Ei lausuta kuten kirjoitetaan

Minusta on hauskaa jos ja kun jotkut puhuvat heavystä, eli heavystä (lausutaan kuten kirjoitetaan, aivan kuin suomalaisena kuuluisikin sana ilmaista ääneen). Minusta on myös ihan asiallista tietää miten jotkut vähemmän tiedetyt asiat, sanat tai nimet tulisi/kuuluisi lausua.

Vaikkapa kuten kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin. Joka kuulemma oli laittanut tiedoteen siitä miten hänen nimensä tulisi lausua. Minusta on ihan hyvä, että asiat mm. lausutaan kuten ne tulee lausua, siis oikein. Mutta kieltämättä tapauksessa on jotain tuttua.

Siitä tulee lämminhenkisesti mieleen Hyacinth Bucket (lausutaan Bouquet, eli Bukkeeee). Siispä meidän perheessä (mafiamaisen laajana käsitteenä), jossa vain kaikista... kaikkia merkille pantavimpia kutsutaan "hellyyttävillä" lempinimillä (kuten Kallion Taskukrapu, Mykkä-Antzu, Ossi Sohvalta, Vittu-Jonna, Demari-Noora, Tohtorin Tytär, Leipuri-Anna, Naurava Buddha, Stasi jne.), Stefan on täst'lähin Stefan Bouquet.

Edit: Niin siis Ossihan on Päivää-Ossi eikä Ossi Sohvalta, mutta sohva liittyy tähän nimeen olennaisesti. Sitten on tietenkin siis Neiti Nysä, ent. Vaisu-Jaakko (nykyinen Jaakko tai Jaska), rouva Reuters, Kiskanmies, Nutturapää, Klonkku… Ja siis minäkin olen (tai olen ollut) Lilli-Puttinen, Puttinen, Tipsu Maitosuu, Stipe, Handu… Ja isäni sekä setäni ovat nykyään myös Hansu ja Ripsa.

Kuvat: täältä ja täältä

Vero – ihan totta

Työ. Suomessa työtä verotetaan. Se on fakta. Paljon, jos tavalliselta ihmiseltä kysytään. Verotetusta ansiosta maksetaan sitten kaikki kulut ja usein vielä joistain asioista lisää veroa, alvin muodossa. Se on systeemi ja kuten moni useinkin sanoo: Systeemi on mätä.

Syytön minä siihen olen. Kait. Ei voi tietää. Voi vain toivoa.

Utiopia painajaisesta

Eilen myöhään YLE Teemalta tuli ohjelma DDR:stä. Katselimme sitä Tyypin kanssa tovin, mutta uneliaisuutemme esti meitä katsomasta dokumenttia loppuun… Dokumenttia, josta ei löydy YLE Teeman sivuilta mtään, pöh.

No yöllä näin painajaista, että elin DDR:ssä enkä päässyt pois. Kukaan ei päässyt. Pelotti, oli ns. paska fiilis. Oli mukava herätä. Hollolasta, Suomesta, nykyhetkeen.

Eräät muistavat aina sanoa: "Ja niin ja niin moni suomailaninen ihaili DDR:ää, Se ja Sekin". Niin eilen illallakin, kun dokkari alkoi.

Ilmastonmuutoskeskustelua

"Inhottavaa syyllistämistä"

Niin. No. Onko se aiheetonta syyllistämistä, voisi kysyä ja ihan jopa miettiä. Saako sanoa ääneen, että lentäminen on epärakentavaa ilmaston kannalta, vaikka loma Taikussa onkin "ihana asia"? Voidaanko vaatia ihmisiä miettimään esimerkiksi uudelleen sitä miten ja missä lomansa viettävät?

Voidaanko itseään mm. älykkäinä, sivistyneinä ja länsimaalaisen ajattelun kirkkaimpina tähtinä itseään pitäviä ihmisiä, kansa- ja yhteiskuntia arvioimaan uudelleen omia valintojaan, tekojaan ja arvojaan?

Eilisen Ajankohtaisenkakkosen jälkeen ja summa summarumin tehtyäni, ilmeisesti ei. Valtiovalta ei saisi puuttua, antaa keppiä ja porkkanoidenkin pitäisi olla niin isoja ettei Nalle-Puhin ystävä Kanikaan saisi niitä omasta pesäkolonsa ovesta sisään.

Kaiken pitäisi olla NYT ja HETI helppoa ja vaivatonta. Hybridiauton hankinta, ekoloogisemman talonrakentaminen ja kaikki. IHAN KAIKKI. Ilman vääntöä ja taistelua. Aivan kuin rakennusliikkeet itsenäisesti ja vailla mitään painostusta heittäisivät vanhat systeemit ja tapansa romukoppaan ja aloittaisivat ekoloogisemmalta pöydältä. Kun eristeiden laittaminenkin tuntuu olevan vielä nykypäivänäkin tuskallisen vaikeaa…

Ja mitä sen porkkanan pitäisi olla? Rahaa? Vaiko siis millaista Hyötyä? Voidaanko hyödyksi laskea, että Saimaannorpat voisivat säilyä, ettei meidän tarvitsisi joku kaunis päivä säännöstellä juomavettä tai että nimenomaan juomavesi maksaisi? Onko puhtaalla ilmalla ja Suomen luonnolla hintaa? Paljonko se on sitten per suomalainen?!? Se hinta, joka lämmittäisi meitä ja voisi motivoida meitä esimerkiksi vain lajittelemaan jätteemme?

Ja "mitä väliiii" Itämerellä ja sen suojelulla, kun Venäjä rakentaa sen rannalle pari satamaa? Pitäisikö meidän vieläkin vahvemmin osallistua Pietarin seudun ympäristöhankkeisiin? Tai vaikka ihan vain oman maanviljelyn tuottamiin vesistöhaittoihin?! En tiedä. Eh-kä-pä.

Toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen saksalaiset kehittivät kierrätystään niin, että ovat siinä edelleen hyviä. Sota on paha, mutta jotain hyötyä pulasta on. Ihminen on pakotettu luovuuteen, josta se itse myös hyötyy. Kun vaihtoehtoja ei ole. Kun niitä on, niin ihminen veltostuu. Nähtävästi. Kuten meille on jo päässyt käymään.

Jotkut sanovat aivan siis muuhun kuin kierrätykseen liittyen, että olemme eläneet liian kauan rauhanaikaa. Olemme ameeboja, jotka valittavat kaikesta, vätyksiä jotka eivät saa mitään aikaan, rappiolla kun iltapäivälehtien suurimmat uutiset ovat… no mitä ovat. Mutta emme kai me todella tarvitse sotaa, että arvomme fokusoituisivat?

Seppo kohtaa vertaisensa?

Mahtaisiko vihdoin käydä niin, että Tiitisen Seppo kohtaa Eduskunnassa vertaisensa? Kovanaaman, toisen kaikessa keitetyn cowboyn, jonka kantti kestää eivätkä silmät pienestä säpsähdä, jonka pokka pitää tuijotuskilpailussa loppuun saakka poikki pitkien käytävien? Nk. valkoisencowboyn, hyviksen. Vastuksen, joka ei niele "avoimia"laskuja, suo holtitonta rahan käyttöä kirstunvartioiden omiin huvituksiin.

Jo olisi aika. Helevetin vätykset ovat antaneet Suapon vanhan ruttuisen kollin toimia ihan miten sattuu. Tietenkin. Onhan se ollut kaikkien etu. Saatu hyviä pileitä ja ties mitä kaikkea, jota 'kivaksi' tavataan kutsua. Tai joissain piireissä 'ilmaisenviinanpileiksi'.

Minusta Sauli Niinistö on ns. Hyvä Jätkä. Tosin Sauli on pehmennyt vuosien saatossa ja Saulissa on tapahtunut samaa kuin Holkerin Harrissa. Saulista on tullut symppis. Onhan Sauli tiukkis ja vähän kuivahko, mutta ne ovat minusta vain yksilöllisiä ominaisuuksia, jotka eivät rajaa pois huumorintajua tai miellyttävyyttä. Sillä kuivahuumori on usein hervotonta.

Sauli sanoi uutisissa hyvin. Eduskunnan pitää olla esimerkillinen. Onhan se paljon vaadittu tavallisilta ihmisiltä, mutta mitäs läksivät. Ehdokkaiksi. Jos tulee valituksi eduskuntaan, niin silloin vain pitää miettiä joitain asioita uudelleen. Sillä liksalla jo yksin pitää pystyä mm. kustantamaan omia oopperassakäyntejä ja ulkomaanmatkoja. Ihan niin kuin kansalaistenkin oletetaan.

Saulissa on jotain mikä toimii isän Aleksis Kiven kadun koulussa hokemaan… hokemaan: Ryhti roomalainen, Sisu suomalainen. Ihmisessä pitää olla myös henkistä ryhdikkyyttä. Joku pidempi suhde Tanja Vienonen-Karpela-Saarelaankin voidaan aina unohtaa ja pistää Miehenkriisin piikkiin.

Kuvat: täältä ja täältä

Tittelit & tituleeraukset

Eilen piti taas miettiä, että kuka mä olen. Noin työmielessä. Mitä mä teen, miksi mua voisi ja tavallaan (tässä yhteiskunnassa) saisi kutsua. No, se on niin tyhmää. Titteleitä voi jokainen vaikka antaa ihan itselleen, tehdä käyntikortinkin. Kukaan ei estä eikä arvioi onko titteli edes sopiva, totuudenkaan mukainen.

Työmielessä ainoa titteli (tavallaan) olisi mg, eli mainosgraafikko. Siihen on koulutus ja pätevyys siis myös. Työelämässä kukaan ei sitä juurikaan käytä. Sitä ei edes kaikki tajua, kirjainlyhennettä varsinkaan. Mainosalalla on tuotanto-assareita, tuotanto-AD:eita, junior-AD:eita, AD-assareita, AD:eita, graafikkoja, copywritereita, yhteyspäälliköitä ja -johtajia, taiteellisiajohtajia yms. ja sitten kaikenlaisia lontoonkielisiä tituleerauksia.

Vain kerran yhdeksän kuukauden ajan (firman elinkaaren) työnkuvani on ollut melko hyvin laatikossa, mutta silloinkin titteliäni arvottiin kolmasti. "Haluaisitzä olla junior-AD, AD-assari vaiko tuotanto-AD? Toi tuotanto-AD on kyllä vähän tylsä...", muttei se työnkuvaan mitään vaikuttanut. Tai palkkaan.

Koska loppujen lopuksi sillä ei ole väliä. Tittelillä. Vaan taidoilla. Koska itse aloitin puhtaaksipiirtäjä-tsuppari-kahvinkeittäjä-ruuhka-apulais-latoja-yleishenkilönä, niin silloin ei ollut mitään titteliä eikä sellaista käyntikorttiakaan. Hupisellaisia kylläkin! Kun noinkin pitkiä titteleitä Suomessa karsastetaan. Ei vaan Englantilaisissa aatelispiireissä…

Ja vaikka olisin ollut nk. tuotanto-AD, niin aina on saanut tehdä suunnittelua, keittää kahvia, siivota vessaa, korjata tiskejä (muiden tiskejä), juosta avaamaan ovia, kantamaan ja kasaamaan huonekaluja, juu neim it. Kun olin hetkisen Junior-AD, niin en oli paljon yksitoikkoisempaa. Tosin sehän riippui paljolti synergioista ja hierargiasta. Useinhan se on pitkälle ihan kehiteltyä eikä hierarkia palvele varsinaisesti, edes työntekoa.

Mutta sitten kuitenkin olisi tärkeää, että se miksi Minua kutsutaan vastaisi sitä mitä teen. Että se tituleeraus olisi myös MInua kohtaan oikein. Ei enempää eikä vähempää kuin se mitä Minä oikeasti teen, osaan ja taidan.

Sitten mietin sitä, että "mä oon hna [lue:Hanna] vaan" on tietyllä tapaa sekin melko pöyhkeää. Ei röyhkeää, vaan pöyhkeää. Sillä olla "hna vaan" on sama kuin rinnastaisi itsensä Dalai Lamaan. Toisaalta on hyvä olla kaino, mutta joskus se ei palvele.

Sitäkin olen miettinyt, että etenkin nyt on vain muutama merkittävä, aidosti merkittävä, tituleeraus minulle. Äiti, vaimo, tytär, ystävä ja mm. serkku. Mutta miten ihmiset suhtautuisivat sellaiseen käyntikorttiin, jossa nuokin olisivat? Ja mitä väliä sillä edes olisi?

Holy Carola & Schlager sluts

Markku-serkku, minä ja Limbon Heini & Riikka olemme tehneet Euroviisuja ajatellen malliston. Idea on enempi muiden kuin allekirjoittaneen, joka toki aina katsoo viisut muttei muista kaikkia esiintyjiä jne. Tosin muistanko muutenkaan mitään. Syy ja vika laitettakoon lukihärön piikkiin. Mähän en testatusti kykene sisäistämään asioita… Olenkin siis tehnyt osuuteni grafiikan kanssa puljaten, siis graafikkona.

Ennigeis.

Homman piti olla (ainakin) hauska proggis, että "tehdään tällässii ja sit koetetaan vaikka myydä niitä, että saadaan kustannukset maksettua" -tyyppinen pläjäys. Hauskaa tekemistä kaikille, harrastusmielessä pienin kustannuksin.

Kaikki on mennyt suunnitelman mukaan. Hauskaa on ollut ja pitkästä aikaan Markku-serkun kanssa hommailtu jotain taas. Kustannuksetkin ovat pysyneet kurissa.

Mutta sitten:
- Carola på badbyxorna... Mikä muuten ei ole totta. Uikkareissa ei ole Carolaa, mutta voisihan sitä varmaan harkita. Ei pöllömpi idea, ruotsalaisilta. Letsii mitä paperi Expressen kirjoittaa ja mitä Ilta-Sanomat sen pohjalta…

- Bli intim med Carola! …Jooo-o, akkurat, mutta ei meillä ole vielä lyöty edes kunnolla lukkoon värijuttuja, mutta siis neon voisi hyvinkin toimia. Siis hyvä idea tääkin.

- No onneksi Carolan tribuuttisivustolla homma on edes hanskassa.

Miksi tehdä mitään Euroviisukamaa? Noh, siis jos katsotaan noita virallisia tuotteita, niin mä sanoisin, etten ostaisi. Aina sama juttu. Nuo voisivat olla Suomi-Ruotsi maaottelukojusta. Ja kun tiedetään jo nyt, että viisuporukka on vähän värikkäämpää ja karnevaalihenkisempää, niin hei… Mitä sitä on taas ajateltu?!

Voidaan olla ylpeitä meidän ideoista, grafiikoista, tuotteista ja kokonaisuudesta yleensä. Me ollaan paremmin hahmotettu kohderyhmä. Summaisin.

Plus sanottakoon, että ne tulevat uikkarit on vaan mast. Siis miehille. Naisille ei nyt ole. Kultaisia ja hopeita ei tarvitse edes erityisemmin leiskuttaa, koska jos näki viime kertaisen Tanssii tähtien kanssa -ohjelman ja tuli kiinnittäneeksi huomiota Eppu Salmisen ja Anna Sainilan asuihin, niin se on samanlaista kangasta. Veri bling-bling. Mutta myös ne muut "tavallisemmat" värit on aika biatscha! Ja kaikki uikkarit näyttävät hyvältä vaikka kalkkilaivan kapteenilla!

Nyt on vaan sitten sellai hassu juttu, että aikaa on vähän ja kaikki meili mitä on saatu viittaa siihen, että kama loppuu käsistä. Eihän meillä ollut uskallusta ajatella, että tässä kävisi näin. Noooooo, rintamerkkejä riittää varmaan, mutta kassit, paidat, uikkarit ja "krapulaunilaput" loppuu satavarmana. No Heini & Riikka suunnittelee jotain tilanteen pelastussuunnitelmaa ja me Maken kanssa sitten tehdään mitä osataan. Mä olen hyvä… ompelujutuissa… Noooo, silittämään.

Virpoa ja varpoa

Vihdoin ja viimein meilläkin on käynyt joku muu virpomassa pääsiäisenä kuin Maire! Peräti neljä noitaa ja yhden noidan Miuuuuu-kissa ja toisen pikkunoidan Snoopy. Miuuuuu-kissa oli musta, mutta niin ujo ettei siitä nyt ole laittaa kuvaa.

Oli flamencohenkistä noitaa ja perinteisempää. Ja jotakuinkin sujuvasti meni virpomisetkin. Yksi noidista oikein esitteli kaikki vaatekappaleensa, söi omasta kuormastaan ja joi hieman mehuakin.

Herättiin ihan liian aikaisin odottamaan ensimmäisiä virpojia. Nykyajan noidat aloittavat kierrokset VASTA kymmenen jälkeen. Odotellessa sitä palasi ihan niihin omiin virpomisaikoihin ja mieleen nousi kaikki järjestelyt, kuinka haettiin mummolta lainaan kaffepannu ja hartiahuivi ja kuinka ei olisi yhtään huvittanut luopua siitä asukokonaisuudesta...

Ehkä ensi vuonna voisi itsekin olla noita... Tai pitää vaikka pääsiäisaiheiset pileet, jonne KAIKKIEN pitäisi pukeutua noidiksi. Mikäköhän mahdollisuus voisi olla sille, että näin voisi käydä?!