistä. Sillä se on vaarallista. Sokea ja liian paljon ymmärtävä nöyristely loppujen lopuksi avittaa laivaa suuntaamaan kohti karikkoa.

Kuulin muutamaltakin suunnalta suorastaan pöyristyttäviä kertomuksia mm. yhden ihmisen neurooseista ja siitä miten se pääseekin vaikuttamaan niin moneen, niin laajalti. Minua alkoi konkreettisesti huimaamaan päästä ja heikotuskohtaus oli jo lähellä. Onneksi tajusin keskittyä taas hengitykseen.

Yhteisöllisyys, yhteiskunnallisuus, demokratia... Jännä miten monin tavoin niitäkin voi lähestyä. Tai ainakin väittää lähestyvänsä. Mutta kun se ei oikeasti riitä, että pukeutuu vaikkapa IFK:n paitaan. Ei se tee sinusta todellista IFK-fania. Loppujen lopuksi kuka vain voi sonnustautua IFK:N paitaan ja me tyhmät heti pidämme ihmistä IFK:n kannattajana. Kenties yhtään kuuntelematta tai kysymättä, kyseenalaistamatta onko todella näin.

Ihmistä on vain niin helppo jymäyttää. Ja yleensä kun siihen joku vähän röyhkeämpi kaveri lähtee, niin heikommat myöntyvät, taipuvat täysin vailla vastusta.Siitä minä en oikein pidä. Usein nimittäin nämä heikommat käyvät aggressiivisiksi niitä kohtaan, jotka kyseenalaistavat tai eivät kertakaikkiaan voi yhtä kevyin perustein taipua.

Joukkokuri. Se on varsin yleistä. Mutta se mistä vähemmän puhutaan tämän tiimoilta on se, että sitä käytetään koulu- ja työyhteisöissä paljon. Öykkäri saa öykkäröidä ja siihen ei hevin puututa. Vaikka meillä olisi lait, jotka sitä edellyttäisivät. Ja mitä korkeammilla tahoilla tällaista tapahtuu, sitä huolestuttavampaa se minusta on. Sillä silloin se on jo päässyt rävähtämään reisille. Rappiotila.