Metro Go Go!
Tahtoo metron Laajasaloon! Olen aina ollut vaatimaton enkä lapsenakaan kitissyt kaupassa karkkia. Mutta jokaisen elämässä koittaa aika kun on oltava itselleen ja ympäristölleen rehellisen itsekäs ja aidosti tunnustaa mitä tahtoo. Ja minä tahdon metroaseman Laajasaloon.
Ihan esimerkiksi alle kymmeneen vuoteen. Sillä hei, kom oon! Olisihan siinä järkeä ja hankkeesta hyötyisi muutkin kuin Eräs Rouvasihminen. Ja sen Miäs ja sen Lapsi ja sen Koira...
Sikälikin metro Laajasaloon ja Santahaminaan (ilman, että Sandista muutettaisiin miksikään, tonttimaata löytyy muualtakin. Piste!), että Helsinkiä voisi taas pikkasen perustellummin kutsua metropoliksi (vaikkei voisikaan) ja Helsingin metroon liittää loppuun sana 'verkko'.
Kun katselin aamun Hesaria, näin jo meidän kokoonpanon hujauksessa Laajasalosta Tölikässä! Alkoi oikein kihelmöittää! Mikä mahdollisuus! Mikä tulevaisuudenkuva! Toivo elää. Toivo siitä, ettei tämä hanke veisi yli 20 vuotta... Mutta pelko on takamuksessa, että kuitenkin vie.
EI! Minä tahdon uskoa mahdollisuuteen!
Tunnisteet: Helsinki, Minäminä, saaristossa, vielä on toivoa