Säädöt sekaisin

Toimituksen tiedote

2007-07-10T09:06:00.001+03:00

Koska mikään ei ole enää kuin ennen Säädöt sekaisin -blogi laitetaan jäihin ja kaikki höpinä siirretään Terveisiä perheestä -blogiin. Kun kaikki ajatukset/mietteet/pohdinnat/ja muut pään sisäiset sähkötoiminnat tuntuvat pyörivän tällä uudella aluevaltauksella.

Ja toisaalta Terveisiä perheestä -blogin aiheet tulevat saamaan vähän …vaihtelua ja laajemmassa skaalassa höpinää sisäänsä.

Pystyyn kuolleet

2007-06-01T19:42:00.001+03:00

Puut Nelostien varrella ovat surullinen näky. Siis etenkin ne, jotka on istutettu uuden pikaradan ja tien väliin. Liian moni on lävähtänyt vinoon, liian moni jo ruskea. Surullista. Tuhlausta, mitä tuhlausta.

Voisin kuvitella, ettei nekään istutukset ole olleet siitä halvimmasta päästä. Se, että jo nyt (siis tarkemmin viime viikonloppuna) kuivuneita puita oli leikattu poikki ja niputettu kasoihin, itseasiassa kertoo paljon. Meistä, moterneista ihmisitä. Mikä siinä on ettemme osaa istuttaa enää edes puuta, joka kalliilla valuutalla on jossain taimitarhassa kasvatettu. Ja näin ovat nekin kestäneet "käytössä"…mitä reilun vuoden, max kaksi. Voi hyvä luoja!

Hyvä on. Viime kesä oli kuuma ja kuiva. Mutta ei se varsinaisesti selitä sitä, miksi puut ovat ykskaks sikinsokin. Mietin paluumatkalla, että "eihän tästä vi**u saaa***a tule mitään, kun kertakäyttöistä on jo 'iki'vihreät havupuutkin".

Helsingille apulaista

2007-06-01T09:06:00.000+03:00

No niimpä niin! Heti kun joku vanha piru asettuu ehdolle kaikki kaukkoaa. Ei se semmoinen peli vetele! Missä on keskustelu ja valinnanmahdollisuus?! Helsingin apulaiskaupunginjohtajaksi ei sitten haluakaan enää: Forssan valtuuston varapuheenjohtaja Minna Lintonen, Lohjan kaupunginjohtaja Elina Lehto, Helsingin kaupunginhallituksen jäsen Sirkka-Liisa Vehviläinen, Turun apulaiskaupunginjohtaja Tero Hirvilammi eikä Lohjan sivistysjohtaja Simo Juva.

Onneksi pelissä mukana ovat vielä hallintojohtaja Eila Ratasvuori, apulaiskaupunginjohtaja Aulis Pitkälä sekä omat suosikkini pääjohtaja Kirsi Lindroos ja entinen kansanedustaja Arja Alho.

Haatainen on varmasti tuttu ja etenkin turvallinen. Kaikki tietää mitä Haatainen tekisi ja ajattelee. Haatainen ei ainakaan yllätä. Mutta hei. Nyt ollaan jo puhuttu Metropoli-Helsingistä sen verran reteästi jopa Raakel Hiltusen toimesta, ettei Haatainen nyt kyllä siihen enää istu. Ei ainakaan allekirjoittaneen Helsinki-visioon.

Nou, nou.

Muutenkin demarien tulevaisuudenvisioon pitäisi jo tässäkin asiassa saada vähän sitä tulevaisuutta ja visiota. Missä on Helsingin piirin visio, mikä on sen missio? Millaista Helsinkiä me haluamme ja mihin me pyrimme? Ketä laitamme asioita edistämään? Get real, tämä yksimielisyys on vain sitä mitä aina on totuttu tekemään, pelaamaan niin varman päälle ettei vesi edes seisovassa virrassa värähdä.

Itse omalla mutullani ja riskinottokyvylläni pelaisin Kirsi Lindroosin puolesta. En usko että pätevyydestä olisi kyse. Nyt vain on vähän sama juttu kuin suomalaisilla on ulkomaalaisten kanssa: itselle hieman vieras ja tuntematon pelottaa.

Kyllä se nyt on vaan niin, ettei tällaisiä asioita näin saisi vaan "yksimielisesti" päättää, ilman aikuisten oikeaa keskustelua. Helsinki on Helsinki, mun oma Stadini ja toivoisin piiiiik-ka-sen enemmän meininkiä ja otetta kaupungin asioiden kuten apulaiskaupunginjohtajan valinnassa…

Saarivaltakunnasta,
Missä Luuraa Metro Laajasaloon

Metro Go Go!

2007-05-26T12:53:00.000+03:00

Tahtoo metron Laajasaloon! Olen aina ollut vaatimaton enkä lapsenakaan kitissyt kaupassa karkkia. Mutta jokaisen elämässä koittaa aika kun on oltava itselleen ja ympäristölleen rehellisen itsekäs ja aidosti tunnustaa mitä tahtoo. Ja minä tahdon metroaseman Laajasaloon.

Ihan esimerkiksi alle kymmeneen vuoteen. Sillä hei, kom oon! Olisihan siinä järkeä ja hankkeesta hyötyisi muutkin kuin Eräs Rouvasihminen. Ja sen Miäs ja sen Lapsi ja sen Koira...

Sikälikin metro Laajasaloon ja Santahaminaan (ilman, että Sandista muutettaisiin miksikään, tonttimaata löytyy muualtakin. Piste!), että Helsinkiä voisi taas pikkasen perustellummin kutsua metropoliksi (vaikkei voisikaan) ja Helsingin metroon liittää loppuun sana 'verkko'.

Kun katselin aamun Hesaria, näin jo meidän kokoonpanon hujauksessa Laajasalosta Tölikässä! Alkoi oikein kihelmöittää! Mikä mahdollisuus! Mikä tulevaisuudenkuva! Toivo elää. Toivo siitä, ettei tämä hanke veisi yli 20 vuotta... Mutta pelko on takamuksessa, että kuitenkin vie.

EI! Minä tahdon uskoa mahdollisuuteen!

Päivän aforismi:

2007-05-16T12:43:00.001+03:00

Organisaatio

Organisaatio on kuin puu, jossa kiikkuu paljon apinoita.
Joka oksalla - eri korkeuksilla - kiipeämässä ylöspäin.
Huipulle päässeet apinat katsovat alaspäin ja näkevät puun täynnä hymyileviä naamoja.
Alhaalla olevat apinat tähyävät ylöspäin ja näkevät pelkkiä perseenreikiä.

Kierrätystä

2007-05-05T22:38:00.000+03:00

Sipa-mummo sanoo aina (ihan aina ja moneen kertaan) , kun joku on tekemässä lähtöä: "Kaikkea hyvää, kaikkea hyvää ja paljon enkeleitä". Tuo enkeli-osuus on tullut vasta ihan tässä vuosi sitten kuvioihin.

Aina Markku-serkun kanssa vaihdellaan mummon hyviä juttuja, koska niitä on PAL-JON ja se on jotenkin helpottavaa voida jakaa niitä jonkun vertaisryhmäläisen kanssa. Sillä Sipa… Sipa on joskus, joillekin ja jotenkin erihäijy ja jutut voivat olla… jännittäviä. Etenkin lapsuudessamme ne olivat.

Sipan tämä uusi, pehmeämpi ja mm. yyberystävällinen puoli on vasta näin vanhemmalla iällä päässyt esiin. Pienemmät, anteeksi nuoremmat serkkuni ja mm. Jaakko eivät ole oikein koskaan niin sanotusti oikeaa Sipaa tavanneetkaan.

Joka tapauksessa. Aloimme puoliksi leikillään ja ihan vaan vitsinä toivottamaan toisillemme Markun kanssa "kaikkea hyvää :|" ja minä lisäsin loppuun enkeli-osuudenkin. Markku EI kos-kaan vastaa enkeli-osuudella. Muttei vastannut Joonas-serkkukaan, vaan Markun tavoin sanoi: "Sitä samaa!". No, kuten Sipa en minäkään osaa lopettaa… ;)

Kuva: täältä

Ei lausuta kuten kirjoitetaan

2007-04-29T21:35:00.000+03:00

Minusta on hauskaa jos ja kun jotkut puhuvat heavystä, eli heavystä (lausutaan kuten kirjoitetaan, aivan kuin suomalaisena kuuluisikin sana ilmaista ääneen). Minusta on myös ihan asiallista tietää miten jotkut vähemmän tiedetyt asiat, sanat tai nimet tulisi/kuuluisi lausua.

Vaikkapa kuten kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin. Joka kuulemma oli laittanut tiedoteen siitä miten hänen nimensä tulisi lausua. Minusta on ihan hyvä, että asiat mm. lausutaan kuten ne tulee lausua, siis oikein. Mutta kieltämättä tapauksessa on jotain tuttua.

Siitä tulee lämminhenkisesti mieleen Hyacinth Bucket (lausutaan Bouquet, eli Bukkeeee). Siispä meidän perheessä (mafiamaisen laajana käsitteenä), jossa vain kaikista... kaikkia merkille pantavimpia kutsutaan "hellyyttävillä" lempinimillä (kuten Kallion Taskukrapu, Mykkä-Antzu, Ossi Sohvalta, Vittu-Jonna, Demari-Noora, Tohtorin Tytär, Leipuri-Anna, Naurava Buddha, Stasi jne.), Stefan on täst'lähin Stefan Bouquet.

Edit: Niin siis Ossihan on Päivää-Ossi eikä Ossi Sohvalta, mutta sohva liittyy tähän nimeen olennaisesti. Sitten on tietenkin siis Neiti Nysä, ent. Vaisu-Jaakko (nykyinen Jaakko tai Jaska), rouva Reuters, Kiskanmies, Nutturapää, Klonkku… Ja siis minäkin olen (tai olen ollut) Lilli-Puttinen, Puttinen, Tipsu Maitosuu, Stipe, Handu… Ja isäni sekä setäni ovat nykyään myös Hansu ja Ripsa.

Kuvat: täältä ja täältä

Vero – ihan totta

2007-04-29T21:25:00.000+03:00

Työ. Suomessa työtä verotetaan. Se on fakta. Paljon, jos tavalliselta ihmiseltä kysytään. Verotetusta ansiosta maksetaan sitten kaikki kulut ja usein vielä joistain asioista lisää veroa, alvin muodossa. Se on systeemi ja kuten moni useinkin sanoo: Systeemi on mätä.

Syytön minä siihen olen. Kait. Ei voi tietää. Voi vain toivoa.

Utiopia painajaisesta

2007-04-18T13:08:00.000+03:00

Eilen myöhään YLE Teemalta tuli ohjelma DDR:stä. Katselimme sitä Tyypin kanssa tovin, mutta uneliaisuutemme esti meitä katsomasta dokumenttia loppuun… Dokumenttia, josta ei löydy YLE Teeman sivuilta mtään, pöh.

No yöllä näin painajaista, että elin DDR:ssä enkä päässyt pois. Kukaan ei päässyt. Pelotti, oli ns. paska fiilis. Oli mukava herätä. Hollolasta, Suomesta, nykyhetkeen.

Eräät muistavat aina sanoa: "Ja niin ja niin moni suomailaninen ihaili DDR:ää, Se ja Sekin". Niin eilen illallakin, kun dokkari alkoi.

Ilmastonmuutoskeskustelua

2007-04-18T12:38:00.000+03:00

"Inhottavaa syyllistämistä"

Niin. No. Onko se aiheetonta syyllistämistä, voisi kysyä ja ihan jopa miettiä. Saako sanoa ääneen, että lentäminen on epärakentavaa ilmaston kannalta, vaikka loma Taikussa onkin "ihana asia"? Voidaanko vaatia ihmisiä miettimään esimerkiksi uudelleen sitä miten ja missä lomansa viettävät?

Voidaanko itseään mm. älykkäinä, sivistyneinä ja länsimaalaisen ajattelun kirkkaimpina tähtinä itseään pitäviä ihmisiä, kansa- ja yhteiskuntia arvioimaan uudelleen omia valintojaan, tekojaan ja arvojaan?

Eilisen Ajankohtaisenkakkosen jälkeen ja summa summarumin tehtyäni, ilmeisesti ei. Valtiovalta ei saisi puuttua, antaa keppiä ja porkkanoidenkin pitäisi olla niin isoja ettei Nalle-Puhin ystävä Kanikaan saisi niitä omasta pesäkolonsa ovesta sisään.

Kaiken pitäisi olla NYT ja HETI helppoa ja vaivatonta. Hybridiauton hankinta, ekoloogisemman talonrakentaminen ja kaikki. IHAN KAIKKI. Ilman vääntöä ja taistelua. Aivan kuin rakennusliikkeet itsenäisesti ja vailla mitään painostusta heittäisivät vanhat systeemit ja tapansa romukoppaan ja aloittaisivat ekoloogisemmalta pöydältä. Kun eristeiden laittaminenkin tuntuu olevan vielä nykypäivänäkin tuskallisen vaikeaa…

Ja mitä sen porkkanan pitäisi olla? Rahaa? Vaiko siis millaista Hyötyä? Voidaanko hyödyksi laskea, että Saimaannorpat voisivat säilyä, ettei meidän tarvitsisi joku kaunis päivä säännöstellä juomavettä tai että nimenomaan juomavesi maksaisi? Onko puhtaalla ilmalla ja Suomen luonnolla hintaa? Paljonko se on sitten per suomalainen?!? Se hinta, joka lämmittäisi meitä ja voisi motivoida meitä esimerkiksi vain lajittelemaan jätteemme?

Ja "mitä väliiii" Itämerellä ja sen suojelulla, kun Venäjä rakentaa sen rannalle pari satamaa? Pitäisikö meidän vieläkin vahvemmin osallistua Pietarin seudun ympäristöhankkeisiin? Tai vaikka ihan vain oman maanviljelyn tuottamiin vesistöhaittoihin?! En tiedä. Eh-kä-pä.

Toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen saksalaiset kehittivät kierrätystään niin, että ovat siinä edelleen hyviä. Sota on paha, mutta jotain hyötyä pulasta on. Ihminen on pakotettu luovuuteen, josta se itse myös hyötyy. Kun vaihtoehtoja ei ole. Kun niitä on, niin ihminen veltostuu. Nähtävästi. Kuten meille on jo päässyt käymään.

Jotkut sanovat aivan siis muuhun kuin kierrätykseen liittyen, että olemme eläneet liian kauan rauhanaikaa. Olemme ameeboja, jotka valittavat kaikesta, vätyksiä jotka eivät saa mitään aikaan, rappiolla kun iltapäivälehtien suurimmat uutiset ovat… no mitä ovat. Mutta emme kai me todella tarvitse sotaa, että arvomme fokusoituisivat?

Seppo kohtaa vertaisensa?

2007-04-16T20:15:00.000+03:00

Mahtaisiko vihdoin käydä niin, että Tiitisen Seppo kohtaa Eduskunnassa vertaisensa? Kovanaaman, toisen kaikessa keitetyn cowboyn, jonka kantti kestää eivätkä silmät pienestä säpsähdä, jonka pokka pitää tuijotuskilpailussa loppuun saakka poikki pitkien käytävien? Nk. valkoisencowboyn, hyviksen. Vastuksen, joka ei niele "avoimia"laskuja, suo holtitonta rahan käyttöä kirstunvartioiden omiin huvituksiin.

Jo olisi aika. Helevetin vätykset ovat antaneet Suapon vanhan ruttuisen kollin toimia ihan miten sattuu. Tietenkin. Onhan se ollut kaikkien etu. Saatu hyviä pileitä ja ties mitä kaikkea, jota 'kivaksi' tavataan kutsua. Tai joissain piireissä 'ilmaisenviinanpileiksi'.

Minusta Sauli Niinistö on ns. Hyvä Jätkä. Tosin Sauli on pehmennyt vuosien saatossa ja Saulissa on tapahtunut samaa kuin Holkerin Harrissa. Saulista on tullut symppis. Onhan Sauli tiukkis ja vähän kuivahko, mutta ne ovat minusta vain yksilöllisiä ominaisuuksia, jotka eivät rajaa pois huumorintajua tai miellyttävyyttä. Sillä kuivahuumori on usein hervotonta.

Sauli sanoi uutisissa hyvin. Eduskunnan pitää olla esimerkillinen. Onhan se paljon vaadittu tavallisilta ihmisiltä, mutta mitäs läksivät. Ehdokkaiksi. Jos tulee valituksi eduskuntaan, niin silloin vain pitää miettiä joitain asioita uudelleen. Sillä liksalla jo yksin pitää pystyä mm. kustantamaan omia oopperassakäyntejä ja ulkomaanmatkoja. Ihan niin kuin kansalaistenkin oletetaan.

Saulissa on jotain mikä toimii isän Aleksis Kiven kadun koulussa hokemaan… hokemaan: Ryhti roomalainen, Sisu suomalainen. Ihmisessä pitää olla myös henkistä ryhdikkyyttä. Joku pidempi suhde Tanja Vienonen-Karpela-Saarelaankin voidaan aina unohtaa ja pistää Miehenkriisin piikkiin.

Kuvat: täältä ja täältä

Tittelit & tituleeraukset

2007-04-13T06:52:00.000+03:00

Eilen piti taas miettiä, että kuka mä olen. Noin työmielessä. Mitä mä teen, miksi mua voisi ja tavallaan (tässä yhteiskunnassa) saisi kutsua. No, se on niin tyhmää. Titteleitä voi jokainen vaikka antaa ihan itselleen, tehdä käyntikortinkin. Kukaan ei estä eikä arvioi onko titteli edes sopiva, totuudenkaan mukainen.

Työmielessä ainoa titteli (tavallaan) olisi mg, eli mainosgraafikko. Siihen on koulutus ja pätevyys siis myös. Työelämässä kukaan ei sitä juurikaan käytä. Sitä ei edes kaikki tajua, kirjainlyhennettä varsinkaan. Mainosalalla on tuotanto-assareita, tuotanto-AD:eita, junior-AD:eita, AD-assareita, AD:eita, graafikkoja, copywritereita, yhteyspäälliköitä ja -johtajia, taiteellisiajohtajia yms. ja sitten kaikenlaisia lontoonkielisiä tituleerauksia.

Vain kerran yhdeksän kuukauden ajan (firman elinkaaren) työnkuvani on ollut melko hyvin laatikossa, mutta silloinkin titteliäni arvottiin kolmasti. "Haluaisitzä olla junior-AD, AD-assari vaiko tuotanto-AD? Toi tuotanto-AD on kyllä vähän tylsä...", muttei se työnkuvaan mitään vaikuttanut. Tai palkkaan.

Koska loppujen lopuksi sillä ei ole väliä. Tittelillä. Vaan taidoilla. Koska itse aloitin puhtaaksipiirtäjä-tsuppari-kahvinkeittäjä-ruuhka-apulais-latoja-yleishenkilönä, niin silloin ei ollut mitään titteliä eikä sellaista käyntikorttiakaan. Hupisellaisia kylläkin! Kun noinkin pitkiä titteleitä Suomessa karsastetaan. Ei vaan Englantilaisissa aatelispiireissä…

Ja vaikka olisin ollut nk. tuotanto-AD, niin aina on saanut tehdä suunnittelua, keittää kahvia, siivota vessaa, korjata tiskejä (muiden tiskejä), juosta avaamaan ovia, kantamaan ja kasaamaan huonekaluja, juu neim it. Kun olin hetkisen Junior-AD, niin en oli paljon yksitoikkoisempaa. Tosin sehän riippui paljolti synergioista ja hierargiasta. Useinhan se on pitkälle ihan kehiteltyä eikä hierarkia palvele varsinaisesti, edes työntekoa.

Mutta sitten kuitenkin olisi tärkeää, että se miksi Minua kutsutaan vastaisi sitä mitä teen. Että se tituleeraus olisi myös MInua kohtaan oikein. Ei enempää eikä vähempää kuin se mitä Minä oikeasti teen, osaan ja taidan.

Sitten mietin sitä, että "mä oon hna [lue:Hanna] vaan" on tietyllä tapaa sekin melko pöyhkeää. Ei röyhkeää, vaan pöyhkeää. Sillä olla "hna vaan" on sama kuin rinnastaisi itsensä Dalai Lamaan. Toisaalta on hyvä olla kaino, mutta joskus se ei palvele.

Sitäkin olen miettinyt, että etenkin nyt on vain muutama merkittävä, aidosti merkittävä, tituleeraus minulle. Äiti, vaimo, tytär, ystävä ja mm. serkku. Mutta miten ihmiset suhtautuisivat sellaiseen käyntikorttiin, jossa nuokin olisivat? Ja mitä väliä sillä edes olisi?

Holy Carola & Schlager sluts

2007-04-12T06:40:00.000+03:00

Markku-serkku, minä ja Limbon Heini & Riikka olemme tehneet Euroviisuja ajatellen malliston. Idea on enempi muiden kuin allekirjoittaneen, joka toki aina katsoo viisut muttei muista kaikkia esiintyjiä jne. Tosin muistanko muutenkaan mitään. Syy ja vika laitettakoon lukihärön piikkiin. Mähän en testatusti kykene sisäistämään asioita… Olenkin siis tehnyt osuuteni grafiikan kanssa puljaten, siis graafikkona.

Ennigeis.

Homman piti olla (ainakin) hauska proggis, että "tehdään tällässii ja sit koetetaan vaikka myydä niitä, että saadaan kustannukset maksettua" -tyyppinen pläjäys. Hauskaa tekemistä kaikille, harrastusmielessä pienin kustannuksin.

Kaikki on mennyt suunnitelman mukaan. Hauskaa on ollut ja pitkästä aikaan Markku-serkun kanssa hommailtu jotain taas. Kustannuksetkin ovat pysyneet kurissa.

Mutta sitten:
- Carola på badbyxorna... Mikä muuten ei ole totta. Uikkareissa ei ole Carolaa, mutta voisihan sitä varmaan harkita. Ei pöllömpi idea, ruotsalaisilta. Letsii mitä paperi Expressen kirjoittaa ja mitä Ilta-Sanomat sen pohjalta…

- Bli intim med Carola! …Jooo-o, akkurat, mutta ei meillä ole vielä lyöty edes kunnolla lukkoon värijuttuja, mutta siis neon voisi hyvinkin toimia. Siis hyvä idea tääkin.

- No onneksi Carolan tribuuttisivustolla homma on edes hanskassa.

Miksi tehdä mitään Euroviisukamaa? Noh, siis jos katsotaan noita virallisia tuotteita, niin mä sanoisin, etten ostaisi. Aina sama juttu. Nuo voisivat olla Suomi-Ruotsi maaottelukojusta. Ja kun tiedetään jo nyt, että viisuporukka on vähän värikkäämpää ja karnevaalihenkisempää, niin hei… Mitä sitä on taas ajateltu?!

Voidaan olla ylpeitä meidän ideoista, grafiikoista, tuotteista ja kokonaisuudesta yleensä. Me ollaan paremmin hahmotettu kohderyhmä. Summaisin.

Plus sanottakoon, että ne tulevat uikkarit on vaan mast. Siis miehille. Naisille ei nyt ole. Kultaisia ja hopeita ei tarvitse edes erityisemmin leiskuttaa, koska jos näki viime kertaisen Tanssii tähtien kanssa -ohjelman ja tuli kiinnittäneeksi huomiota Eppu Salmisen ja Anna Sainilan asuihin, niin se on samanlaista kangasta. Veri bling-bling. Mutta myös ne muut "tavallisemmat" värit on aika biatscha! Ja kaikki uikkarit näyttävät hyvältä vaikka kalkkilaivan kapteenilla!

Nyt on vaan sitten sellai hassu juttu, että aikaa on vähän ja kaikki meili mitä on saatu viittaa siihen, että kama loppuu käsistä. Eihän meillä ollut uskallusta ajatella, että tässä kävisi näin. Noooooo, rintamerkkejä riittää varmaan, mutta kassit, paidat, uikkarit ja "krapulaunilaput" loppuu satavarmana. No Heini & Riikka suunnittelee jotain tilanteen pelastussuunnitelmaa ja me Maken kanssa sitten tehdään mitä osataan. Mä olen hyvä… ompelujutuissa… Noooo, silittämään.

Virpoa ja varpoa

2007-04-01T15:06:00.000+03:00

Vihdoin ja viimein meilläkin on käynyt joku muu virpomassa pääsiäisenä kuin Maire! Peräti neljä noitaa ja yhden noidan Miuuuuu-kissa ja toisen pikkunoidan Snoopy. Miuuuuu-kissa oli musta, mutta niin ujo ettei siitä nyt ole laittaa kuvaa.

Oli flamencohenkistä noitaa ja perinteisempää. Ja jotakuinkin sujuvasti meni virpomisetkin. Yksi noidista oikein esitteli kaikki vaatekappaleensa, söi omasta kuormastaan ja joi hieman mehuakin.

Herättiin ihan liian aikaisin odottamaan ensimmäisiä virpojia. Nykyajan noidat aloittavat kierrokset VASTA kymmenen jälkeen. Odotellessa sitä palasi ihan niihin omiin virpomisaikoihin ja mieleen nousi kaikki järjestelyt, kuinka haettiin mummolta lainaan kaffepannu ja hartiahuivi ja kuinka ei olisi yhtään huvittanut luopua siitä asukokonaisuudesta...

Ehkä ensi vuonna voisi itsekin olla noita... Tai pitää vaikka pääsiäisaiheiset pileet, jonne KAIKKIEN pitäisi pukeutua noidiksi. Mikäköhän mahdollisuus voisi olla sille, että näin voisi käydä?!

Roskat, ihmisroskat

2007-03-31T07:46:00.000+03:00

"Päin mäntyä käy sen ihmisen tie, joka roskat ja jätteet metsään vie." Norppa nostaa hyvän teeman esille, näin kevään kunniaksi. Roskaaminen.

Keväällä sen huomaa mitä kaikkea talvenkin aikana ihmiset ovat kokeneet parhaaksi heittää luontoon kuin toimittaa esimerkiksi roskikseen. "Lumi peittää ja se mitä silmä ei näe, sitä ei ole" -periaatteella voinee perustella kaikenlaisen helposti muutamassa tuhannessa vuodessa maatuvan tavaran törkkäämisen vaikkapa auton ikkunasta.

Meillä oli Lehtikuusentien Steiner-koulussa joka syksy ja kevät lähitienoon siivousta. Keskuspuistossa. Eli haastetta ja sarkaa riitti. Siinä oppi, että A) itse näkee sen vaivan, että vie roskat todellakin roskikseen, B) roskiksia voisi olla enemmän mm. Keskuspuistossa ja C) kovin moni ei vie roskiaan mihinkään, vaan tiputtaa ne käsistään juuri silloin kun siltä tuntuu. Että harvassa on luonnon kunnioitus.

Roska päivässä -liike on hyvä. Ja siihen jokaisen pitäisi vain kyetä. Ei tarvitse mennä verisiä huumeneuloja nostelemaan, roskaa löytyy ihan muutakin.

Kun kesä vielä tulee, niin eniten löytynee taas "skalpeerattuja mäyräkoiran raatoja", eli twelve-packejä, oluenystävien jätöksiä. Ja rikottuja pulloja. Siinä olen Norpan kanssa samaa mieltä, että roskaamisesta pitäisi saada sakkoa ja pullojen rikkomisesta tuplana. Enkä vain siksi, että meillä asuu koira, vaan myös siksi että minäkin käytän läpsyjä kesäisin enkä toivoisi itsellenikään enkä todellakaan Mairelle haavaa käpälään. Kesällä, jolloin kaikki syvät haavat tunnetusti paranevat nopeasti ja "lähes" vaivatta.

Ja kun pullonkerääjiä löytyy. Ehjän pullon rikkominen on siis lisäksi veemäistä kettuilua niille, jotka pullon olisivat mieluusti kantaneet "selkä väärällä" kauppaan ja netonneet siitä "pari hassua senttiä". Ja siis pelkästään vain aivan tajuttoman dorkaa toimintaa.

Josefiinanpuistossa (Alppiharjun puolella siinä Hesarinkalliolla, Lintsin vieressä) viimekesänä pulloja rikottiin paljon. Ja mäyriksen raatoja noukittiin Mairen kanssa joka aamu. Koiranomistajille on helppo tulla avautumaan, ettei Kukaan heistä kerää koirankakkoja. Oikeastihan se on ettei Jotkut kerää. Mutta pullonsärkijöille ei muka saisi sanoa mitään. Heillähän on hauskaa ja he nauttivat 110 prosenttisesti kesästä ja elämästä. Kyllä minusta minä voin sanoa. Ihan ystävällisesti ja argumenttien ollessa vielä olemassa sekä päteviä.

Kesällä vietetään paljon picnicejä ja homma lähtee lapasesta jo vappuna. Kaivopuiston näkymä on iloinen, herskyvä ja positiivisen pulppuileva, kun se on täynnä ihmisiä. Muutamana vappuna kun olemme vetäneet ns. pitkällä kaavalla on huomannut sen, miten tuo tunnelma muuttuu kun kaikki ihmiset kaikkoavat. He jättävät jälkeensä ikävän, apaattisen roskameren.

Kesällä lisääntyy grillillä käynti, etenkin baari-illan jälkeen. Myös yöllä kadulle heitetty ruokajäte kerää lokkeja, rottia jne. sekä kasvattaa niiden kantaa mm. Helsingissä. Jopa sivistyneeltä picniciltä lojumaan jätetty ruokajäte ajaa saman asian. Lokit ja rotat eivät erottele eivätkä tiedä onko roskaaja känniörveltäjä vaiko akateemisesti sivistynyt henkilö. Roska on roskaa ja nämä kaverit eivät ole kranttuja.

Meillä on aina ollut tapa pitää omia roskiksia picnicsetin yhteydessä. Meillä on myös tuhkakupit tupakan stumpeille. Me siivoamme (myös vappuna ja kunnosta riippumatta) jälkemme ja viimekin vappuna ihalimme miten siisti meidän kohta oli. Ei roskan roskaa, pullonkorkkia, tupakan tumppia. Jännittävää oli huomata ohikulkevien ihmettelevän MIKSI me teemme sitä mitä teemme. Aikuisten ihmisten. MIksi korjata omat jälkensä?! Hmmm...

Euroviisukuume

2007-03-30T21:31:00.000+03:00

Meillä on ollut Markku-serkun ja Limbon kanssa tällainen pieni projekti. Ja on siis vieläkin. Sillä Euroviisuthan ovat vasta tuloillaan… Nyt vielä parit jutut ja aineistot kuntoon sekä selvyyteen, niin olemme valmiita. Euroviisuiluun.

Toivottavasti on hyvä keli. Ihan vaan, että se on aina eduksi. Nähtiinhän se niissä yleisurheilun MM-kisoissakin. On-nek-si jaksan uskoa, että Euroviisuissa valoshoutkin hakkaavat mennentullen ne MM_kisojen "kaksi valoa kohtaa yössä" -yritykset…

Nais... pappeus

2007-03-30T18:55:00.000+03:00

Miksen minä(kään) ymmärrä niitä miespappeja, jotka ev.lut.kirkon sisällä eivät halua tehdä työtään naispappien kanssa, siis hyväksyä naispappeutta?

– Mietitään hetki, ihan hiljaa…

Joo. Koska Suuren Kirjan kirjoittajista ei oikein olla satavarmana perillä, niitä on ollut useampia ja vielä eri aikoina. Stilisointia ja ties mitä "rikkinäinen puhelin" -hässäkkää tapahtunut matkan varrella. Suuri Kirja on jo kauan ollut poliittinen ja siis vallan väline. Entisaikoina sillä on lyöty pientä ihmistä rankemmin ja vähemmästä kuin nykyisin. No hyvä niin. Siksi minä en oikein jaksa ymmärtää, että sitä voitaisiin pitää Totuutena, kun se koostuu niin monesta palasta ja monen ihmisen näkemyksenä. Ihmisten kirjoituksista.

Kirkko on hegemoniallaan mm. pitänyt "akat kurissa". Näyttöähän on ollut, että nainen olisi ollut ihan ihmisen statuksella ennen jo nk. länsimaalaista sivistystä, kun Suuri Kirja otti muotoaan. Mutta jos puolet porukasta saadaan ruotuun heittämällä "huonon naisen" leima kerralla kaikkien otsaan, niin mikäs sen näppärämpää. Noin vallankahvasta katsottuna.

Ja mikä tekikään miehestä naista sielullisesti ylevämmän? Mistä tiedämme Jumalan olevan edes mies? Nyt haetaan tietoa… Olettamukset ja arvailut eivät riitä. Minusta Jumalan täytyi olla (jos jotain sukupuolista haetaan ja sellainen on pakko löytää) nk. kaksineuvoinen eli hermafrodiitti. Ja koska Jumala on Jumala, niin silloin Jumalan kaksineuvoisuus olisi voinut tarkoittaa, että Jumala olisi ihan yksin voinut "synnyttää" Aatamin ja Eevan. Mutta tämä on minun spegulointiani… Ehkä Jumala oli transunoita joka sanoi: "Hokkus Pokkus ja Zimpsala Bim!"

Minusta mies ei miehenä ole naista naisena sen sielullisempi, sielukkaampi, ylevämpi, parempi, uskoltaan vahvempi tai mitään. Mies ja nainen ovat ihmisiä. Ja ihminen yksilönä voi olla …monen kirjavaa eri asiaa. Sukupuolen merkitys hengellisessä työssä ei ole minussa se kriittisin. Ei todellakaan. Ja se, että se sellaiseksi nostetaan on minusta kovin maallista. Liian maallista taivaallisten asioiden, hengellisten asioiden hoitajille. Suorastaan... syntiä. Tai ainakin epäkristillistä ajattelua.

Voihan Paavo

2007-03-29T13:18:00.000+03:00

Miten sen Paavon suu alkoi heti mennä vinosti mutruun, kun se pääsi Arkadianmäelle? Ja minne katosi se lupsakampi Väyryys, joka nähdään pian ihan kahtenakin telkkarissa? Mistä tämä pelottava Änkyrä tuli, taas takaisin?

"Kansanedustajaksi valittu keskustan euroedustaja Paavo Väyrynen ei aio tarkastuttaa kansanedustajan valtakirjaansa, ennen kuin uusi hallitus on koottu ja eduskunnan lopullinen puhemiehistö valittu." – HS 27.3.07

Niimpä niin. Tavallaan minäkin olin ajatellut, ettei Paavo (enää ehkä...), mutta tietenkin. Miksei Paavo tekisi juuri niin kuin Paavo tekee. Paavoilla on Paavojen logiikka. Ei pidä ajatella, liikoja.

"Väyrynen ei halua kertoa, kuka hänelle on antanut lupauksen näkyvästä paikasta. -- Pääministeri Matti Vanhasen ja keskustan puoluesihteerin Jarmo Korhosen mukaan Väyryselle ei ole luvattu mitään paikkaa etukäteen. --

-- Väyrysen mukaan hän ei kiristä keskustaa vaatimuksillaan. Mikäli häntä ei haluta eduskuntaan varapuhemieheksi tai valtioneuvoston jäseneksi, hän jatkaa europarlamentissa ja palaa eduskuntaan vuonna 2009 seuraavien europarlamenttivaalien jälkeen. --

-- Eduskunnan kansliasta kerrotaan, että säädösten mukaan Väyrynen voi viivästyttää valtakirjansa tarkastamista. Mitään takarajaa valtakirjan tarkastuttamisella ei ole säädetty.

Kanslian mukaan vastaavaa ei ole kuitenkaan aiemmin tapahtunut. Yleensä edustajat tarkastuttavat valtakirjansa viikon sisällä." - YLE

Ehkä kukaan ei ole tehnyt montakaan asiaa kuten Paavo, mutta ei pidä ajatella etteikö Paavo tekisi siten miten kukaan ei ole tehnyt. Koska Paavolla on Paavon logiikka. Ja jos kokee ettei kiristä, niin eihän se silloin kiristystä ole. Eihän? Ja mitä jos ketään ei oikein kiinnosta Paavo, niin tarkoittaako se että Paavoa kiinnostaisi mikä muita kiinnostaa? No ei, tietenkään. Koska Paavolla on Paavon logiikka.

Kuva on vuodelta 1989, jolloin Paavo oli muusani. Edellisen kerran.

Hyvää vallankumousta

2007-03-29T12:59:00.000+03:00

Koska torstai on Toivoa täynnä, haluamme Mairen kanssa toivottaa oikein hyvää, parempaa, parasta vallankumousta! Jokaisella meistä on oma vallankumouksemme. Joillekin se on nakki, toiselle Virtakankaan pohjavesi ja kangasmaisema. Pääasia on ettei vallankumous kuole.

Kateudesta kirpeän lime

2007-03-29T12:31:00.000+03:00

Menen ja luen Anskun kuulumisia Ämerikän maalta. V I R H E! Mitä!? "Tää on joku vitsi. Se keksii tän. Ei ooooo totta! MITÄ!!?" Se on tavannut Martti Servon ja pojat niiden Ämeriikän kiertueella. Eikä edes vain kerran, mutta KAHDESTI! Ja Huom! Huom! Huom!…

"Onneks tätä lukemista on piristänyt Martti ja kumppanit Kävivät vielä toisella vierailulla lauantaina ennen lentoaan Suomeen. Oli ihanan lämmin päivä ja istuttiin ulkona ja grillattiin ja höpöteltiin mukavia. Vietiin ne kentälle ja varmistettiin että pääsevät turvallisesti matkaan."

Ihan siis EIKÄ-kamaa. Ansku löytää miehenkin Martti Servon keikalta ja sitten kun ne muuttaa yhteen Ameriikoissa, niin Martti tulee niiden luo grillaa! Ei sillä, että on syntynyt 13. päivä perjantaina näytä olevan Anskuun mitään vaikutusta. Ei mi-tää-ään.

Ihan älytön juttu ja tosi siistiä sekä mahtavaa, mutta samaan aikaan huomaan olevani ihan kamalan kateellinen ja tuohduksissa. Vähänkö über siistiä olisi grillata tossa meidänkin taloyhtiön grillillä Martin ja poikien kanssa A-luokan smaggaraa! Tosin toi grilli on huonommassa hapessa kuin isäni ilman laastia kyhäämä tiiligrilli Vantzu-joen varrella. Mutta kuitenkin.

Vappuihmiset

2007-03-27T08:52:00.000+03:00

On hattuihmisiä, jouluihmisiä, lätkäihmisiä, koira- ja kissaihmisiä ja sitten on vappuihmisiä. Niin kuin minä ja Suski ja puolipakosta muutama muukin.

Sunnuntaina otimme toden teolla vappupicnicin esille. Alustava keskustelu siitä mitä voisimme tehdä toisin kuin viimeksi, eli paremmin. Niin logistisesti kuin mukavuutta lisäävästikin. Tänä vuonna meillä on jo liikuteltava grilli, jota viime vuonna EN saanut ostaa. Vielä pitäisi rakentaa vetokärry itse setille (viltti 1,5 x 1,5 m + 2kpl. tyynyjä 1 m x 0,4 m) ja siis tietenkin korille (jonne mahtuu lähinnä kyllä vain tarjoiluastiat). Kärryssä tulisi olla isohkot renkaat, että kulkee sitten maastossa kuin maastossa.

Päävärikoodiksi ajattelimme taas mustaa ja pinkkiä. Aiomme suositella muille mustaa istuinalustaa koska: se sopisi isoon viltiin hyvin ja toisekseen tumma imee lämpöä, eli olisi sitenkin hyvä (jos on kylmähkö maa TAI joku kaataa jotain viltille, niin se kuivaa nopeasti). Ja että olisi yhtenäinen kokonaisuus... Vähän pitää olla Hyacint Bucketia ja kynttiläillallisia näissä jutuissa.

Perjantaina katsastin jo pillejä ja muita tilpehöörejä. On aloitettava kartoitus hyvissä ajoin, ettei vaan tule kiire ja epäsopivia hankintoja. Tällä viikolla pitää ottaa ruokatarjoilut agendalle. Koska se vasta haaste onkin. Kuka tuo mitäkin ja miten. Logistiikka on etenkin huomioitava, eli transportaatio.

Vapun to do lista:

- ruokakeskustelut vireille
- kuljetuskärry (hanki tai kyhää)
- pääkalloilmapalloja
- pinkkejä serviettejä
- saippuakuplia
- serpentiiniä (miel. mustaa)
- vappuhuiskuja
- hyrriä
- varmista loistava keli
- uusi kannellinen tuhkis (ehkä kaksi)
- roskapusseille systeemi (että pysyy pystyssä)
- ruuille kuljetuslaatikot (leipomosta?)
- kenties kevyt fleece
- pieni matkaradio (musta tai miel. pinkki), että voidaan kytkeä iPod
- WC-paperia!!
- desinfiointiliinoja (kts. edellinen kohta)
- sunlotionia (jos ollaan tunti tolkulla)
- hattu (jos ollaan tuntitolkulla)
- tarjotin tarjoilusettiin (auttaa ettei asiat kaadu, esim. tölkit yms.)
- kamera
- Ikeasta halpoja kynnysmattoja (istuinalustoiksi)
- to be continue...

Olemme vuosien saatossa kehittäneet melko hyvän setin, muttemme täydellistä. Kuten sanonta kuuluu: rosoiset pinnat ovat vain mielenkiintoisempia. Toki ainahan me pyrimme kehittelemään settiä lähemmäksi täydellisyyttä, mitä se kenellekin merkitsee. Täydellisyys. Meille oikeanlainen tekokukka vie tuota prosessia eteenpäin, kaikilla se ei menisi niin.

Pelottavaa on tietää ettei Simo tule Suomeen kuin vasta vapun jälkeen ja Pojukin saattaa olla laivastossa kiinni. Paha, paha. Sillä settiin kuuluu loistavan kelin, kaiken rekvisiitan ja ruuan lisäksi oikealla tavalla oikea seura. Sillä oikeassa seurassa huonompikin keli menee ja rekvisiittakin voi olla askeettisempaa (ruuan pitää olla kuitenkin kohdillaan).

Elämme siis jännittävissä tunnelmissa, koska olennaistahan olisi saada aikaan erityisen miellyttävä vappupicnic. Ja kenties, ei välttämättä, mutta kenties tänä vuonna paikalle voisi osa mennä jo jotenkin aikaisin. Vaikka ennen puoltapäivää. Ihan vain sijainnin kannalta. Ettei liian liki roskalavoja eikä bajamajoja, isoa tietä, mutta kuitenkin niin että kaikkiin näihin olisi näppärä etäisyys.

Ensi vuonna sitten pitääkin hankkia Piaggio Ape Cross Country, mikä ei olisi yhtään pöllömpi idea. Ei todellakaan.

Onks tukka hyvin?

2007-03-26T19:29:00.000+03:00

Kun pipon voi heittää nurkkaan eikä libistäkään jaksa pitää, kun lämmintä riittää, syntyy dilemma: Mitä tukkajuttuja löytyy.

Kun vihdoin voi ladata kuontalon taas vaikka täyteen ties millaista härdelliä, niin alkaa tuskailu: Mistä niitä löytäisi? Ei ole mitään erityisen gliffaa ollut kaupoissa eikä ollut Valtterin kirpputorillakaan.

Olisiko mahdollista, että löytyisi jokin takaportti? Maisku on Kassun kanssa vielä torstaihin Epsanjassa. Jos Maisku osuu flamencokampojen äärelle, niin nyt olisi tilattu 15 eurolla erilaisia hiuskampoja, ihan laidasta laitaan ja kaikkia ihquja värejä. Sillä niitä olisi pitänyt hommata jo silloin kun itse oli Funkussa, mutta nk. Järki puuttui peliin. Ja sitä on kaduttu.

Kuvat: täältä

Koiran hommaa

2007-03-26T19:09:00.000+03:00

Maire on koira. Koira jolla on monta tehtävää. Osa on kausiluontoisia ja osa ihan päivittäisiä. Mairella jos olisi käyntikortti, niin sen pitäisi vähintään olla 4-sivuinen, että kaikki tittelit ja toimenkuvat mahtuisivat mukaan. Ja toisin kuin monilla kaksijalkaisilla, Mairella ei ole yhtään turhaa titteliä...

Mairella on repertuaarissaan mm. wc-palveluita, eli kuten tytöillä on tapana käydä, Mairekin käy tyttöjen kanssa vessassa. Jos kärsit univaikeuksista, niin Maire tarjoaa nukuttajapalveluita, kipeälle vierihoitoa... Toimistoihin (toimialasta riippumatta) tarjolla on sekä aulaemännöintiä johtosihteröintiä että yleisenjärjestyksen ylläpitoa. Ylellisempään elintasoon löytyy seuraneiteilyä ja mm. kahvilakoiran palveluita. Laivakoirankin hommia Maire hoitaa jonkin verran. Mallinakin Maire on ollut.

Jos et saa saunaseuraa, niin ota yhteyttä Maireen, saunamajuriin. Takuuvarmasti ja koko päiväksi saat lauteille kaverin, joka ei pelästy pidempiä löylyttelyjä. Parhaiten Mairen standardeihin sopii puusauna. Maire myös mielellään huolehtii lämmityksen edistymisestä. Tarkennettuna: sen seuraamisesta.

Maire tarjoaa myös kaksijalkaisille kärsivällisyys ja nk. pitkänpinnankasvatuskurssitusta. Joka viikko voi osallistua joko aloittelija-, kertaus- tai jatkokursseille. Ja kuten Vaaleanpunaisen pantterin Clouseau uskoo: Pitää olla aina valmis yllätykseen ja yllätetyksi tulemiseen. Sama pätee Maireen. Ainakin mitä näihin kursseihin ja aloitusaikoihin tulee.

Nykyäänhän Maire on myös galleristi, jonka työt ovat tosin kahdessa osoitteessa ja kokoelmaa voitaisiin kuvailla varsin yksityiseksi. Mutta kuitenkin. Eikä pidä unohtaa sitä tosiseikkaa, että Maire on saarivaltakunnan prinsessa. Onhan Mairella kruunu, puuhka, ylevä katse ja tapana nukkua/lepäillä takajalat kuten Arvo Ylpön 'Suloliikkeitä' -kirjassa neuvotaan, nilkat ristissä.

Ihmismulkerot

2007-03-22T11:42:00.000+02:00

Se on merkillinen kapistus (eihän ihminen ole kapistus, mutta kuitenkin... ilmiö). Heihin törmää usein. Ja siihen merkillisyyteen. Telemakhos on kohdannut niitä myös, itseään fyysisesti nuoremmissa kehoissa. Merkillepantavaa on sekin, että niitä kohtaa ihan kaiken ikäisissä ihmisissä, koulutukseenkin katsomatta. Valitettavasti.

Joku on aina valmis ajattelemaan ettei itse tarvitse... Vaikkapa olla kohtelias tai hyvätapainen. Edes sellainen millainen odottaa kuitenkin muiden olevan (itseään kohtaan, tietenkin!). Tai yleensä vielä odottaa paljon enemmän. Mikä sekin on ...sanotaan vaikka: jännittävää.

Huomioitavaa on myös, että usein Ihmismulkerot eivät näe omassa toiminnassaan ja vaateissaan muita kohtaan räikeää ristiriitaa, jos ristiriitaa lain. Se jättää usein sanattomaksi muttei kylmäksi. He eivät ymmärrä, jos heille sanoo: "Ymmärräthän, ettet sä voi oikein vaatia tuota..." tai "Oletko sä ihan tosissasi?".

Syvemmälle menevä selittäminenkin on vain oman ajan tuhlaamista. Ihmismulkero ei kykene vastaanottamaan mitään tähän liittyvää, siis kritiikkiä. Joko heiltä oikeasti puuttuu muutama tarpeellinen osa tai he ovat tietoisesti rakentaneet suojamuurit, joiden läpi ei mene kuin se oman mielen kehittämä propaganda Ihmismulkeron omasta ja vain omasta suuruudestaan.

Tällaisten Ihmismulkeroiden kanssa tulee vain minimoida yhdessä vietettävä aika. Heidän kanssaan ei voi tehdä töitä (palkallista, vapaaehtoista eikä ryhmässä), millään muotoa. Ihmismulkero ei tee omaa osuuttaan vaan "delegoi" sen, luistelee muuten vain ja jättää muiden kontolle, selittelee (ja aina ylimmälle taholle hienoin sanakiemuroin) tekemättäjättämisiään ja kuitenkin tahtoo nimensä vaikkapa ryhmätyön ensimmäiseksi, tulee kalkkiviivoilla viisastelemaan ja rynnii yli kaikkien muiden niittämään glooriaa. Jos sitä edes on jaossa. Seikka mitä Ihmismulkero aina olettaa, koska onhan Hän ollut mukana.

Ihmismulkeron kanssa parisuhteessa... Uuuuuuu..! Kyllähän rakkaus on sokeaa, mutta missä menee raja? Ehkä leipäveitsessä. TAi sitten Ihmismulkero "tajuaa" itse hakeutua ns. parempaan ja itselleen sopivampaan seuraan. Siis vaikkapa omaansa.

Usein he, Ihmismulkerot, kiinnittävät huomiota vahvasti itseensä. Miettivät miten he näyttävät ulospäin, ajatellaanko heistä että he ovat fiksuja (siis fiksumpia kuin muut), erityisen päteviä muihin nähden ja miten he ovat yleensä suhteessa muihin (esim. luokkajaossa, koulutukseltaan, asemaltaan...) paremmissa asetelmissa. Eli kuinka hienoja ihmisiä he ovat, verrattuna muihin. Ja yleensähän he ovat ihan samalla viivalla kaikkien kanssakeskivertojensa kanssa.

He eivät ole tyhmimmistä tyhmimpiä (olikohan tarkoitus käyttää termiä 'viisas' ja miten en sitten tullut käyttäneeksi?), mutteivat impesilleistä impesilleimpiä (vaikka moni heistä niin ajatteleekin). He eivät ole rikkaista rikkaimpia (henkisesti varsinkaan), mutteivat kurjimmista kurjimpiakaan (mitä nyt ihmisinä). Heidän suhteensa todelliseen minäänsä on vain vammautunut.

Heidän ansiostaan useimmin tarjotaan hienompaa mukamastitteliä kuin palkankorotusta.

Evoluutio vs. SDP

2007-03-21T10:09:00.000+02:00

Danzing lasha tumbai - sanat

2007-03-21T09:39:00.000+02:00

Euroviisut on seuraava etappi jota jännittää. Oma suosikkihan on jo löytynyt, Verka Serduchka. Plus, että "lähetystyötä" on tehty ja sillä saatu muitakin sokaistumaan peilihatun säteistä...

Nyt toinen opetuslapsi on löytänyt Ukrainan edustuskappaleen sanatkin. Hyvä, hyvä! Ja oheissa ne löytyvätkin. Lapun voi vaikka tulostaa ja laminoida laukkuun. On työ ja muilla matkoilla jotain mitä opetella.

Eipä muuta kuin: Let's speak dance!

Räppii, ruotsiräppii

2007-03-21T09:12:00.000+02:00

Räp. Kun olimme pieniä ihmisiä luokan pojat olivat kovasti kiinni Public Enemyn imussa. Oihan muutamilla isompiä veljiä. Tytöt tajunneet niiiiin mitään! Sitten tuli Vanilla Ice ja Raptori, tytötkin tajusivat jotain. Sitten tuli Marky Mark sekä Kris Gross (vai mikä se nyt olikaan) ja osalla tytöistä meni jo yli.

Silloisen ajan ja tämän hetken väliin mahtuu yhtä sun toista, naisräpäyttäjiäkin (Salt'n'Pepa, Missy Elliot...), ulkomaalaista ja kotomaista. Kaiken näköistä ja kuuloista sanallista tarjontaa, runsaasti. Isoa ja pientä kirjainta.

Kun luin kirjaa Bronx - Vapauden vangit, niin useampaan kertaan meitin sitä kuinka hyvin pikku räpit täällä tuntevat sitä kulttuuria mistä mm. vaatetus on peräisin ja mm. sitä millaisia tunteita sininen tai punainen väreinä jossain päin maailmaa samanikäisissä herättävät...

Ostin tänään Jaakon tunnareilla Mange Schmidtiä iTuneista, että on vapuksi musaa. On Glassiiiigt perusveriona, instrumentaalisena sekä vielä acappellena! Plus sivuilta löytyi vielä sanatkin.

Glassigt-kappaleen videossa (kts. kuva) herr Schmidt on pukeutunut naamaansa ja kulttuuritaustaansa sopivasti tummaan pukuun ja valkoiseen kauluspaitaan. Mutta sivuilla kaikissa kuvissa herr Schmidt on sonnustautunut tyypilliseen "rap-asuun", verryttelyasuun ja lippikseen. Tylsäääääää! ja niin Kevin Federline! Mutta ehkä räp-genre on vain kaavoihinsa kangistunutta ja suppeaa - ensidig.

"On ajettava omia etuja"

2007-03-20T20:24:00.000+02:00

Eräskin äiti-ihminen oli järkyttänyt lastaan kertomalla, että oli Jyrki Kasvin sijaan päätynytkin äänestämään Eero Akaan-Penttilää, koska: "omia etuja pitää alkaa ajamaan". Aivan.

Aika moni on ollut maanantaista asti (viimeistään, jos ei seurannut vaalivalvojaisia) huolissaan siitä, että eduskunnassa on tulevalla kaudella entistä enemmän yli 6kymppisiä kansanedustajia ja entistä vähemmän alle 3kymppisiä.

"Sunnuntain vaaleissa eduskuntaan pääsi vain kaksi alle 30-vuotiasta ehdokasta, kun samanikäisiä pääsi edelliseen eduskuntaan kuusi henkilöä.

SYL:n mukaan tilanteen vakavuutta korostaa se, että vuoden 1999 eduskuntavaaleissa Arkadianmäelle valittiin jopa 13 alle 30-vuotiasta edustajaa.

Liitto nostaa erityisesti puolueiden ehdokasasettelun syyksi eduskunnan keski-iän kasvuun.

Vanhojen ja kokeneiden ehdolle asettuminen näkyy myös vaalien tuloksessa - yli 60-vuotiaiden kansanedustajien määrä tuplaantui.

SYL syyttää nuorten huonosta menestyksestä myös nuorten heikkoa äänestysaktiivisuutta.

Liiton mukaan kampanjoinnin vaatimat jättimäiset rahat ovat siirtäneet nuoret ehdokkaat syrjään jo vaalimainoksissa, koska nuorilta puuttuvat yhteydet yrityksiin.

SYL on vaatinut eduskuntaa korottamaan opintorahaa 15 prosenttia ensi vuoden alusta alkaen.

Nuoret ovat kuitenkin liiton mukaan kiinnostuneita yhteisistä asioista, mikä käy ilmi myös nuorten ja opiskelijoiden vaalikoneen suosiosta.

YLE Uutiset"

Tulos kertoo myös siitä miten nopeita seniorit ovat hitaissa liikkeissään. Nuoremmat eivät saaneet kammettua itseään vaaliuurnille ja näin pääsi käymään. Nyt eduskunnassa on nelisenkymmentä yli 60-vuotiasta, jotka luultavasti noudattavat äänestäjiensä toivetta ajaa oman ikäpolven etuja "kun niitä eläkelupauksiakin annettiin". Eli ihan siis perustellusti.

Näistä vaaleista ehkä opittiin myös se, ettei Kukaan Muu äänestä Sinun puolestasi. Jokaisen on ihan itse käytettävä äänioikeutensa, jotta se toteutuisi. Mahdollisesti selväksi kävi myös se, että äänestämättä jättäminen tukee vain niiden ääniä, jotka äänestävät. Eli mitä harvempi äänestää, sitä harvemman toive ja tahto toteutuu.

Virheellistä on siis puhua, että Kokoomus, Perussuomalaiset tai edes Vihreät olisivat olleet vaalivoittajia, koska Nukkuvat voittivat. He eivät tienneet kenen kanssa olivat tiedostamattaan vaaliliitossa (paitsi ehkä Teräsmiehen, Aku Ankan ja kumppaneiden), he eivät asettaneet yhtään omaa ehdokasta, mutta silti he järjestivät itselleen murskavoiton. Onneksi olkoon!

Kuva: täältä

SSK-SKK - clousure

2007-03-20T11:57:00.001+02:00

Eilen vietimme viimeistä SSK-SKK:n virallista kokousta. Loppuyhteenvedot, tällä kertaa vain kahdella aiheella (normaalin kolmen sijaan): Tänään ja SSK-SKK.

En ollutkaan muistanut miksi ja mihin tarkoitukseen SSK-SKK päätettiin perustaa. Koska... sillä ei ole ollut enää pitkään aikaan väliä. On ollut vain mukava kerääntyä, höpötellä, vaihtaa kuulumisia, asioita, juoda teetä ja nauttia herkullisuuksia, kirjoittaa ja höpötellä lisää. SSK-SKK on ollut vähän niinkuin harrastus, muttei kuitenkaan, koska se on on puolisalainen (tavallaan) kerho.

Mutta tosiaan. Olemme dokumentoineet ehkä jokseenkin merkittäviäkin asioita kirjoituksiimme Tyypin ja Bebiksen (toisen SSK-SKK:n jäsenen syntyvän vauvan siis) odotuksien ajalta. Onhan se näille kahdellekin mukava muisto ja hyvää ajankuvaa.

Meidän täytyisi vielä tavata jatkossakin (sitä ei ehkä votaisi edes välttää), siis kun kaikki SSK-SKK:n jäsenet ovat ...irrallaan paikalla, eivätkä toisten sisällä. Ihan vaikka vain lukemaan mitä olemme kirjoittaneet.

Suosittelen jokaiselle omaa SSK-SKK:ta, sillä se tekee hyvää.

Taidetta koteihin ja leireihin

2007-03-19T16:44:00.000+02:00

Maire S. Hannikainen on ikuistettu nyt kahteen eritekniikalla toteutettuun taidepläjäykseen. Toinen on tällä hetkellä Backom-Tölössä yksityiskokoelmassa, mutta teosta on kysytty jo Loimalle. Toinen teos saatiin tänään saaristoon, sen käytyä ensin Vantzu-joella. Taiteilija itse, Maari 6 vuotta, vaikuttaa Jyväskylässä.

Teos Mairen askareita päätettiin asettaa pääkallopaikalle. Eli juuri sinne missä Mairen askareita eniten suoritetaan. Siis Mairen leiriin. Teoksen ripustustilaisuutta pääsisvät lähemmin seuraamaan Mairen lisäksi Remu S. (joka muutti tilaisuuden jälkeen Vantzu-joelle), Tikru ja Arja Alho (takana), Ben ja Vladimir.

Teos tullaan kehystämään ja asettamaan takaisin samaiselle paikalle. Mairestahan jo näkee, että teos on mieleinen ja se tuntuu pönkittäneen jo entisestään suhteellisen hyvää itsetuntoa. Kiitokset ja terveiset Jyväskylään!

Kuinka osuvaa?

2007-03-19T15:37:00.000+02:00

Tulipa mieleeni, että Martti Servolla ja Napandereillahan on eräs tähän päivään ja tilanteeseen sopiva kappale. Reimarinvalssi. Ja se menee näin:

"Lalllalalllalalalllaaa lalallalallaalaaa

Purtemme merta kyntää
itää ja etelää
Sen laitoja tyrskyt näljää
Ei rantaa täältä nää
Epätoivoon ei syytä liene
Sillä tämmöistä tämä vain on
Jos väylältä eksyt niin siitä vain
Ota yhteys merivartiostoon

Ei pidä tutkaa syyttää jos kurssi on väärä
Sinä laivasi ainoa kapteeni oot
Käännä ruoria minne sun mennä on määrä
Matka vaikea perillä palkitaan

Jos kapteeni pelkoa näyttää
On edessä tenkkapoo
Voi kastinsa kapinaa käyttää
Silloin auta ei hii-o-hoo

Ei pidä tutkaa syyttää jos kurssi on väärä
Sinä laivasi ainoa kapteeni oot
Käännä ruosia minne sun mennä on määrä
Matka vaikea perillä palkitaan

Siks huomautus venelijöille
On edessä myrskyävää
Silloin elämän lokikirjaan
Tuhruinen merkintä jää

Ei pidä tutkaa syyttää jos kurssi on väärä
Sinä laivasi ainoa kapteeni oot
Käännä ruosia minne sun mennä on määrä
Matka vaikea perillä palkitaan

Lalllalalllalalalllaaa lalallalallaalaaa"

Vallanvaihto

2007-03-19T10:05:00.000+02:00

...On uusinta uutta, kuuminta hottia. Enkä sano etteikö lainkaa paha asia. Kenties tämä oli juuri se mitä moni kaipasi. Eri syistä tosin. Siis eri ihmiset. Tässä on mahdollisuus, erilainen eritahoille, mutta kuitenkin. Mahdollisuus.

Mahdollisuus muutokseen, kasvuun (henkiseenkin) ja uudistumiseen.

Ja jos vastaikkainasettelun aika todellakin on ohi eikä sitä enää ole eikä tarvita, niin meillä ei voi olla mitään hätää. Jos puolueiden välillä ei ole kerran mitään eroja ja porvarihallitus, siinä missä punamulta, pitää huolta jokaisesta, myös vähempi osaisesta, niin ei hätää. Näinhän on luvattu. Ja vielä paljon hyvää till.

Katsotaan nyt miten käy. Pertti Salolainen ja Sauli Niinistö saattavat edustaa sellaista... harriholkerimaista linjaa, puolueensa sisällä. Siis jo hieman humaanimpaa elämänkatsomusta, jota on koetelleet henkilökohtaiset tragediat, koettelemukset ja henkiset kasvut. Erilailla kuin nuorempia, nälkäisempiä urapetoja, joilla on vielä verenmaku suussaan. Kuten Niinistö illalla sanoi, nyt Kokoomuksen hartioilla on suuri vastuu.

Minä en vain ymmärrä mistä se Matti Vanhanen keksi sanoa, että heillä oli paras ryhmä ja porukka. Eipä ollut. Kokoomus teki valtavan saavutuksen ja voitaisiin sanoa, että Kokoomuksella oli paras joukkue, mutta en unohtaisi myöskään Perussuomalaisia. Sillä heillä ei tasan ollut samanlaista budjettia, resursseja kampanjoida kuin isommilla. Se vaalivoitto minkä Perussuomalaiset näissä vaaleissa nettosivat, oli työvoitto. Ja sitäkin tulee arvostaa.

Demarit saavatkin miettiä vähän muutakin kuin sitä mikä oli nimenomaan tässä kampanjassa vikana. Syitä saattaa olla paljon ihan muuallakin kuin muutamien viikkojen kampanjoinnissa. Pitäisikö paljon enemmän tehdä vaalien välillä? Silloin voitaisiin ajatella, että itse vaalikampanjointiin ei kasaantuisi samanlaista painetta ja se toimisi kuten tavataan sanoa: muistutuksena siitä mitä viestejä neljä vuotta on ulos päin suunnattu.

Monoteistinen suhtautuminen puolueen sisällä ei selkeästi ole se kaikista rikastuttavin. Ylläri! Kun isoon puolueeseen mahtuu vain yksi Jeesuslapsi kerrallaan, niin siinä todella on munat yhdessä korissa, kaikki yhden kortin varassa. Sellaista ei yleensä tavata tehdä kuin äärimmäisessä tilanteessa. Johon nyt SDP on itse itsensä ajanut. Typerällä sisäisellä politiikallaan.

Missä ovat nuoret? Mistä edes tulossa uutta verta? Missä ovat nuoremmat kunnallisvaaliehdokkaat, kansanedustajaehdokkaat? Mistä heitä ollaan nostamassa? Ketä ovat puolueen huomiset toivot, tekijät ja taitajat? Kuka kaipaa puolueen sisään uusia naamoja, että ns. huomennakin olisi SDP:llä yli viisikymppisiä... jäseniä, ehdokkaita ja edustajia? Edes piiritoimistoissa.

Kun ei olla piiiiitkiiiin aikoihin haluttu panostaa tuleviin polviin, uusiin tekijöihin, lupaaviin lahjakkuuksiin, puolueen luonnolliseen uusiutumiseen, niin silloin tulos näkyy mm. näin. Sen EI pitäisi olla yllätys, sen EI pitäisi olla ihme.

Jos ja KUN yhden eduskuntavaalikampanjan suurin huoli ei ole puolueen menestys niinkään, vaan sen yhden ehdokkaan, niin minä sanoisin että silloin punainenlanka on kadotettu. Liikutaan veitsellä leikattavassa sumussa, rankasti vuotavalla veneellä ja kaiken lisäksi ilman sumutorvea. Sitä mennään todennäköisemmin karille kuin satamaan.

Jos ja KUN esimerkiksi Helsingin piirin vaalitoimisto osataankin sijoittaa niin, ettei sinne osu kukaan vahingossakaan paikalle (niin paitsi murtovarkaat, mikä on luonnollista), niin voidaanhan sitäkin pitää tietyllä tapaa lahjakkuutena. Sillä harva kykenee moiseen. Useimpien järki ja puhdas tilanvuokraan menevä rahallinen sijoittaminen (siis järki) eivät siihen pysty. Kuinka kapitalismin ja markkinatalous"hömpän" vastaista toiminta ja ajattelu onkaan, jos kieltäydytään hyväksymästä sitä perussääntöä, että liiketilan (joksi vaalitoimistokin voidaan lukea) kolme tärkeintä kriteeriä ovat: sijainti, sijainti ja sijainti?

Jos ja KUN puolueella on yksi henkilö, naama, jota suuri osa kansasta pitää fiksuna ja monella tapaa jopa ei-demarimaisena, mutta joka ei ole kuitenkaan ihmisiä/kansalaisia/äänestäjiä kylmäksi jättävä, niin miten tuo henkilö voitaisiin ohjastaa myös puolueen imagon ja julkisuuskuvan ...sanotaanpa vaikka kohottajaksi? Varmasti voitaisiin. Jos haluttaisiin. Mutta mikäli törmäämme jälleen monoteistiseen suhtautumiseen ja ajatteluun "muut jumalat ovat vääriä jumalia", niin olemme jälleen ladanneet kaiken yhteen koriin.

Jännittävää oli huomata, että Keskustalla oli Helsingissä paljon nuoria ehdokkaita. Mm. Alisha Hasan, jolla oli ainakin 2 suurtaulua Herttoniemen ja Hakaniemen metroasemilla. Jotka eivät ole ilmaisia. Veikkaisimpa, että Keskusta tukee myös rahallisesti nuoria ehdokkaitaan, joiden ei ollutkaan tarkoitus nousta eduskuntaan näissä vaaleissa, ei ehkä vielä seuraavissakaan. Mutta kunnalisvaaleissa kenties jo. Nk. tuotekehittely pitää vain aloitaa tarpeeksi ajoissa. Tehdä uusia ihmisiä tutuiksi.

Ja tätähän ei tee SDP. Hyvä kysymys voisi olla vaikkapa: Miksei?

Kuvat: täältä ja täältä

Lepopäivä - kuuteillekin

2007-03-18T10:29:00.000+02:00

Vaalisunnuntai. Meillä enemmänkin lepopäivä. Tosin pitää imuroida. Minä pidän imuroimisesta. Tahtoisin sellaisen tehokkaamman imurin, jossa olisi pidempi putkiosa/kahvake, paljon erilaisia suuttimia ja näppärämmän kokoisen.

Aurinko paistaa, eli auzingo baistaa... Kohta ulos käppäilemään. Ikään kuin vaalikävelylle. Sitten imurointia ja vessan siivousta. Eli sitä mitä se valituksi tulevien kansaedustajienkin neljä vuotta tulee olemaan: likaisiakin töitä, järjestyksen ylläpitoa, hyvää yritystä, aherrusta.

Olisin kyennyt äänestämään, tänäänkin. Mutteihan sitä voitu tietää. Liikumme ±14 päivässä, eli saatan jakautua kahdeksi erilliseksi ihmiseksi hetkenä minä hyvänsä.

Vaikka minustakin on ihanaa, että auringonvalo on löytänyt tiensä taas pimeään pohjolaan, tunnen piston sydämessäni mm. kuuttien puolesta. Ei ole hyvä, että kevät tulee jo nyt. Se on joillekin elämän ja kuoleman kysymys. Ei tosin meille ihmisille. Me voimme ihan hyvin kuitenkin seiniemme sisällä, tukevalla lattialla...

Ostimme Tiinan kanssa eilen Aleksin 13:n alesta eriväriset viktoriaaniset kaulahuivitkin. Eli siis varusteistahan se on kiinni pärjääkö ihminen vielä hetken ilman korkeita plus lämpötiloja. Ja ainakin meillä on kova tarve saada käyttää noita viktoriaaniasia huivejamme, yhdistettyinä lenkkareihin, siis sekatyyliimme tuomassa glamourousta ja naisellisuutta.

Ei toivota vielä liian lämmitä. Pitää varoa mitä toivoo...

Kuinka pukeutua?

2007-03-17T07:10:00.000+02:00

Katsoin Maria, mariaa ja siinä esiintymiskouluttaja Ismo Kallio antoi Maria Veitolalle vinkkejä siitä kuinka Marian pitäisi mm. pukeutua jos hualisi kansanedustajaksi. No kun Markku-serkku laittoi muotilinkkivinkkejä piti (tietenkin) suorittaa "Mitä Mä Ottaisin" -ajatusleikki. Koska olen vaatimaton, omiin sääntöihini kuuluu, että per sivu (tässä per linkki) saa valita kaksi (2) asua.

Eli millaisiin vaatteisiin sö muaa haluaisin pukeutua, mitä vaatteita kaappiini roikkumaan? Ja kun mietin, että missä minä näitäkin vaatteita pitäisi, keksin, että JOS olisin kansanedustaja...

Nämä olisivat välikausitakkejani, ainakin. Pitäisihän tietenkin olla myös muun tyylisiä ja mm. yksivärisiä. Mutta noin arkiseen aherrukseen, nämä olisivat juuri sopivia ja ehkä myös tuo oikeanpuoleisen päähine.

No nämähän ovat itsestään selviä valintoja. Kun katseli tv:stä taas juuri työnsä lopettaneen eduskunnan "historiapläjäystä", niin kaikilla tuntui olevan kovasti mustaa. Mietin, että miksi mustaa, mutta parempi kysymyksen asettelu olisi: Miksi niin tylsästi mustaa? Eli näitä käyttäisin eduskunnan istontokauden vaikka avajaisissa... Huomatkaa vasemmanpuoleisen asun kengät!

Nämä kaksi asukokonaisuutta kuuluvat jälleen nk. arkikäyttöön. Mutta ei haittaisi vaikka eduskunnan kahvioon osuisi joku paparazzo/-a. Tosin tuon meikin miettisin kenties (varmoja EI voida olla) uusiksi. Ja miten ihanat popot.

Ja edelleen ihan jokapäiväiseen käyttöön, kenties kuitenkin kevät- ja syyskausille sopivampaa rytkyä. Aivan extra ihquja! Varsinkin oikeanpuoleisessa asukokonaisuudessa sydämen saa pomppoilemaan kengät ja korut. Samat kengäthän on ehkä toisessakin, mutta mustana. Ottaisin kahdella värillä. Kiiitosh!

Nämä minä laittaisin, kun eduskunta lähtee purjehtimaan, sisävesiristeilemään... Kuten heillä joskus tuntuu olevan tapana. Tai sitten ulkkomaanmatkoilla, kun on ns. epävirallista aikaa. Vasemmanpuoleisessa ehkä yläosa ei olisi minulle juuri kaikista paras, mutta eiköhän siitä saisi jonkun muunkin version.

Tietenkin kansanedustajalla kuuluu olla ns. siistejä vaatteita. Mutta kuten Ismo Kallio sanoi, pitää niissä tuntea olonsa kotoisaksi. Ettei tule pöljä olo. No minulle ei ainakaan tulisi pöljä eikä liian seipäänniellyt fiilinki jos saisin todellakin pitää myös näitä ...hiuskoristeita.

Ja toden totta! Kansanedustaja edustaa myös. On kaikenlaista iltahippaa ja oopperassa käyntiä, pilettä ja hiletystä. Minä voisin edustaa Suomea myös Ascotin hevoskilpailujen "hattupäivänä", siis vaikkapa vasemmanpuoleisessa asukoonaisuudessa. Minä olen tavallaan hattuihmisiä, mutta pääni on niin tolkuttoman kokoinen (60), ettei siihen löydy helposti sopivaa päähinettä. Ja toisekseen Suomessa on tarjolla aika rajallisesti tarjontaa. Noin normaalilompakolle. Saati vähän runsaammallekaan. Saati isopäiselle.

Tietenkin pitää olla jotain arki- ja juhlaaikojen väliinkin. Vaikka niille päiville kun on dramaattinen olo. Ja turkiksethan olisivat synteettisiä. Oikeanpuoleisen hattuosaa ehkä mallaisin vielä muihin vaihtoehtoihin, mutta tuo takki huutaa: Verka Serduchkaaa!

Ihana vihreä! Näitä voisi ajatella eduskunnan urheilupäiville. Oikeanpuoleista (yhdistettynä vaikka trikoisiin) itse päivätapahtumaan ja vasemmanpuoleista iltatapahtumaan (huomaa housujen lahkeiden sporttisuus). Tai kun eduskunta käy katsomassa... kansallisurheilua pesäpalloa tai vaikkapa Suomi-Ruotsi -maaottelussa.

Ja sokerina pohjalla. Näitä kansanedustaja H. Kopra voisi pitää vaikka kotona, mutta kaikenlaisissa juhlissa: kissanristiäisissä, Japaneesian lähetystön coctailkutsuilla kuin Linnankinjuhlissakin. Meikkipuolessa kallistuisin ehkä (koskaan ei voi tietää) vasemmanpuoleiseen versioon, vaikka punaa ehkä sitten kuitenkin vähän korkeisiin poskipäihini.

Kuvat ja linkit mallistoihin:

KEVÄT/KESÄ 2007
McQueen
Galliano
Anna Sui
Lacroix
Gaultier

SYKSY/TALVI 2007-2008:
Galliano
Gaultier
Dior
Lisää Jean Paulia
Balenciaga

Ydinvoimaa

2007-03-15T18:50:00.000+02:00

Ylen Radio Peili rocks! Se on jotakuinkin ainoa radiokanava, jota meillä kuunnellaan. Aamiaisella, arkena ja viikonloppuna, autossa, isän autossa...

Puhetta, puhetta, koosteohjelmia, puhetta, ajankohtaisia ohjelmia, tiedeohjelmia, puhetta, uusintoja, puhetta... Jotain mitä on kovin vähän useimmilla ratiokanavilla. Valitettavasti.

Osuin tänään isän kanssa autoon. Isäni, joka oli pakotettu pois työpaikaltaa, kun ikäloppu täti saapui kaupunkiin, oli jotakuinkin kuin talviuniltaan kevään tuloon herännyt mesikämmen. Tulenarka.

Radio Peilissä meni Tiedekahvila ja Gaian kosto. Eero Paloheimo puhui ydinvoimasta toimittaja Erkki Kauhasen kanssa.

Itsekään en ole ortodoksinen tai poliittinen ydivoiman vastustaja. Jos todellakin olisi argumentteja, jotka olisivat kestäviä minäkin voisin ajatella ydinvoimasta aivan erilailla.

Ja kuten Paloheimo toteaa ydinvoima on jo vanhaa teknologiaa ja siihen suuret satsaukset ovat kokonaan pois uusien teknologioiden kehityksestä. Sekä se, että uraania ei riitä loputtomiin. Tässä ollaan siirretämässä todellista ongelmanratkaisua todellakin vain seuraaville sukupolville. On siis järkiperäistä vastustaa vanhanteknologiaan panostamista, tulevaisuuden kustannuksella.

Minustakin vastustaminen vastustamisen vuoksi on vain typerää. Vastustaminen ilman asian pohdintaa tai järkeen perustuvaa argumentointia on minustakin ...dorkaa. Olipa poliittinenase (lyömäväline) mikä tahansa ja valittu sitten vain siksi että "se herättää ihmisissä tunteita" tai ns. kuuluu asiaan on vain... kuten sanonta kuuluu: How low can you go?

Samoilla linjoilla olen myös siinä, että poliittinen lähestyminen on ollut ...mielenkiintoista. Vasta kun suuret joukot, massat huomaavat ettei muutamien "pellepelottomien" pirujen seinille maalailut olekaan vain julkisuudentavoittelua ja hölynpölyä, niin poliitikot uskaltavat ottaa asian kunnolla käsittelyyn.

Harva laittaa itsensä likoon ja on valmis periaatteellisiin keskusteluihin per asia useamminkin kuin kerran. Kuten Matti Vanhanen, joka ei enää koe, että periaatekeskustelua ydinvoimasta tarvitaan, KUN kymmenisen vuotta sitten sellainen käytiin. Niin. Viime vuosituhannella.

Liikaa todellakin painaa se menettääkö yksittäinen poliitikko tai puolue kannatustaan, kuin että toimisivat kuten "sisimmässäänkin" tuntisivat oikeaksi. Ei. Enemmän painaa poliittinen"viisaus". Eli että taktikoidaan vain sillä kuka tai ketkä ovat suurimpia puolueita, eli vallassa. Vallassa vallan vuoksi. Ja toimia kuin trendien mukaan. Ei tulevaisuuden.

Kuten usein viisas isäni sanoi: "Joidenkin tulisi vain ajatella asioita sadan, kahden sadan vuoden mittakaavassa--", aivan. Tosin sitten aina yhtä kärsimätön geeniluovuttajani jatkoi: "-- Mä en nyt jaksaisi kuule osallistua. Usko jo". Ja tässä on monesti se miksi massa ei tunnu älähtävän. Kukapa haluaisi liikaa osallistua? Sitä leimaantuu niin helposti pirujen seinille maalaajaksi, hulluksi fanaatikoksi.

Kuva: täältä ja vähän till

"Kokki - hälyytä murharyhmä!"

2007-03-13T10:00:00.000+02:00

No ei aivan sentään (ehkä), mutta tapauksesta on jo ilmoitettu porraskäytävän eteistaululla. Se voi tuntua nillitykseltä ja ylireagoinnilta, muttei se sitä ole.

Miksi pitäisi olla ok, että joku käy repimässä ja heittelemässä kukka-asetelman pitkin tasannetta (tässä pahimmat on nostettu jo pois lattialta, eli rikospaikka on korruptoitunut) ja vielä rosvoaa siitä kaksi isoa ruusua?

Tai kuten tapaus "Elefantin" yhteydessä voidaan kysyä: Miksei sitä olisi pöyristynyt tai kokisi henkilökohtaista mielipahaa?

Kun Sturenkadulla ovestamme vietiin niin katalasti ja julmasti kananretku (sellainen muovinen kanaretku, joita myydään koirille leluiksi) silkkinauhoineen, niin happi meinasi loppua keuhkoista. Tyrmäys oli valtaisa. Joku oli päättänyt, lähestynyt, ojantanut kätensä, tarttunut, liikuttanut, irrottanut, siirtänyt vaikkapa laukkuunsa, päättänyt kuitenkin ottaa, varastaa kananretkun ja poistunut. Eikä katunut, palauttanut.

Mutta ehkä muutaman viikon sen jälkeen ovessamme roikkunut "surugranssi" teki selväksi, ettei kananretkua ihan noin vain unohdettu, tapausta sivuutettu. Tyhmempikin tajusi tekstin: "Kananretkua kaivaten, Hanna ja lapset" ja fiksumpi satiirin.

Kukka-asetelmassa on vielä sekin, että se on yhteinen. Yhteiseksi iloksi tarkoitettu. Joku on tuonut ruukun, joku laittanut köynnöksiä. Ehkä muutakin, joka on sittemmin viety. Minä ostin ruusut ja punertavat kukat, että asetelmasta tulisi taas asetelma. Se ei ole edes sama kuin, että rappumme pitäisi maalata. Se on taloyhtiön asia päättää ja hankkia urakoitsija. Tai ainahan yönpimeydessä sekin voitaisiin tehdä itse...

Kukka-asetelmat ovat extraa ja siksi kun niiden kimppuun käydään herää miettimään: Kuka suuntaa suuttumuksensa tekokukkiin?

Rahat likoon

2007-03-12T15:12:00.000+02:00

Euroviisut lähestyy ja kiitos Markku-serkun, pysyn eri maiden edustajista hyvin perillä. Suosikiksi on tämän päivän tutkailujen osalta muodostumassa Verka Serduchka, jonka Danzingin on ihan hyvä, mutta jolla on muitakin hyviä kipaleita. Ja siis myös glamourousvideoita!

On sanonta: Mitä enemmän, sitä enemmän. Ja se sopii tähän. Kitchiin ja glamouroukseen More is more on paljon osuvampi kuin less is more. Ja vanhana mummona haluan, että saan pukeutua näin, kuten mm. Verka MegaStar!

Vappupicnicbiisi 2007

2007-03-10T16:06:00.000+02:00

Vappupäivän suurpicnic on kevään kohokohta. Se on tradiittio johon liittyy paljon tuntoja ja tiloja. Se on ystäväpiirimme erään osan suuri juhla, johon liittyvä stressaaminen ja järjestelyt vetävät vertoja joululle.

Mutta pakka on aina sopivasti levällään ja hajalla, joten yllätyksen armoille jää muutakin kuin sen vuotinen sää. Kokoonpano on esimerkiksi aina ihan yllätys. Tänäkään vuonna ei voida tietää ketkä osallistuvat, saapuvat ja liittyvät seuraan.

Pahalta ja synkältä näyttänee Säteilevän Simo-serkun mukaan saanti. Voidaan jopa todeta, että jotain olennaista jää puuttumaan, JOS Simo ei tule vapuksi Helsinkiin.

Joka vappu on ollut joku biisi tai paremminkin jonkun biisin kertosäe, jota on hoilattu. Muutama vuosi sitten se oli Jamie Waltersin Hold On, joka muodostui kevään yleishittikertziksi. Sen muistivat viime viikonloppuna kuulemma naapurirapun kihlaparikin...

Tänä vuonna koetan lobata Mange Schmidtin ruotsiräppiä Glassiiiigt, ihan jo sillä verukkeella että olen itse koukussa siihen ja kertosäe olisi juuri, preciiis sopiva.

SAK:n uusi mainos...

2007-03-10T09:44:00.000+02:00

...on amerikkalaisvalmisteinen, lukee tämän aamuisessa Etelä-Suomen sanomissa. Joillekin tulee yllätyksenä, mutta JOS tv-mainos vedetään viimetipassa pois, niin se tulee monella tapaa kalliiksi. Uuden spotin tekeminen kovalla rahalla tarkoittaa yleensä myös sitä, että sitä tehdään useampi päivä.

Getty Images on vain yksi palveluntarjoaja, jolta kuka vain voi ostaa rahalla kuvamateriaalia omiin tarpeisiinsa. Osa kuvista on sellaisia, jotka jostain syystä ovat monella samaan aikaan käytössä (eri firmojen ilmoituksissa, esitteissä, netissä jne.), että joku huomaa ettei kuvia ole juuri Tähän Työhön spesiaalisti kuvattu. Osa materiaalista on usein auttamattomasti kovin amerikkalaisen TAI90-lukulaisen näköistä ja oloista. Suomalaisia kuvapankkeja tai skandinaavisia alkaa jo olla, muttei vielä ihan hurjasti.

Moni ei ehkä usko, mutta SAK:n hyllytetty tv-mainos on maksanut mukavan pyöreän summan, mikä alkaa kakkosella ja sen perässä on... 5 nollaa. Plus sitten ne spotin ajoon menevät rahat tv-kanaville. Siihenkään normaali ihmisen ymmärrys ei aina riitä. Se maksaa ihan röh-röh, eli sikana.

Että kyllä sillä hukkaan heitetyllä rahalla olisi saatu heittämällä mukava kolmio Hakaniemen Areenan talosta ja vielä pintaremonttiinkin olisi jäänyt...

Tsadilaiset ja muut

2007-03-09T13:26:00.000+02:00

Olen Helsingissä syntynyt, 5. (EIPÄS liioitella!) eikun 4. polven Elannonjäsen, joka on asunut myös Vantaalla, Espoossa ja Hollolassa. Koulut on olen 99,9 prosenttisesti käynyt Helsingissä, myös autokoulun. Olen paljasjalkainen stadilainen, isänpuolelta. Äitihän on syntynyt Mäntässä... eipäs kun Jämsässä, siis Sämsässä (Jämsä on ranskalaisisttain: Sämsäää) ja asunut lapsuuden Helsingin pitäjällä...

Minulla mitään maaseutua vastaan ole. Muttei sinne mitään asiakaan. Kun ei ole sukulaisia juurikaan Kehä III:n ulkopuolella, niin... Mitä nyt Lahdessa käymme ja Kuusankoskella. Kulttuurishokkimatkailua olen harrastanut Tampereella, Turussa, Lappajärvellä ja joskus vuosia sitten mm. Vaasassa.

Isänäiti on Lappeenrannasta ja kaikki mummon sisarrukset, jotka kaikki ovat sodanjälkeen muuttaneet Helsinkiin tai ennen sitä Tukholmaan. Mummosta on nykyään (pää kun pehmenee) niin IHA NAA, että minä olen ihan karjalainen luonne. Jep, jep... Eli siis ihan puhdasverinen en ole isänkään puolelta. Mutta sehän on genetiikan ja evoluutionkin kannalta vain terveellistä.

Eilen keskustelimme taas siitä kuinka helsinkiläisiä vihataan tai ainakin inhotaan muualla Suomessa. Minä en moista oikein ymmärrä, mutten paljoa muutakaan. Mutta uskon tietäväni pitkälti mistä moinen johtuu. Nk. junantuomat (siis Helsinkiin muuttaneet ulkopaikkakuntalaiset a.k.a. pöndet, janitsaarit, landepaukut...) usein omaksuvat sellaisen asenteen, että kun saa kirjat Helsinkiin, niin sitten. Sitten sitä ollaan Jotakin. Parempia tai vähintään hienompia, kiinnostavampia, vetävämpiä... mitä nyt harhakuvia itsestään jokaisella voi olla.

Yritetään päästä kotiseudun murteesta, sanonnoista ja kaikesta eroon, ettei vaan erotuta joukosta. Opetellaan, että linja-auto on döfä ja kun mennää raitiovaunulla niin se on sama kuin menisi poralla... Käytetään kaikkia sanoja mitä nyt ollaan kuultu Salatuissa Eläimissä ja ties missä.

Sitten mennään kotiseudulle ja aloitetaan Helsingin tuhoaminen. Elvistellään ja leiskutetaan miten "Hezassa on sitten NIIIIIN paljon siistimpää -- Ai kauhee ku tääl ei ooo MITÄÄÄN duunattavaa. Baarejakin Hezassa on vaikka kuinka paljon...", kuka mistäkin. Ihan kuin siinä Reissumiehen vanhassa tv-mainoksessa missä raikulipoika tulee kotiin laina-autolla ja leiskuttaa kuinka menee niin lujaa, vaikka kaik on mennyt.

Sitten junantuomat harrastavat Helsingin rajojen visiointia kuin Raakel Hiltusen, Jussi Pajusen ja Jan Vapaavuoren so called Metropoliteam. Jos asuu Olarissa, ei asu Helsingissä. Silloin asuu Espoossa. Hyvinkää on uudellamaalla, sekin.

Totta on se, että meedia ja monet tahot keskittävät kaiken kerrontansa pk-seudulle. Eihän siinä ole mitään järkeä ja toisekseen se on kovin suppeaa. Suomi on pienen pieni kulttuuri ja etenkin kielialue. Pitäisihän sitä kaikella tavalla vaalia ja muistaa siinäkin kaikkien tahojen yhteisvastuu. Mutta junantuomat usein kärsivät "väärästä" taustastaan vuosikymmeniä eivätkä osaa arvostaa omaa perimäänsä. Ja se näkyy... Valitettavasti. Syytönhän ihminen siihen on mihin syntyy.

Äänestetty on!

2007-03-08T10:21:00.000+02:00

Kun viimeinen raju revittely vaalikampanjoissa alkaa ja voidaan olla varmoja, että kaikkien "feissaajien" (eli Unicefin, Amnestyn, Planin yms. katustoukkaajien) joukossa on kansanedustajaehdokkaita tai heidän joukkojaan, niin Jotkut voivat sanoa: "Olen jo äänestänyt!".

Koska joskus on olo kuin Alberto Tomballa, kun pujottelee feissaajien ja muiden niskaan päälle hyökkääjien lomassa, niin sitä (ainakin allekirjoittaneella) soi päässä Martti Servon & Napandereiden Rinneraggaen kertzi:

"Reggea rinteessä soi...
Kuule kaiku toistaa
hoi hoi hoiiiii...

Reggea rinteessä soi
Porkka ja mäystin
hopeasompa
mitallikahvit
Alberto Tomba!"

Isäni ei kerran keksinyt Unicefin feissarille mitään muuta sanottavaa kuin: "Mä vihaan lapsia!", että pääsi etenemään. On vain päiviä kun feissaajia, Uutislehti 100:n jakajia, flaikkujen tunkijoita ja nyt vielä vaaliropakandaa tunkevia on ...vain liikaa samaan aikaan ja samassa paikassa.

Mutta kun on äänestänyt, saa osin ainakin kulkea rauhassa. Ellei halua olla julma ja mennä rosvoamaan näiden aikaa ja toteaa litanian lopuksi: "Ihan hyvältähän toi kuullostaa. Olen kyllä jo äänestänyt".

Koska äänestyspaikalle meno hitusen viivästyi, menimmekin pullakahvien sijaan Sikalaan syömään, tupakkipuolelle koska siellä on aidompi tunnelma. Hyvää oli.

Aamulla mieli oli äänestämisestä levollinen ja valintaanikin olin tyytyväinen. Tulee toimia kuten omatunto ja vaistokin sanoo. Nyt on oma osa täytetty, kansalaisoikeutta käytetty.

Nais...

2007-03-08T08:38:00.000+02:00

Onneksi on vielä naistenviikkokin... Eiköhän se sitten riitäkin.

Jotainhan se kertoo (pakostikin), että pitää olla julistettuna naistenpäivä. Mitään kovin ylevää se ei kerro.

"En aio ylistää naista. Itse asiassa viimeinen asia mitä naiset yhteiskunnallisessa mielessä tarvitsevat, on kehuminen ja ylistys." Lainaus melkein täysin irti kontekstistaan...

Mutta kukapa tarpeetonta tai aiheetonta kehumista ja ylistystä kannattaisikaan. Siihen yleensä tarvitaan joitain muita vaikuttimia. Kuten pelko tai vaikkapa suosion tavoittelu... Mutta aiheesta kyllä jokainen. Olipa sitten NAINEN taikka ihan mies. Ihminen. Tai koira.

Nainenkin on vain ihminen. Ja ihmisellä on ihmisoikeudet. Ainakin siis puheissa, ei aina teoissa. Siksi kait tänäänkin on oikein kansainvälinen naistenpäivä. Kuten aina toivotan mummolleni Kustiksesta lähtiessäni "Elä ihmisiksi! Koeta edes.", niin sitä samaa kaikille muillekin!

Sivistys on SUURI asia

2007-03-06T21:29:00.000+02:00

Niin sanoi isä Kiljunen. Eräs suosikki kohtauksiani Kiljusen herrasväki -elokuvassa, Pulla-koirakin oli päässyt kirjastoon.

Isäni kanta on, että en lue tarpeeksi, en tunne historiaa tarpeeksi ja olen ehkä jokseenkin sivistymätön dorka. Mutta onhan se tottakin. Mitä sitä kiertelemään. Onhan se häpeällistä.

Mutta onneksi en ole IHAN "daipperhead"-kamaa. Kuten Lotta Backlund kirjoittaa "Amerikkalaisten morkkaaminen on halpaa ja helppoa huvia. Hullulla on halvat huvit, ja idiootilla ilmaiset, vai miten se nyt menee? Oli miten oli, tsekatkaa tämä--"

Tuokin pätkä on vain yksi syy miksi oppivelvollisuus pitää säilyttää ja osoitus siitä että opetuksen tasoon tulee kiinnittää huomiota. Ja että ei yksin koulun, vaan myös kodin ja jokaisen meistä tulee kantaa vastuumme tulevista sukupolvista. Sillä rappio leviää helposti.

Pätkä on todistus siitä miksi ja mihin kirjastoja tarvitaan, miksi Yleisradiolta tulee odottaa §7 kohdan 3 (ottaa ohjelmistossa huomioon sivistys- ja tasa-arvonäkökohdat, tarjota mahdollisuus oppimiseen ja itsensä kehittämiseen, painottaa lapsille suunnattuja ohjelmistoja--) mukaista ohjelmaa ja ylipäätään kaikilta median tahoilta jotain tasoa. Kukaan ei pääse vastuutaan pakoon.

Hupipätkä on itseasiassa aika traaginen. Tragikoominen, mutta loppupeleissä ei siitä hyvä mieli jää. Ja vaikka tietenkin tähän on valittu tietoisesti dorkimmat, niin... Kertoohan se jotain maasta, jossa kaikilla ei ole samat mahdollisuuden kouluttautua tai vaikka olisi, niin... Ei tarvitse. Pässi kulkee kiltimmin narussa...

Kuvat: kaapattu tästä videosta

Kriisi

2007-03-06T21:02:00.000+02:00

Tuotakoon se julki, elän syvässä sosiaalidemokraattisessa kriisissä. Eikä tämä ole vitsi. Eikä tämä ole hauskaa. Koska minulle usko johonkin on tärkeää. Sitä ei voi verrata uskontoon, mutta se on uskoa ja toivoa yhteiskuntaan. Sitä ylläpitäviin elementteihin, kuten eduskuntaan. Kansanedustajiin ja siihen keitä kansaedustajiksi valitaan.

Kuulun toisaalta heihin, jotka haluavat äänestää ihmistä eivätkä puoluetta, mutta kuitenkin heihin joille puoluekannalla on merkitystä. Minä ymmärrän, sen paremmin miehiä tuntematta, Ruben Stilleriä kuin Jörn Donneriakin. Demareiden kanssa on raskasta.

Minä en kuitenkaan esimerkiksi ymmärrä sitä miksi nyt huudetaan sen perään ettei saisi olla vastakkaiasettelua. Ei ihmiset ole samasta puusta veistettyjä, samoista lähtökohdista, ympäristöistä. Ja vaikka kaikki me olemme ihmisiä (lihaa ja verrrta), niin samaan muottiin ei kaikki mahdu. Ja onko se nyt niin paha. Että on erilaisia näkökulmia? Sillä jos olisi vain yksi näkökulma, niin siinäpä olisi ahdasta elää. Suurimman osan ainakin. Se olisi diktatuuria.

Demokratia on pienessä mittakaavassakin usein (varsin usein) vaikeaa ja mitä isommaksi piiri käy, sen haastavammaksi homma menee. Ja ehkä se onkin demokratian haaste, kaiken muun lomassa. Kuinka osaamme sitä kaikessa mittakaavassa toteuttaa. Ja osaammeko?

Onko demokratia yksin enemmistön päätös? No joo, on. Mutta voiko enemmistö jättää suuren vähemmistön huomioimatta? Jos suhde on vaikka 60-40? Milloin syntyy tilanne jossa demokratia joutuu vaaraan? Tai sitä vain toteutetaan kökösti? Demokratia on vaikeaa. Toteuttaa ja elää myös sen oppien mukaan. Muistaa se arjessa ja pienissäkin asioissa. Nähdä se lähellä ja kaukana, niin aikana kuin matkana. Sen vaikutus yksilössä kuin yhteisössä ja aina yhteiskunnassa.

Ymmärrän monien antipatiat sliparidemareita kohtaan, mutta itseäni lähellä heitä on (onneksi) hyvin vähän. Jos yhtään. Minultakin palaa sen porukan kanssa hermo. Kauan on tiedetty, että sen porukan kanssa tie alkaa olla kuljettu loppuun.

Ja ikävä kyllä he ovat onnistuneet istuttamaan rikkaruohojen tavoin typeriä tapoja ja menttaliteettiä ympärilleen. Se on sitä kun on "talon tavat" ja sitten jokaisen uuden tulee selvitäkseen "hengissä" omaksuttava nämä tavat. Tätä on monissa paikoissa. Jokapuolella. Eikä se missään kanna hedelmää. Se ylläpitää vain ummehtunutta status quotota.

Mutta muutosta voi vauhdittaa sisältä päin... Onneksi on edes joitain, joihin vielä jaksaa uskoa. Mutta heitä ei ole montaa. Olemme aallon pohjalla.

Äänioikeutettuja 4 297 613

2007-03-06T12:21:00.000+02:00

"Meistä äänioikeutetuista kuuluu ikäluokkaan 50 (siis täyttää 31.12.2007 mennessä 50 vuotta ) ja sitä vanhemmat 2 153 138. Nuorempiin ikäluokkiin eli alle 50 vuotta kuuluu 2 144 475 - siis niukka vähemmistö."

Niimpä niin. Ihan turha edes kirjoitta aiheesta itse. Lukekaa tuo Perässähiihtäjä, niin siitä karu kuva hienosti mieliinne maalautuu...

Remu Ässä II

2007-03-06T07:48:00.000+02:00

Remus Ässä II on vielä jokseenkin kuosissa. Ykkönen kesti hieman yli vuoden, jonka jälkeen kaveri repesi lopullisesti liitoksistaan ja Jaakon oli käännyttävä Remu Ässien yhteyshenkilön puoleen ja ruikattava uusi, uljaampi Remu Ässä. Eli ihan Remu vaan...

Remu Ässä -nimi tulee (tietenkin) Remus-pakoputkista. Kukapa sitä ei tietäisi. Mutta nimihän on muutenkin oikein hyvä, siinä on rokkenrollia ja syvää viisautta.

Remu tuli yllään punainen ajohaalari, jonka Maire omatoimisesti poisti. Mairella on tapana greata leiriläisille ihan uniikit univormut (tikkausjälkiä ja lähmärähmälänttejä).

Remu oli muutaman kuukauden vaatehuoneessa ns. jäähyllä. Koska Remussa on Sitä Jotain mikä ajaa Maire-koiran joskus maaniseen tilaan. Ja sitä harva jaksaa kovin pitkään. Samanlaisella jäähyllä on nyt vuorostaan Osmo, jo toista kuukauttaan hänkin.

Sotiemme veteraanit

2007-03-05T09:10:00.000+02:00

"Vuosina 1939–19845 Suomi taisteli.
Kaikki eivät palanneet sodasta.
Ne, jotka palasivat, tarvitsevat yhä apuasi."

Veteraanikeräysten arvosteleminen on sama kun sanoo, ettei kaikki lapset ole ihania, että osa on paskiaisia.

Sotaveteraanikeräysten arvosteleminen on vielä tulenarempaa, koska sodassa (kuinka loogista) taisteltiin, meille, Suomelle itsenäisyys. Olemme siis henkistäkin velkaa.

Mutta. Suomen Sotaveteraaniliitolla, Rintamaveteraaniliitolla, Rintamanaisten Liitolla ja jopa Kaatuneitten Omaisten Liitolla on varoja, paljon varoja. Omaisuutta, jota he eivät realisoi, pistä lihoiksi, rahaksi eivätkä anna niille, joille se raha on alkujaan tarkoitettu, kerätty, haluttu antaa.

Plus olisi mielenkiintoista taaskin kuulla ketkä kaikki kuuluvat tämänkin keräyksen piiriin. Oikeasti kuuluvat ja ketä oikeasti ovat.

Tästä olen paasannut ja aikaisemminkin maininnut, että televisiossa oli aiheesta joku aikaa sitten ohjelma. Ohjelmassa RAY:n mies sanoi, että kaikilta sotaveteraani- yms. liitoilta vaaditaan alasajosuunnitelma seuraavan 10 vuoden ajalle. Vain yksi on sellaisen tehnyt. Kaikki haluavat kupata RAY:ltakin vielä rahaa, keräysten ja oman varallisuuden päälle.

Kaatuneiden Omaisten Liittokin on fuusioitunut jonkun toisen liiton kanssa ja miten jännästi se nyt menikään (pelasti sillä nahkansa) on taas valmis jatkamaan toimintaansa, hamaan horisonttiin. Sillä miettikääpä käsitettä 'kaatuneiden omaiset'. Se on jokseenkin laaja. Ja JOS otamme epigenetiikan huomioon, niin tuohon kategoriaan mahtuu yllättävääkin yllävämmän moni.

RAY:n avustusta vuodelle 2007:
Suomen Sotaveteraaniliitto yht. 370 000 €
Rintamaveteraaniliitto yht. 279 000 €
Kaatuneiden Omaisten liitto yht. 20 000 €

lisäksi muita vastaavia:
Suomen Sotaveteraaniliiton naisjärjestö yht. 15 000 €
Suomen Sotainvaliidien Ruotsin piiri yht. 27 000 €
Rintamanaisten liitto yht. 137 000 €
Sotainvalidien veljesliitto yht. 617 000 €
Sotainvaliidien veljesliiton naisjärjestö yht. 18 000 €

Kaikki yllä mainitut tekevät yhteensä 1 483 000 eurorahaa yksistään RAY:n avustuksia. Plus vielä kaikki paikallisyhdistykset, jotka saavat muutamia tuhansia euroja kukin...

Sotiemmeveteraanit-keräyshän on jotain mikä kerätään näiden ja mahdollisten kaikkien muiden avustusten päälle. Tavoitteena on saada kasaan tällä keräyksellä 4 miljoonaa euroa. Ja se todellakin on extraa siihen nähden mitä liitoilla ja järjestöillä omasta takaa löytyisi varallisuutta. Mutta löytyykö tahtoa, solidariaa? Kuinka syvällä on ahneus ja omaneduntavoittelu? Onko tarkoituskaan tehdä liitoista ja järjestöistä tarpeettomia? Mistä saisi lisää sotaveteraaneja?Sillä mitä tarkoitamme käsitteellä 'sotiemme veteraanit'?

Minusta se on vain hurskastelua ja kaksinaamaista tekopyhyyttä järjestää näitä keräyksiä, kun jäljellä olevista Suomen sotiemme veteraaneista oikeasti voitaisiin pitää huolta. Sillä omaisuudella ja varallisuudella mikä on kasvatettu kaikilla keräyksillä j avustuksilla, lahjoituksilla ja testamenteillä ja mikä pitäisi käyttää POIS ennen kuin viimeinenkin mohikaani kuolee.

Minusta tässä vain haisee palaneen käry ja varsin pistävä sellainen.

Tyyli-Lyyli

2007-03-01T21:12:00.000+02:00

Pitäytykäämme talvisessa muodissa, vaikkakin kevätkausi on jo lähes varpailla...

Koska Maire S. Hannikainen kulkee mielummin Stockmannin pääovista, on Mairellakin garderoopissaan gebardikuvioinen tekoturkispalttoo. Aivan kuten jokaisella hienolla rouvalla kuuluukin olla. Sellaisella joka käy Stockmannilla. Tramaattisella kauluksella (joka tosin kuuluisi olla alhaalla...).

Tämä kuva on viime kaudelta, eli edelliseltä talvelta. Sen tiedämme siitä, että kuva on otettu Smartissa ja kuvassa ehjänä ja mukana on pinkkihuovutusheijastinkin...

Tätä takkia pidetään lähinnä nk. paremmissa tilaisuuksissa. Tämä ei siis ole arkitakki. Tietenkin joskus on välttämätöntä juhlistaa arkeakin, jotenkin.

Speziaalin takista tekee myös se seikka, että isälläni on samaisesta kankaasta pikkutakki. Ja aivan selvyyden vuoksi: Mairen takki on tehty jämäpalasta, ei päin vastoin. Vaikka tosin olettaa voisi, että Mairelta jäisi enemmän kangasta yli.

Fuusiota ilmassa

2007-03-01T20:36:00.000+02:00

Olen miettinyt taas miten tulee toimia tässä jonkin ajan kuluessa. Blogien suhteen nimittäin. Nythän olen jakaantunut kahtialle: säätämään ja paksuilemaan.

Jonkinlainen fuusio on vääjäämätön. Ehkä. Olettaisin ainakin. Voi olla hölmöä pitää raskaus-blogia kun ei enää ole raskaana... Ja säädöthän on sekaisin toden teolla sitten, kun raskaus loppuu. Olettaisin, että ainakin itsellä on.

Mutta olisiko syytä aloittaa Arvo Ylpön hengessä ihan oma kasvatukseen sekä vanhemmuuteen nojaava blogi? Liian paljon ajateltavaa - ei pysty. Mietitään tätä.

Kuva: täältä

Älä pelaa äänelläsi

2007-02-28T20:41:00.000+02:00

Ensi viikolla alkaa ennakkoäänestäminen. Taidan tarttua jälleen siihen. Viimeksi oli tavallaan pakko, kun oli vaalilautakunnassa, niin tietyllä tapaa olisi kiva käydä pitkästä aikaa ihan vaalipäivänä uurnilla.

Mutta (keksin tämän tänään) koska äänestäminen ei ole mitään nettipokeria, niin ei kannata ottaa sitä riskiä. Minulla on yksi ääni joka käyttää näissäkin vaaleissa. Voin pitää itseäni jännityksessä läpi ennakkoäänestämisen ja katsoa repeänkö liitoksistani ennen 18. päivää vai en. Pääsenkö äänestämään vaiko en.

Kun se ennakkoäänestäminen on suotu ja tehty helpoksi, niin miksen käyttäisi sitä? Tiesinpä ehdokkaan tai en. Jos tapanani olisi päättää se päivää ennen varsinaista vaalipäivää ja elää siihen asti irrallani koko teemasta, niin voisinko aikaistaa tuota "päivää ennen" vähän? Ehkä.

Ja sittenhän on siis niin, että jos menen nyt ennakko äänestämään, niin siitä saa palkinnon. Esimerkiksi sekä hyvän patongin että makeapalan lattella ja vishyllä.

Kuva: täältä

Nais sitä ja nais tätä

2007-02-27T21:55:00.000+02:00

Naisautoilija, naistarjoilija, naisjohtaja, naispresidentti...
Naiiiiis...

Subjektiivisesti olen sitä mieltä, että varsin usein törmää siihen, että naispersoona ei miellytä. Siis ei persoonan persoona, vaan se että persoona on nainen.

Aivan. Moni asia tulee minullekin mieleen kun vaikka on tekemisissä miesten kanssa. Mutta pidän itseäni jo jokseenkin ihmisiä tavanneena ja miehiäkin tuntevana, että nykyään pitkälti pidän aikuisia ihan vaan aikuisina. Toiset ovat herkkiksiä ja toiset ei. Toisilla on huumorintajua ja toisilla ei. Toisilla on ja toisilla ei. Kaikkea.

Mutta jännää on työelämässä kuin arjessakin se, miten... jänniä asioita minultakin nim. om. Naisena oletetaan että voi odottaa. Harvalle jäänee epäselväksi, etten ole ihan hissukka, että olen jokseenkin ...nooo vaikkapa verbaalisesti värikäs ja kenties hitusen karski.

Tässäkin huolimatta etenkin työssä luokseni on laahustettu mm. A4-tulostenipun kanssa, että MINÄ liimaisin 50 kutsua kasaan (kun dorka ei osaa tulostaa kaksipuoleisia), vaikka minulla olisi oikeitakin töitä. Tai että MINÄ olen joku keittiöpiika ja pitäisin muiden kuin isäni jälkien siivoamisesta (joka sekin on vain valmistautumista tulevaan "vanhustenhuoltoon"). Tai olisin ylipäätään kiinnostunut kuuntelemaan haltioituneena häääsbiin juttuja, kun omatkin naurattavat itseä enemmän. Saatika tekemään kaikki nk. paskaduunit, jotka ovat liian hankalia tai "työläitä" (eli jätkät ei vaan osaa). Ei kysytä "Villeltä", ei "Rapelta", "Peralta" tai keltään, jonka nimi edes viittaisi maskuliinisuuteen.

Kiintoisaa asioista vielä tapaa tehdä se, että jos kysyy: "Mikset tee itse?", niin siitä nousee valtaisa älämölö. Suorastaan dramaattinen. Ihan normaalista kysymyksestä. Kysymyksestä, johon ei ole ladannut yhtään mitään (vielä), edes äänenpainoa. Varsinkin, kun itse tullaan kyselemään ja ehdottelemaan ihan jo suorastaan hölmöjä...

Hämmentävää taas on se, että jos on osoittanut, että osaa eli olisi siis pätevä, niin... ei olekaan. Muka. Siis, että yht'äkkiä osaaminen vain katoaa. Puff! Taas siis siihen asti, että jotain pitäisi tehdä. Kuin rinnakkaiset todellisuudet menisivät välillä jotenkin sekaisin.

Erikoista asioista tekee sekin, että kun jotain vaikkapa ehdottaa tai sanoo etukäteen, jopa ihan napakasti niin se ei tunnu uppoavan. Sitten voit toistaa itseäsi kuin Helsingin metro läpi kaupungin ja edelleenkään ei mene sanoma perille. Ja sitten jossain vaiheessa alkaa se ...aivan todella rasittava ulina ja pillaus siitä "miksei kukaaaaan sanonut". Hoh hoijaa.

Surkeaa on se, että itseään liberaaleina, tasa-arvonkannattijina ja kaikinpuolin tasapuolisesti kaikkia ihmisiä kohtelevina itseään pitävät ovat usein ihan yhtä ...veemäisiä miesämmämääkijöitä kuin ne, jotka ovat avoimesti pillaajia. Sillä onhan se surullista. Se koettelee toivoa.

Nk. vahva nainen (eli ihan vain reipas ihminen, joka ei vain nysvää) ei tarvitse kenenkään apua tai tukea (muka) ja sitä saakin "vähän koetella, että onko oikeasti niin muka vahvaa tekoa, ellei suorastaan vähän ottaa luuloja pois", mutta marttyyripillaja(miehiä) ymmärretään enemmän kuin avutonta linnunpoikasta keskellä Mannerheimintietä.

Ja jos et ymmärrä ja olet vielä nainen, niin... "Miten Nainen, jonka kuuluisi olla hellä ja ymmärtäväinen kodinrakentaja, voi olla NOIN kamala akka?!"

Ehkä miehen kriisissä on syy.

Kuva: täältä

Naamavaalit ja -koneet

2007-02-27T20:04:00.000+02:00

Koska mielikuvitusblogissakin oli tehty samainen testi, niin päätettiin Mairen kanssa ihan realimaailmassa koetta samaa.

Eihän näiden tekemisessä ole todellisuudessa mitään järkeä. Tai siis voidaan tietenkin kysyä, että pitääkö käyttää juuri niitä kuvia mitä käyttää? Mutta hei... Jos ei näteistä ja kivoista kuvista "löydy kasvoja", niin sitten edetään aina sellaiseen kuvaan, josta naamavaalikone kasvotkin löytää.

Ja sitten naamalle sopivan ehdokkaan. "Naama-vaalikoneen avulla vältät monimutkaisten kysymysten pohdinnan ja valitset sinua parhaiten edustavan ehdokkaan helposti, hauskasti ja nopeasti oman kuvasi avulla!" Okkee... Ja jotkut sanoo, ettei vaalikampanjoissa pidäkään olla mitään hauskaa...

Tarkennetussa haussa voi tarkentaa jopa ihan ehdokkaan vaalinumeroon... Ja NYT mä kysyn: Mihin siinä tapauksessa tarvitaan tätä(kin) vaalikonetta?

Siis voin olla todella tyhmä ja ihan daiju, mutta... Miksi? Mä en tajua. Eikä Mairekaan tajua. Kuuluisiko meidän tajuta?

Mikä ihmeen My Space?

2007-02-27T14:28:00.000+02:00

"Kaikki on siellä!" Kuten komisario Palmu voisi sanoa: Ihanks totta?! Mäkin olen nyt siellä. Myspacessa. Mutta en mä tajua mikä sen funktio on. Eilen latailin läjän kuvia ja aamulla tärkeämpiäkin asioita odotellessa vielä lisää.

Mua hualettaa vaan se, että hualiiko Martti Servo mua sen kaveriksi...

Niin siis, siellä "kerätään" kavereita. Jos nyt olen käsittänyt oikein. Tai etsitään "tosimielellä kumppania".

Olisko toi tavallaan vähän niinka aikuisten Pokémon-kortit. Niitä pitää saada ihan hulluna ja sitten miettii mitä niillä tekee? Tietty mulla on 5 eri kaveria ja yksi kahdesti enkä mä nyt ajatellut IHAN ketä vaan huolia mun kaveriksi. Koska mä en ooo mikään tusinakaverikeräilykohde!

Vai onko toi niin kuin IRC Callery? Josta mulla ei myöskään ole mitään havaintoa mitä sillä tekisi. Mä olen niin pihalla. Mä olen niin hääääsbiiin! Niin häääsbiiin! OMG!

MUTTA siis JOS tämä on nyt se tapa verkostautua (kaikkien muiden tapojen lisäksi), niin menköön.

Miksi äänestää? - Miksi, oi miksi?!

2007-02-26T20:48:00.000+02:00

Jaakko sen sanoi. Siis mäkään en ole osannut tajuta tätä. Kuinka noloa...

Miksi nuorten pitäisi etenkin äänestää?

• Koska vanhemmista ja niitäkin vanhemmista lähes kaikki äänestää.

• Vanhempia ja niitäkin vanhempia on lukumäärällisesti huomattavasti menemmän kuin meitä, nuorempia (60-luvun jälkeen syntyneitä).

• Ne hakkaa meidät vaikka meistä kaikki äänestäisi - Totta, mutta jos siksi emme äänestä, jäämme totaalisesti jalkoihin.

• Siksi meidän, nuorempien ja pienien ikäluokkien edustajien PITÄÄ äänestää. Että meidänkin ääni pääsisi kunnolla kuuluviin eikä hukkuisi, tulisi suurien ikäluokkien älämölön runnomaksi.

• Ja siksi meidän pitää äänestää meidän ikäpolviemme edustajia. Että meillä on on edes joku päivä myös uusia poliitikkoja, joista voi nousta Suomelle uusia päättäjiä, johtajia ja vaikkapa ihan pääministereitä ja puhemiehiä...

Eduskuntavaaleissa äänestämien on ihan pala kakkua. Suomessa se on pyritty tekemään helpoksi. Ainakin se on helpompaa kuin Amerikan maalla, saati Amerikan Loridassa...

Ennakkoäänestys on 7.-13.3.2007. Ennakkoäänestyspaikkoja on huikeasti ja jokainen voi äänestää ihan missä päin Suomea vain. Kunhan on henkkarit mukana, niin homma hoituu. Virastoissa, posteissa ja ties missä voi äänestää ennakkoon. Ruokiksella, töiden jälkeen, jos myöhästyy bussista... Ihan voi valita sen hyvän ja sopivan hetken.

Vaalipäivä on jälleen sunnuntai. Tällä kertaa 18.3.2007. Varsinaisena vaalipäivänä PITÄÄ äänestää juuri ja nimenomaan siellä missä äänestysoikeuteen oikeuttavassa lapussa sanotaan. Silloin EI VOI äänestää missä vain. Silloin mennään tiukemmissa rajoissa, eli limiteissä.

Mutta hauskaahan on se, että silloin voi törmätä tuttuihin, naapureihin ja voi heittää sunnuntaikävelyn. Haukata happea, jos on vaikka vähän huono happi muutoin. Koska jos pääset venymään Mäkkärille krapulassasi tai lähikiskalle, niin samalla reissulla raahaudut äänestämäänkin.

Lappua ei tarvitse äänestääkseen. Eli jos se hukkuu, niin ei hätää. Voit aivan hyvin saada äänestyspaikkasi selville, joko kysymällä naapurilta, missä hän äänesti tai seurata naapuria äänestyspaikalle ja vielä äänestyspaikalla varmistaa, että paikka on oikea. Mikäli se ei olisi, niin vaalilautakuntalaiset antavat sinulle numeron josta oikeaa paikkaa voi tiedustella.

Ja kun on äänestänyt on käyttänyt yhtä tärkeintä oikeuttaan, mitä demokratia meille mm. suo. Yleistä äänioikeuttaan.

Peippo Peipponen

2007-02-26T17:15:00.000+02:00

Peippo(nen) (Fringilla coelebs).

Tämä lintu on se, joka oli jossain vaiheessa jok'ikisessä joulukortissa ja joulupaperissa mitä näki. Peipponen piirroksena ja valokuvana. Peipponen ikkunakoristeena, pöytäkoristeena, peipponen porsliinista, villanarupalloista, kartongista... Juu neim it!

Ihan kyllästymiseen asti. Mutta voiko siitä peipposta syyttää? Kysyikö kukaan peipposelta, että haluaako peipponen itsekään nähdä joka puolella peipposia? Nousiko peipposelle kusi päähän ylenpalttisesta leiskutuksesta?

Vaikka kuten Henry Olavi Remu Aaltonen sen on sanonut: "Tärkeintä ei ole se nouseeko kusi päähän (koska se kuitenkin nousee), vaan se kuinka pian se sieltä laskeutuu".

Martti Servon laulussa
Peipponen sanotaan:

Taas tunnen sen
Tunteen
Jonka syksy saa
Tullessaan
Kuten lintu tuo
Palaa jälleen
Kun kevät on
Paalussaan

Kuin lintu taivaan
Kuljettaa kaipuutaan
Vapauteen
Sen siivet kantaa
Missä odottaa
Unelma

Peipponen Lentää yli vuorten korkeiden
Ja suuntaa etelään
Lämpimään
Peipponen
On kuten ihminen
Joka kaipaa ystävää
Ymmärtäjää

jne.

Kuva: täältä

Mairé muoti - Uusi sarja alkaa

2007-02-26T16:10:00.000+02:00

On uuden sarjan aika. Ja lintuja on tulossa, kunhan muistetaan... Mutta nyt: Mairé muoti!

Muoti, tuo aina yhtä polttava teema, joka meitä kärvistelee ja koettelee. Vie narussa kuin poloista pässiä...

Kun pienenä ei edes itse saanut pukeutua kuten tahtoi ja äiti sääteli nukkemuotiakin (ompeli niille vaatteita), niin aikuisena voi A) toteuttaa omalla pukeutumisellaan itseään ja käsitellä noita lapsuuden traumoja, B) koiransa pukeutumisella ja lopulta C) myös lastensa pukeutumisella (kuten siis kait äitini ja isänikin) itseään ja oman lapsuutensa traumoja, mitä vaatetukseen tulee.

Mairé muoti -sarja koskee kohtaa Bee. Kuinka jokainen voi toteuttaa itseään ja käsitellä lapsuutensa(kin) traumoja ja ympäristön asettamien normia painetta. Helpottavasti.

Kuvassa Maire Sikuriina Hannikainen on sonnustautunut asuinalueelleensa sopivaan ja jossain määrin myös tyypilliseen ulkoilutakkiin. Talvinen "kurkku"kuosi on sekä hiphop että tarpeellinen, mikäli tulee maastoutua. Tekoturkiskaulus on sekä lämmin, että sopii erinomaisesti borderterrieerin väritykseen sekä korvien malliin, antaen samalla hieman luxusta takille.

Talvisen kurkkupuvun malli on monille kroppatyypeille sopiva & istuva, kiitos sivujen kolmiasteisen säätömahdollisuuden. Mairen yllä on takki kokoa 42 cm. Takki on peräisin Lempäälä IideaParkista (MiniMa... jotain) ja hinnaltaan kohtuullinen, laatuunsa nähden.

Euroviisuja 2007

2007-02-26T15:07:00.000+02:00

Euroviisuihinkin on enää 75 päivää!

Itse olen menossa semifinaalien 2. harjoituksiin katsomaan toukokuuista viisupöhinää. Olisihan se huippua päästä finaaliinkin, mutta katsotaan nyt.

Markku-serkku on luvannut Marianne-keksipaketin jos jostain saataisiin liput...

Katson aina mielummin Euroviisuja kuin missikisoja. Tosin tänä vuonna en katsonut Suomen karsintoja yhtään. Koska ei niitä jaksanutkaan katsoa. Mutta loppukilpailuissa on kaikkea PALJON mielenkiintoisempaa ja villimpää.

Kiitos Markku-serkun, niin tässä on kaikkien iloksi tähän mennessä jatkoon selvinneet Euroviisuvoittojakanditaatit. Lisäähän tulee vielä, mutta jostain on aina hyvä aloittaa...

Evridiki / Comme ci comme ça Cyprus/Kypros

DG / Drama Queen Denmark/Tanska

Dmitry Koldun / Work Your Magic Belarus/Valkovenäjä

Guri Schanke / Ven a bailar conmigo Norway/Turska

Olivia Lewis / Vertigo Malta

Edsilia Rombley / Nooit meer zonder jou Netherlands/Hollandaise-kastike

Todomondo / Liubi liubi I love you Romania

The Jet Set / Time to party Poland/Puola (maa ei se lankaan liittyvä)

Hanna Pakarinen / Leave me alone Finland/Suami

Aida & Frederik / Ndoci Balada e gurit Albania

Alenka Gotar / Cvet z juga Slovenia

Natalia Barbu / Fight Moldova

Dervish / They can't stop the spring Ireland/Irlanti

Gerli Padar / Partners in crime Estonia/Viro/Eestimaa

DJ Bobo / Vampires are alive Switzerland/sVeitsi

Eiríkur Hauksson / Ég les í lófa ?ínum Iceland/Islanti

The KMG's / Love power Belgium/Belgia

Kuva: täältä

"Kaikkien on poistuttava rakennuksesta--"

2007-02-25T08:12:00.000+02:00

IdeaPark, yksi sadoista ostosparadiisoksista jotka eivät identifioidu (tunnistaa [joksikuksi t. joksikin]; yksilöidä; samastaa; samastua) mitenkään toisista.

Nyt on sielläkin käyty jo kahdesti, ensimmäisen ja viimeisen kerran. Mutta miksi me saarivaltakuntalaiset olisimme yksinoikeutettuja omaan lähiostoshelvettiin? Sama ilo on nähtävästi suotava kaikille. Vaikka kaupunkien keskustojen kuoleman kustannuksella.

Yksi asia opittiin. Ostoskeskuksessa EI IKINÄ pidä jättää takkia säilytykseen. Ainakaan talvella. Sillä eilen IdeaParkissa tuli hälyytys. Palo-, pommi-, mikäliehälyytys. Juuri kun lattekuppi oli kohoamassa huulille.

Absurdi tilanne, jota ei Suomessa usein kohtaa. Toisin kuin nk. Suuressa Maailmassa. Eikä näitä tilanteita juuri koskaan, ikinä, harjoitella. Edes mielikuvien tasolla.

Kysymys kuuluukin: Kuinka toimia tilanteessa, jossa kaiuttimista kuuluu: "Kaikkien on poistuttava rakennuksesta välittömästi--" ja sama parilla kielellä? Saa valita useamman vaihtoehdon...

A) Pysyä rauhallisena ja katsoa missä on LÄHIN poistumistie
B) Äkkiä lähteä vain johonkin suuntaan
C) Jäädä kauppoihin pyörimään ("ei täällä mitään kuitenkaan ole tapahtunut")
D) Rynniä mahdollisimman nopeasti kohti uloskäyntiä, vaikka kyynerpäitä käyttäen
E) Jäädä pöllimään kaupat tyhjiksi

Jos ja kun pääsee ulos asti. Siis on lähtenyt ylipäätään rakennuksesta ulos, kuten pyydettin... Siis käskettiin. Mitä sitten olisi hyvä tehdä?

A) Jäädä ovien eteen seisomaan (että pääsee ensimmäisenä takaisin sisälle)
B) Hyökätä ensimmäisten poliisien hihaan vaatimaan selitystä mitä on tapahtunut (kun ovat siis juuri itse saapuneet paikalle mennäkseen ottamaan selvää...)
C) Mennä vähän pidemmälle odottamaan, että tilanne rauhoittuu. JOS on tarvetta vielä palata sisälle (hakemaan niitä vaatteita tai taakse jääneitä ostoksia...
D) Antaa lapsien juosta VPK:laisten jaloissa ("...kun siitä on niin siistiä nähdä livenä palomiehiä")
E) Lähteä vaikka kotiin

Ei siellä tainnut olla yhtikäs mitään. Kenties se oli niin, että jotkut olivat juuri jäämässä kiinni myymälävarkaudesta ja kaverit keksivät laukaista hälyyttimen. Ehkä joku oli keittiötiloissa jättänyt jonkun soossin käryämään. Ehkä se oli tietokonebugi... Mutta silti sitä mietti jo silloin, että eikö olisi vain syytä mennä sinne ulos ja vähän pidemmälle pihalle. Vaikka se takki on siellä säilössä tai itse kokee tietävänsä, ettei "se kuitenkaan mitään ole".

Mitä jos olisikin? Kerrankin eräs ihan tavallisen härmäläisen näköinen, opiskelijapoika käveli erääseen ostoskeskukseen etelä-Suomessa, ihan tavallisen näköinen reppu selässään...

Ja toisekseen. Mitä hyötyä on kuuluttaa, jos yksilö on yksilönä niin viisas ettei sen edes tarvitse välittää moisista kuulutuksista, saati noudattaa niitä?

Kolmanneksi. Subtv:ltä tulee sellainen uudehko ohjelma, missä voi seurata palomiesten toimintaa ja työskentelyä varsin läheltä. Ei sitä tiedonjanoa pidä sammuttaa mahdollisen oikean tilanteen ollessa päällä. Ja jos itse kaipaa äksöneihin mukaan, niin silloin voi liittyä VPK:hon. Ihan vaikka isät ja pojta yhdessä. Koko perheen harrastuksen pariin.

Kuva: täältä

Kommunisti ja seniori

2007-02-23T21:54:00.000+02:00

SSK-SKK:n huippusalaisessa tapaamisessa oli kuten aina kuulumisten vaihtoa ja yleistä keskustelua teen ja herkkujen kera. Puhe polveili vakavista aiheista hömppään ja erittäin kevyen kautta elämän traagisuuteen (kuinka ikävät asiat tuppaavat kasaantua).

Puhuttiin vaalikoneistakin. Niitähän on... ihan liikaa ja niiden täyttäminen on sinällään aivan mahtavaa ajanvietettä, mutta kun osa tekee ne ilman painotuksia ja toiset painotuksilla (koskien myös ehdokkaita itseään), niin voiko niistä nyt saadakaan mitään ...tolkullista? Ehkä. Ehkä ei.

Minä olen tehnyt muutaman. Jude (lausutaan kuten Beatlesin biisissä Juuud) myös, Noorakin. Ylen (jos muistan oikein, saattoi olla Hesarinin) koneesta sain eniten puolueena yhteen sopivuutta kommunistien ja vasemmiston kanssa. Se johtuunee kenties myös painotusten lisäksi mielipiteestäni, että valtio ja kirkko tulisi pitää ihan erillään.

Mutta pajatson tyhjensi Jude. Jude on kuvassa oikealla. Mikä puolue sopisi KAIKISTA parhaiten kaupunkilaiselle nuorelle miehelle, joka on mukava ja filmaattinen?

Jokainen saa kolme (3) arvausta...

Ei. Ei ole kristilliset.

Ei. Eikä ole perussuomalaiset.

Ei, ei, ei eikä ole ärk-koop-pee... vaikka siis miksei voisi.

Sehän on TIETENKIN senioripuolue!

Nyt tämä kommari valmistautuu shoppailumatkaan isän työsuhdeautolla Tampesterin suuntaan, Iiideaparkkiin! Solidaarisuutta ja sopivasti sosialismia!

Oravamiehet

2007-02-22T17:27:00.000+02:00

"Hienoa että oravamiehellä ovat hommat alkaneet luistamaan

Helsinki, Itäkeskuksen Lidl: Mies (~60v) latoo kassalle ison kasan erilaisia pähkinäpusseja ja sanoo naureskellen takana olevalle nuorelle naiselle: Mulla on sopimus oravien kanssa."
- Salakuunneltua.fi

Kyseessä voisi olla isäni, mutta epäilen tuota Itäkeskuksen Liideliä. Toisaalta... Faijasta ei koskaan tiedä. Mutta sen tiedän. Silläkin on sopimus oravien kanssa (oikeasti) ja että faija näyttäisi hyvältä etenkin Mustanaamion puvussa, mutta miksei oravamiehenkin.

Eli faija lähtee vaikka yömyöhällä hakemaan "pojille" pähkinöitä ja vaihtelun vuoksi joskus jotain muutakin. Sillä totta on, jos lähdetään ruokkimaan esim. oravia alkutalvesta, niin siihen on sitten sitouduttuva.

Kuva: täältä

Ancka

2007-02-22T12:48:00.000+02:00

Ancka. Tyypille se kait oli tarkoitettu eikä siitä kukaan arvellut Mairelle leiriläistä. Mutta kuinkas kävikään...

Koska suomenruotsalaiset ovat myös kuten borderterrieerit, kiinalaiset, janitsaarit a.k.a. pöndet alias maalaiset, teekkarit ja mm. missikokelaat... ihan saman näköisiä eikä niitä eroita toisistaan, niin Ancka on yhdessä ankassa koko ankkalampi.

Ancka on ajattoman stiili, siihen ei tartu mikään, se pysyy kuulina ja rauhallisena tilanteessa kuin tilanteessa. Ei repsötä mistään, ei ole nukkainen olemus ja sillä on aina yhtä ylevä ryhti. Laminaatilla se liukuu vinhasti kuin Åke Blomqvist ja vedessä se sievästi kelluu. Siis aivan kuten synnynnäinen ja ties monennenko polven puhdasverinen höördy, eli suomenruotsalainen.

Mutta meidän Anckahan on siis saarivaltakunnan tyylikkäin muoviankka, jolla on ihan oma palju. Maire antaa Anckan aina välillä uiskennella siinä (katselee vierestä) ja sitten Ancka saa taas vähän Sipoossa syntyneen (siis lähes kaksikielisen) kuritusta. Heja SFP & Sibbo Vargarna!

Päivien hyvät työt

2007-02-22T09:12:00.000+02:00

En tiedä muista, mutta minusta on ainakin mukava olla vaikkapa avuksi. Monista asioista ei ole edes vaivaa.

Kuten toissapäivänä. Seisoin ja odotin Mannerheimintien valojen vaihtuvan, kun vierestä kuului pienen mummelin ääni: "Voisinko minä tulla sinun kanssasi tien yli?". No tottakai!

On päivän selvää, että autan mummelin tien yli. Sillä joskus kun katselee liikennenvalojen vaihtumista ja tietää esimerkiksi joidenkin valojen olevan suhteellisen sähäköitä, niin ymmärtää että hitaammin taivaltavat kokevat jonkinasteista stressiä kadun-/tienylityksestä.

Kuten nytkin. "Kun minulla on nämä kepit, niin minä pääsen eteenpäin niin hiljaa." Noo, jos se mummelia yhtään lohdutti niin kerroin (lähes lupasin), että asiaan tulee varmastikin muutos ihan lähivuosina. Jos mummeli vain jaksaa odottaa...

Kun suuret ikäpolvet vanhenevat on luultavasti pakko kasvattaa jalankulkijoiden vihreidenvalojen aikaa. Itse näen tämän ihan realistisena. Sillä läjäpäin mummeleita ja pappoja haahuilemassa paniikissa autojen seassa (ja useampi autoilijakin on "seniori") ei ole ...edes terveellistä.

Kuva: täältä

Antakaa kun määkin huudan

2007-02-21T14:57:00.000+02:00

Huutaminen. En harrasta sitä julkisilla paikoilla kuin jos huutelen... vaikkapa Mairea tai isääni (molemmat voivat tarvita huomionsa kiinnittymistä). En huutele kadulla ohikulkijoille, en ihmisille metrossa enkä edes kolmosen ratikassa.

Mutta älkää taaskaan ymmärtäkö minua väärin. Minulla on hyvät keuhkot ja kantava ääni. Osaan käyttää sitä myös. Ja ottaen huomioon vahvat karjalaiset akkageenit, niin ...Kummeleita toistamiseen lainatakseni: "Kyllä lähtee". Todistuksia voi pyytää vaikkapa Jaakolta ja vanhemmiltani.

Olisikohan ollut kolmannen luokan nk. kesätehtävänä kasa sanantoja, suomalaisia sellaisia. Kymmenisen kappaletta, jotka piti opetella ulkoa. Yksi jäi päähäni soimaan, iskostui tajuntaani, pureutui luihini. Ennen kuusia kumarran kuin kumarran kunniatonta. Sitä hoin joskus erään kielten opettajan tunneilla suhteellisen tiuhaan. Ja parin muunkin "auktoriteetin".

Siksikin minulle on "kiiltävä kenkäisten" (tulee sanonnasta: Ei kiillotetut kengät herrasmiestä tee.) jokseenkin turha koettaa äänen korottamista, minkäänlaisena uhkaavana eleenä jonka avulla taipuisin. Voin olla nainen (heikko), voin olla jokseenkin vielä nuori (kokematon ja ...parkkaantumaton), mutta minulle on turha korottaa ääntä, pelotteena.

Jos tässä ollaan aikuisia, niin sitten ihan tasapuolisuuden nimissä... Kai vastapuoli sitten haluaa tulla itse kohdelluksi kuten toisia kohtelee. Mikä on taas tuttu sanonta ja ajatuskuvio mm. kristittyjen kuin myös muslimien uskonnoista. Ja käsittääkseni "vähän niinku kaikkien".

Kuva: täältä

Päivän fiilis

2007-02-19T14:54:00.000+02:00

...Kun tota oikein vääntää ja kääntää, niin toi kuvastaa mun fiilistä ja (työ)päivää tosi hyvin. "Ei mitään mahdollisuutta--", mutta jos vaan löytäisi lentävänlautasen, niin sitten.

Rib Kirby muuten taitaa mennä Runaboatilla tossa. Viikonloppuna näin valmistumassa olevan runaboatin ja ...pojat! Vähänkö sen muodot on virtaviivaiset. Niin hieno. Sellaisella mä näkisin itseni kulkemassa esimerkiksi töihin.

Toisaalta toi eka ruutukin kertoo tosi hyvin päivän fiilareista. Toisaalta mä koen, että mua pidetään vähän niinkuin tuona kiinalaisen pesulanpitäjänä. Mutta vaan sillai näin: "Hänhän ajattelee lähes yhtä hyvin kuin me (miehet)" ja sellainen asenne nyppii vaan niin kovin...

Pidetäänkö mua edelleen (3kymppisenä) tytön hupakkona? Taidetaan. Uskotaanko, kun mä sanon? Ei. Onko se sitten mun vika? Ei. Kiinnostaako mua toistaa itseäni? Ei. Varsinkaan jos ei mene jakeluun selvä perusteltu puhe? Ei. Ja onko se mun vika, että olisi pitänyt kuunnella mua, mutta ei vaan kuunneltu? Ei.

Niin mäkin haluun...

2007-02-19T12:10:00.000+02:00

"I want to be like Gandhi and Martin Luther King and John Lennon — but I want to stay alive."

— MADONNA

during an interview Wednesday on Sirius Satellite Radio, which will be rebroadcast Saturday

...No okkei. Ton John Lennonin vois jättää väliin, kun jotenkin se ei vaan... ole mun juttu. Joskus pikku plikkana olisin halunnut olla myös kuin Madonna, mutta jotenkin siinä jossain vaiheessa en TOD halunnut olla (se akkahan oli ihan keski-iän kriisin tai vain kriisin riivaama) ja nyt taas tuntuu siltä, että mielummin olen vanha kuin Dame Edna.

Kuvat: täältä ja täältä

So called metropoli

2007-02-18T09:24:00.000+02:00

Hoh, hoijaa... Mikä siinä on, että ehdoin tahdoin Helsingistä vääntämällä väännetään metropolia? Kun se ei ole. Vaikka kuinka Rakel Hiltunen, Jan Vapaavuori ja Jussi Parviainen olisivat metropolitiimi, niin... Ei se, että ollaan tiimi tee vielä yhtään mitään.

Minulle Helsinki kelpaa vaikkei olisikaan metropoli. Kunhan olisi aidosti oma itsensä. Rehellisesti juuri sellainen kaupunki kuin on. Ei mikään pikku-Tukholma, ei wannabe-Lontoo tai yhtään mitään mitä ei ole.

Miksi se on ongelma, että Helsinki olisi ihan jotain omaansa? Rakentaisi kaupunkia kuten juuri tähän kulttuuriin, tarpeisiin, haasteisiin, puitteisiin, oloihin ja rakenteisiin sopii. Tekisi omia ratkaisuja, joiden tarkoitus olisi miellyttää helsinkiläisiä, ei ulkopaikkakuntalaisia oopperassa kävijöitä tai turismoja. Voi heitäkin toki ajatella (vaikka perustamalla mukavia kahviloita, joissa on interwebbi, hyvä tuolit ja loistavaa palvelua), mutta ei etunenässä.

Kun helsinkiläiset kokevat, että tämä on heidän kaupunkinsa, jota kehitetään heille hyväksi paikakasi asua ja ...siis ihan yleisesti elää elämäänsä, niin kyllä se aivan varmasti huokuisi kaikkeen muuhunkin ja myös turismiin.

Vähän sama asia heräsi Tornio-Haaparanta jutusta, mikä on samaisessa Hesarissa. Miksi ei annettaisi näiden kahden kaupungin hoitaa asioitaan, kuten ovat hyväksi todenneet? Onhan se ainutkertaista (valitettavasti jopa), mutta eikö juuri tällainen onnenkantamoinen ole positiivista? Ainakin se kaikella tapaa kuullostaa ja vaikuttaa siltä. Onko pakko olla änkyrävänkyränä? Onko se kateutta, ettei keskisuomalaisella kaupungilla ole vastaavaa (ulkomaalaista)rajanaapuria vai vaan ihan periaatteellista v-mäisyyttä?

Niin ja taas on ihan pakko sanoa, että nk. Helsinginherrat ovat usein (kuten meillä kotona on tapana sanoa) junantuomia.

Kirkan muistolle

2007-02-16T19:43:00.000+02:00

Jos Juha Iisakki Mieto on jo käynyt metsässä hiljentymässä Kirkan pois menon johdosta, niin onhan Kirkan kuolema liikuttanut useita muitakin. Minuunkin se iski. Tieto. Onhan Kirka niitä, joka ovat esimerkiksi käyneet samaa ylävälikoulua kuin äitini... Olisiko ollut Käpylässä. Eli ei vanhan vanha vielä.

Sitten liidämme hitusen yli hilseen...

Eilen, kuulemma, Lahdessa oli poliisi saanut puhelun Orimattilasta. Naissoittaja oli kertonut, että mies on murhattu ja tappaja paennut mustalla porschella. Ka... Niin kaikki liikenevä kalusto ja miehet liukkaasti liikkeelle kuin vaikka Hill Street Bluesin alkupätkässä. Renkaat vinkuen ja helikoopteri taivasta ropelleillaan halkoen.

Kun mm. varmaankin ystävämme kaksos-Pekka ja muut Lahlen kissalanpojat ovat päässeet Orimattilassa talon pihaan, istuu talon rapuilla nainen. Ehkä kolmen promillen humalassa. Naisella oli ollut vain niin kova ikävä Kirkaa...

"Orimattilassa tutkitaan perätöntä henkirikosilmoitusta
Julkaisuaika 17.02.2007 16:03

Orimattilan poliisi on tehnyt rikosilmoituksen ja käynnistänyt tutkinnan
liittyen torstaina tehtyyn perättömään henkirikosilmoitukseen.

Nainen ilmoitti torstaina puolilta päivin, että Orimattilan Kuivannolla on ammuttu mies, ja että ampuja on paennut paikalta autolla.

Hätäkeskus lähetti paikalle sairasauton, Medihelin, poliisipartioita sekä rikostutkijoita. Lähilalueen tiet suljettiin ampujan tavoittamiseksi.

Paikalta löytyi kuitenkin vain kolme promillea alkometriin puhaltanut nainen, joka kertoi keksineensä koko tarinan.

Perättömän ilmoituksen käynnistäneestä operaatiosta aiheutui huomattavia kustannuksia.

YLE Uutiset"

Kuva: täältä

Kansakunnan omatunto

2007-02-16T19:12:00.000+02:00

Eilinen MTV3:n vaalikasino tai mikälie haistapaskan vaaliohjelma oli... ihan kauheeta sontaa.

Kukaan, jonka kanssa ohjelmasta puhuin ei ole välttynyt jonkin asteiselta kuumenemiselta, suoranaiselta hihojen palamiselta. Ja siis kyseessä ei ollut nk. positiivinen "kuuminta hottii" -efekti.

Mitä hele... ne kaikki ehdokkaat siellä Gräänd Casinolla tekivät? Varsinkin kun jotakuinkin ainoat joita kuultiin olivat: Kike Elomaa, Uusis (myös Masa Vanhasen stuntina), Masa ite, Jykä Katainen, Sale Niinistö, Epeli Heinis, Ave Maria G., Mari Kiviniemi, Petri "in vino veritas" Viglione, Timo Sonni, Päivi-Jeesus Räsänen ja Juha Iisakki "Mietaa" Mieto. Ja nämä naamat sitten muutamaan, kolmeenkin otteesen. Arhinmäkikin pääsi sen yhden neljän miljardin arvion lisäksi sanomaan ihan pidemmän lauseen.

Sen lisäksi, että samojen naamojen pyöritys tuntui ihan TORKALTA, niin entäs toimittajien ensin asettelemat kysymykset ja "juttutuokion" kokoavat loppukaneetit? Mikä on esimerkiksi kysymys: "Jos pitäisi valita, niin eläkeläiset vaiko opiskelijat?"? Ihan vaan, kun eihän siellä eduskunnassa siten voi toimia. Ei vain voi. Ja onhan se sitten toimittajalta hitusen pohjatonta lopettaa kissojen kärhämä lauseeseen: "Taas luvataan paljon hyvää eläkeläisille ja opiskelijoille". Siis... Sä itse kysyit!

Ja vitsi. Jotenkin minusta tuntuu, että meedia itse saa ruoskia itseään siitä, että huoraa poliitiikasta viihteellistä hömpänpömppää. Tarjoaa kansalle juuri sitä mitä se itse (meedia) haluaa. Koska aliarvioi ihan itse Suomen kansan.

Otetaan vaikka se Mietaa hörisemään niitä juttujansa terveellisen elämän tiimoilta (Een minä nyt lähtisi... EEEN MINÄ NYT LÄHTISI... En minä nyt lähtisi...). Tai Uusis ilmaston lämpenemisestä tai Kike Elomaa. Kaverit ehkä itsekin tietävät, että vaikka Mietaa on aito, luomu ja kaikkee, etteivät liiku vahvimmalla maaperällään. Entäpä se seikka, että Maikkari liputtaa enemmän oikealta, mutta sortuu kuin sortuukin vastakkain asetteluun.

Voi perk... Päivi -Jeesus Räsänen ja Petri "in vino veritas" Viglione puhumaan alkoholiverosta. Kummankin näkemys suppeahko aihepiirissäänkin ja ihan äärilaidoilta. Joo-o. Mielenkiintoinen puolentoista minuutin syväluotaava keskustelu. Syvä huokaus...

Kuka näitä ohjelmia tekee? Mitä tai ketä niillä koetetaan kopioida? Antakaa kun arvaan. Varmaan jotain brittiläistä tai peräti amerikkalaista. Ja onko ihan puhdas huono käytös napakkaa poliittista... mitään? Vastaan itse. Ei se ole ainakaan fiksun näköistä eikä kuuloista.

Niin ja entäs tämä: "meillä onkin nyt lopuksi jäällä katsojakysymyksiä", monikossa oikein. Niin. Kaksikin on monikko. Ei, ei ja ei. Ei.

Kuva: täältä

Kyllä herra pääministeri

2007-02-15T13:08:00.000+02:00

Niin... Suuri kysymys tuntuu olevan se kenestä tulee seuraava pääministeri. Ei niinkään se millaisen eduskunnan saamme. Kuinka mainioita ja hyviä kansanedustajia, kaikki 200. Se tuntuu aivan toissijaiselta. Miksi?

Vaikken minä sitä kiellä, ettenkö itsekin olisi myös pääministeristä kiinnostunut. Jätetään ruotimatta miten "radikaaliinkin" vaihtoehtoon olisin valmis. Pääministeriksi kuin miksi vain ministeriksi, presidentiksi, poliisiylipäälliköksi, yliopiston johtajaksi, piispaksi, HUS:n ylilääkäriksi tai miksi vain toivon aina juuri siihen pestiin pätevää ja sopivaa henkilöä. Ihmistä, josta on joukkojen johtajaksi. Siihen ei yksin tutkinto riitä, mutta onhan siitä apuakin.

Toisissa on vain enemmän Sitä Jotain kuin toisissa. Sisältä huokuvaa... jotain mikä saa luottamaan. Ja joistain sitä ei vain... väreile. Olkoon sitten karismaa tai mitä ikinä. Jotain se kuitenkin on.

Ja kyllä. Minäkin näkisin mielummin Erkki Tuomiojan pääministerinä kuin Eero Heinäluoman. Kuinka merkillistä se muka on? Se on mutua, kyllä. Mutta ennemmin mutuuni uskon, kuin pakkopullaan. Siihen, että minun tulisi ajatella kuten toiset toivovat.

YYA-päivä

2007-02-14T12:00:00.000+02:00

Ystävänpäivä. Tämä Ämerikän määltä käntäutynyt ja räntäutynyt päivä, Valentinen päivä. Siis rakastavaisten päivä. Tavallaan se on vähän erilaista ystävyyttä... No suomalaiset tehkööt tästä omanlaisensa päivän. Mielellään, kiitos.

Mutta kuten joulu, en edes huomannut tämänkään päivän tulemista enkä menemistä. Ostin kaupasta tosin ...niin. Projektiyhteistyökumppani-Make Makkra -serkulleni ja itselleni berliininmunkit, joihin oli tungettu sydämet. Pumppaahan sydämissämme samaa tavaraa. Siis ei kuten meillä IHAN kaikilla, verta, vaan samankaltaisempaa verta kuin vaikka minulla ja jollain ...pääsiaissaarelaisella. Olemmehan Sirkan ja Kaukon, siis Sipan ja Skiken lapsenlapsia.

Ystävyyttä on niin monelaista, niin monenlaisissa paketeissa. Joskus, useinkin sitä koetellaan. Joskus se sokaisee. Siis ystävyyden varjolla voi koettaa olettaa asioita, pyytää mitä ei kenties tulisi pyytää. Liikaa. Eri ihmisten ja vaikkapa eläinten (Mairehan on koira) ystävyyden tyylilaji, sävyt ja ...kaikki voi olla hyvinkin erilaista. Tehdään erilaisia asioita kuin jonkun toisen kanssa. Se tuo vaihtelua elämään, erilaisia katsantakantoja.

Yhteistyö on aina tervetullutta. Ihan 365 päivänä vuodessa. Ja joka päivä sitä tavalla tai toisella tarvitsee. On se sitten vain ymmärrystä, jokin vinkki kuinka saa työni kätevämmin tehtyä tai Annan seurakseni kävelylle Tullisaareen. Tulee tehtyä pidempi lenkki.

Avunanto ei paljoa poikkea kahdesta edellisestä. Avunantoa voi olla vain ymmärtävä tai kuunteleva korva. Kaiken tajuava katse ja sarkastiseen hymyyn yhtyvä suupieli. Kaunis sana, rämäkkä nauru. Tai sitten se on jotain kovin konkreettista ja jopa suurta. Apua asioihin, joista ei selviä yksin, ilman toisia.

Onneksi on ystäviä. Kyllähän sitäkin varmasti elämän ja asioiden tulee koetella. Mutta kenties siinäkin on raja. Niin... Kaikella on rajansa, vaikka maapallo onkin pyöreä. Vaalitaan siis ystävyyttä YYA-hengessä. Siis Valentinen-päivän jälkeenkin.

License to nag

2007-02-12T20:51:00.000+02:00

Rouva, fru, mrs... Niin. Ehkä pitää alkaa kiinnittää enemmän huomiota siihen miksi muut voivat tästä eteenpäin minua kutsua. Sama kuin siihen, että pitää kiinnittää omaa huomiota, että alkaa puhua itsestään Hän-muodossa (kyllä, isolla hoolla).

Ainakin sen suhteen kuin Stockmannilla puhutellaan ja vaikkapa jos julkisissa joku vanhempi käskee lastaan "väistämään tätiä" tmv., niin tulee kenties korjata, että "rouvaa".

Koska pienenä aina Tukhoman reissuilla isotäti-Ailin ystävät kutsuivat ja puhuttelivat paljonkin minua frökeniksi, ei minusta neiti-nimitys ole sekään ollut ikävä. 'Täti'-termi ei ole tuntunut koskaan oikein ...Noh istuvalta. Tosin tulin käyneeksi tämän trauman trough-and-trough ja pääsemään siitä irti, kun tajusin etteivät kaikki voi tietää etten ole kenenkään täti. Valitettavasti.

Eli kyllä, minua voi halutessaan kutsua rouvaksi. Sitten herääkin kysymys miksi ketäkin tulisi kutsua?

Minun Helsinkini

2007-02-12T15:56:00.000+02:00

Helsinki, minun Helsinkini... Kun asuimme Simonkalliossa (Tikkurilan kyljessä) muutaman vuoden oli nk. haitarabussin näkeminen aina yhtä mahtavaa. Samoin kun täysperävaunurekan...

Kannelmäessä matkustin jo harvase päivä näillä haitaribusseilla koulusta kotiin ja sporalla matkaaminen oli luxusta. Espoossa kun asuimme mikä vain pitkien Espoon bussien vastapainoksi oli luxusta. Kun muutimme keskustaan olin tyytyväinen. Sporalla, siis ratikalla eli raitiovaunulla matkustaminen on tosi jees. Leppoisaa ja lupsakkaa. Tosin näistä ihan uusista matalalattioista en pidä. Ahtaita ja tarrautumispaikkoja vähän huonosti.

Helsingin metro... Mietin juurikin päivänä eräänä, että kun kaikkien kaupunkien metroihmiset kokoontuvat jonnekin metrokaupunkien tapaamiseen ja Helsingin sekä Genovan edustajat alkavat puhumaan "meidän metroverkosta", niin mitäköhän muut mahtavat ajatella. Helsingin ja Genovan metroverkot ovat oikeasti jotain muuta kuin 'verkkoja'. Ainakin minusta. Olen pahoillani.

Lontoossa parasta on minusta mm. metro a.k.a. Underground. Sillä on hauska mennä, ristiin rastiin. Näppärästi vaihtaa linjaa. Samaa tunnetta oli Milanossakin. Lontoon metron tunnen vain paremmin, tosin pitkään aikaanhan en ole sitä käyttänyt... Valitettavasti.

Nyt Laajasalossa mietin miksi tässä kaupungissa, tässä maassa, tässä yhteiskunnassa asioiden näkeminen laajalti on niiiin kovin työlästä. Miksi kaikkea pitää veivata vuosikymmen tolkulla?

No löysin aihetta käsittelevän foorumin: Joukkoliikennefoorumin!

Kuva: täältä

Hänen korkeutensa Prinsessa Maire

2007-02-11T16:01:00.000+02:00

On vain asioita, joita ei tehdä. Esimerkiksi riistetä Mairelta prinsessan titteliä! Hävytöntä!

Se on sama kuin riistäisi Aira Samulinilta oikeuden käyttää 'nuorekas' adjektiiviä tai Danny "Ilkka" Lipsasta bling-blingejä ja tekemästä Beats'n'Styles kokoonpanon kanssa musiikkia. Surrealistista tai ei... Maire on prinsessa!

Älkööt tätä viekö, riistäkö vain koska koirat eivät voi olla prinsessoja! Saivartelua. Se on sama kuin kieltäisi kolmikymppisiä naisia käyttämästä tiaraa, kun heistä siltä tuntuu! Onko tämä joku Afganistan? Milloin sonnustaudumme burkaan?

Jos tuntee itsensä prinsessaksi, siihen on yhtälailla oikeus kuin tuntea itsensä aikuiseksi tai vaikkapa jakkupuvuksi.

Piikaplikat

2007-02-11T14:27:00.000+02:00

Lisää kuvia menneiltä vuosi... Niin menneeltä vuosituhannelta. Tuskin isotätini Maire on tässä edes kahtakymmentä, siis Maire toinen oikealta.

Minä en edes tiedä missä Maire on tässä työssä. Siis mistä työporukasta on kyse. Ehkei kuitenkaan vielä ...Elannon luottamusmiehenä.

Mutta tässäkin on jotain mitä nykyään ei enää ole olemassa. Toisaalta muutos on ollut hyvä, mutta jotain hyvää tästäkin kuvasta huokuu. Ainakin paremman näköiset työvaatteet kuin mitä mm. Alepa antaa työntekijöilleen, Heseburgeri, Mäkkäri tai kovin moni muukaan työnanataja.

35 päivää vaaleihin

2007-02-11T11:45:00.000+02:00

Liberon laskuria käytettiin taas. Vaaleihin on vain kuukausi ja rapiat päälle. Eilisessä Itsevaltiaissa Paavo Lipponen piti aikas asiallisen puhuttelun eduskuntalaisilleen. Ei sitä sovi ihan työstä olla poissa vain siksi, että on vaalit tulossa. Niiii-in.

Eilen Laajasalon ostarilla Kokoomuksen miehet ja naiset jakoivat ilmapalloja ja jotain juotavaa. Muuten jees, mutta aikuiselle ihmiselle ilmapallot ovat yleensä enemmän riesa kuin riemu. Ja juomaakin tavallaan voisi ottaa, mutta missä on ostarilla lähin yleisö-WC?!

Itse en voi ottaa kuin ihan siltä jota olen harkitsemassa kahvia enkä palloja. Se tuntuisi jotenkin... En tiedä. Ei hyvältä. En halua luoda uskoa ehdolla oleviin, turhaan.

Vaalien tiimoilta jakokama on myös mietittänyt. Millaista rintamerkkiä sitä voisi ajatella kantavan rinnassaan tai ottavan postikorttia... siis että meinaisi sen jollekin lähettää. Hammastikutkin... No tavallaan ovat ihan hauskoja, mutta ...no kait sitä jotain aina hampaankoloon jää. Nenäliinat ovat japanissa eräs suosituimmista give-a-way-tuotteista. Eikä ihme kun miettii kulttuuria ja väestön tiheyttä. Muutenkin menisi näin flunssa- ja influenssasesonkina hyvin täälläkin kaupaksi.

Kokoomukselle sopisi ne vanupuikot. Kun kerran on ne korvat, niin vanupuikoilla voisi vaikuttaa. Saa käyttää, eli pölliä idean. Var så good!

Minä en tiedä ketä eduskuntaehdokasta menisin puhuttelemaan vaikkapa Itiksessä tai Laajikan ostarilla tai missään. Täysin tuntematonta tuskin lainkaan. Vaikka pitäähän sitä tentata. Jos ei tiedä tai haluaa varmistuksia, niin hittolainen! Kysyvä on tietämätön vain hetken verran, se joka ei kysy loppu elämänsä.

Ennen oli ennen...

2007-02-11T11:34:00.000+02:00

Löysin Maire-isotädin miehen ja isän kummisedän Eikan kuvan. Eino kuvassa vasemmalla.

Ennen nuoriso oli varmasti nuorisoa siinä missä nykyäänkin, suhteessa ainakin. Mutta mitä kuvasta voimme päätellä. Ei roiku vaatteet "ihan miten sattuu" päällä. Tässä on tyyliä.

Eino Lahtinen. Aivan tavallinen Stadin kundi on pukeutunut nuorempana kuin herrasmies. Ainakin näin jälkipolven silmin. Ei Eikalla enää ole edes tuollaista hattua eikä päällystakkia. Harmi.

Mitä sitä liioittelemaan

2007-02-11T10:15:00.000+02:00

Kuten ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen naispääministeri totesi eräänä kesänä suunnilleen "tämä tuli minulle aivan yllättäen ja odottamatta"...

Jaakko ja minä emme olleet ajatelleet kirkkohäitä tai viimeaikoina edes häitä. Kuten todettua asuntolaina ja Tyyppi tulevat verottamaan budjettia ihan riittävästi. Ja pienissä erissä juhliminen (syntymä- ja nimipäivät yms. kissanristiäiset) ovat jotenkin mukavampia. Ei viitsisi laittaa monen vuoden, kenties vuosikymmenen kissanristiäisrahoja yksiin pileisiin.

En osaa sanoa miksi Jaakko sitten ilmoitti, että maistraatista olisi nyt varattava aika. Sitten päätettiin ettei kerrotakaan kenellekään. Koska...

Helsingin Albertinkadun maistraatti on aikas... Miten sen sanoisi? Karu. Innon Markon tai Jonkun pitäisi hyväntekeväisyyden nimissä mennä tekemään sille odotustilalle JOTAIN. Ne tekokukat eivät oikein olleet luontevia, kauhnaiset ja melko erikoiset sohvat edes puhtaan näköisiä.

Mutta kahden minuutin vihkiminen meni tosi mukavasti. Henkikirjoittaja Paula Ojaniemi vaikutti (mitä nyt muutamassa minuutissa voi vetää johtopäätelmiä) oikein mukavalta ja huumorintajuiselta. Minua kun koko tilanne vain nauratti.

Meidän piti mennä pullakahveelle, kuten vanhempamme (paitsi siis minun, heillä ei ollut moiseen aikaa). Mutta kun olikin nälkä, niin menimme Himalajaan syömään nepaleesialaista lounasta. Varsin intiimisti kolmen vieraan miehen kanssa samassa pöydässä. Kahvi kuului hintaan.

Olimme sopineet, että laitamme Hesariin ilmoituksen. Ja siksikään kenellekään ei voinut kertoa. Sitä voidaan kutsua jäynäksi, källiksi tai kokeeksi. Kokeeksi sen suhteen miten hyvin äitini a.k.a. Stasi lukeekaan Hesaria tai eräät muut. Stasin epävirallinen asiamies soittikin kello 8.30 (joka meni yli oman arvaukseni ainakin tunnilla). Siis aika hyvin.

Kuten isäni sanoi on hän morsiammen isänä A) tyytyväinen että lounaskin kustannettiin omasta pussista ja B) olisihan se liioittelua järjestää mitään huntuhäitä, kun on asuttu vuosikaudet yhdessä ja lapsikin tulossa...

Maire Sikuriina Hannikainen

2007-02-10T22:19:00.000+02:00

Maire Sikuriina Hannikainen

Kennelnimi: Wildcat (Flagstones)

Lempinimet: Maikku, Maisku, Pälsiinä, Tippa-Iita (Maire merkkailee... paljon), Höntzä, Neiti-Hannikainen, Karponkarvalakki, Mahdottomuus, Koiruus...

Ikää: vähän päälle 4 vuotta, eli lähemmäs 30 koiranvuotta (ei ihme että on vähän kriisiä).

Pentuja: 6, eli kuusikko (Gardenit a.k.a. Puutarhurit) Masin kanssa. Ikää pennuilla jo reilun vuoden ikäiset eli ala-astelaisia.

Isä: Welho

Äiti: Jojo

Suku: Flagstonesit

Kasvattaja: Sini

Koti: saaristossa, Helsingin Laajasalossa.

Tehtävät: yleisassistentti, aulaemäntä ja vierihoitaja, wc-seuralainen, seuraneiti...

Muita meriittejä: Johtosihteeri, saunamajuri, tähystäjä, suvereeni citykoira...

Harrastukset: loikoilu, saunominen, herkkujen metsästys, shoppailu, kahvilat ja Wotkins, auringonotto, asusteet, kyydin anto (leluilleen) mm.

Parhaat ystävät: paraikaa... Ankka, Tarja ja Tiqru. Myös Seppo ja Tiitinen ovat edelleen pelissä mukana. Yleisestikin Mairen leiriläiset.

Parhaat koiraystävät: Ozzy (tavallaan, kunhan pitää sopivan hajuraon), Piki (tavallaan, kunhan antaa herkkunsa ja lelunsa), Aseistamon pojat (vaikkei ollakaan pitkään aikaan tavattu)...

Parhaat ihmisystävät: Hannu, Ahti, Kaija, Hele, Jonttu, Ruski, Jonna, Noora, Suski, Tiina, Anna, Nasu ...ja itseasiassa kaikki jotka vain rapsuttavat.

Mieliruoka: Puuro nappuloilla ja/tai kinkku tms. höysteellä, kesällä makkara (siis myös muina vuodenaikoina), sopivan makeat ja kivettömät viinirypäleet, luumut, persikka, kurkku, kukkakaali ja erilaiset juustot...

Mielijuoma: raikas vesi, nakkivesi, joskus piimä.

Mieliherkut: kuivatut henkitorvet, ydinluut ja luut, mutta periaatteessa melkein mikä vain...

Neuroosit: Pallot

Ulkomuoto: Kolme tilaa. Sliipattu look, välitila ja karponkarvalakki (kuten kuvassa). Mairen turkki on haastavampi kuin useimmilla bortsuilla.

Luonne: Välillä haastava ja rasittava, mutta vastapainoisesti oikein helppokin.

Maire ei ole esimerkiksi koskaan tuhonnut mitään... Tai siis yhdet kengännauhat päistä ja yhden eteisen maton Maire tuunasi. Muutoin olemme säästyneet kaikelta kuviteltavalta tuhoamiselta.

Maire on aamu-uninen. Se saattaa nukkua yli yhdeksäänkin. Joskus viikonloppuisin jopa pidempään.

Maire voi tulistua, mutta voi olla aivan lälly. You never nou. Tai siis kyllä sen tietää... Pienenä Mairen kanssa (joskus vieläkin) piti katsoa kuka määrää. Vaati ihmisiltä hermoja ja tiukkaa linjaa. Maire on syli-iita, joka välillä on aivan mahdoton.

Dermatophagoides pteronyssinus

2007-02-10T21:50:00.000+02:00

Pölypunkit... Yyyyyy. Inhottavia ja niin pienen pieniä ällöpöllöjä. Onneksi on talvi ja vihdoinkin ollut vähän pakkasta. Sillä pakkanen ja pölypunkit ovat oiva yhdistelmä. Pakkanen nujertaa nuo viheliäiset sarvinaamat. Toki pitää sänky imuroida ja puhtaat lakanat ottaa käyttöön myös.

Eilisen ja tämän päivän aikana pitkälti kaikki tyynyt, viltit ja Mairen tavarat ovat olleet +10 tuntia parvekkeella, kipakassa pakkasessa. Koska Maire sai ottaa Tiqrun sisälle (ettei ole ihan tylsää) ja Paavo Heikkopää XII löytyi tuolin alta, nämä menevät vielä yövuoroon.

Näin olemme nähneet hyvin vaivaa ja sen ansiosta toivottavasti tuottaneet huikeat tappiot pölypunkkiarmeijalle.

Kuva: täältä

Miksei ovet aukene meille?

2007-02-10T21:33:00.000+02:00

Joissain asioissa jotkut ovat lahjakkaampia kuin toiset ja päin vastoin. Ihan miten asioita tahtoo lähestyä.

Minä olen suhteellisen lahjakas unohtamaan avaimen sisälle, eli suhteellisen lahjaton avaimien ottamisessa mukaan. Mutta jo pienenä opin petaamaan back-uppeja. Kannelmäessä jätin tuuletusikkunan hitusen auki, että sain sen paremmin auki ja näin pääsin kiipeämään sisään. Espoossa avain oli piilossa, keskustassa nyt hengailupaikkoja oli vaikka mitä, Alppiharjussa avain oli Jonnalla ja tietty talkkarilla (pahimmassa hädässä) ja näin.

Saaristossa Annaa ja Jonia on tullut jo avain asian tiimoilta vaivattua ...noooo muutamia kertoja ja kerran olen huudellut illalla parvekkeen alla Jaakolta vainta.

Tänään sitten ns. pajatso tyhjennettiin. Minulla ei ollut avainta (kuten kovin usein kun lähdetään yhdessä ulkoilemaan) eikä puhelinkännykkää. Mutta EIPÄ ollut Jaakollakaan. Yllättävän näppärää.

Jaakko saattoi pettyä enemmän itseensä kuin allekirjoittaneeseen, koska ...kuinka usein minulla sitä avainta on mukana? Aika harvoin. Tietenkin voitaisiin ajatella, että aikuisella ihmisellä olisi omat avaimet mukana eikä aina olettaisi muiden hoitavan tätä vastuuta.

Onneksi alakerran naapurin lapset antoivat soittaa. Ja onneksi muistan sentään pari numeroa ulkomuistista vielä, näinä pikavalinnan aikoina. Iskä. Tyttärensä tuntien ei edes hämmästynyt.

Pienen Vantzu-joki käynnin jälkeen Joni olikin kerennyt töistä kotiin ja pääsimme takaisin omiin nurkkiin.

Mitä tästä opimme? Kannattaa kuitenkin ottaa joko avaimet TAI puhelin mukaan, kun lähtee ulos. Mielellään molemmat ja mahdollisimman usein (siis suhteessa siihen, kuinka usein poistuu kotoaan).

Kuva: täältä

Interwebvaalit

2007-02-09T11:03:00.000+02:00

Nämä vaalit käydään netissä. No siis ei käydä, kun äänestää pitää ihan fyysisesti vielä jossain kuten postissa tai vaikkapa vaalipäivänä ennalta ilmoitetulla vaalipaikalla. Mutta skaba ennen sitä on pitkälti netissä.

Tosin sisältöä kaipaa edelleen Hän...

Sillä ihan sama mikä välineesi on, jolla ihmisiä yrität tavoittaa, niin sanoman eli sisällön pitää olla järkevää. Ei se riitä, että on netissä. Argumentoi olemisesi siellä. Ei se riitä, että kehitellään joku "VOITA MILJARDI RAHAA"-kampanja, jos ...se ei edes aukea kovin monelle. Pitää olla pointti sille miksi on netissä ja tajuta miten ja mihin sitä käyttää. Niin ja että netissä voi olla niiin miljardein eri tavoin.

Kaikilla on vaalivideoita. Niitäkin voi olla hyvin monenlaisia. Mirka Oksalla on, Osku Pajamäellä on, Jukka Relanderilla on, jollain Veli-Pekka Kortelaisella on, samoin Juha Turkialla, Arto "Artsi" Bryggarella on (nää avautuu sitten ihan muualle kuin sun selaimeen... ehkä), tällaisella Esa Erävalolla on...

Ja YouTubessa on vielä lisää pikkasen sekä vaalivideot.fi:ssä on joitain. Kristillisdemokraatteja ainakin.

Jännä, että näin siis todella on?! Ei ole. YouTube on ollut jo olemassa ihan tarpeeksi kauan. Kännyköillä on voinut filmata jo tarpeeksi kauan. Tässä nyt ei ole kovasti enää mitään News Flashiä. Tosin suurin osa vaalivideoista on ihan kauheita.

Harmillista

2007-02-06T09:52:00.000+02:00

On asioita, jotka vetävät vain hieman mieltä alas. Eivät ihan maanrakoon, koska tietyllä tapaa tähän olemme itsemme totuttaneet, vaikka ns. kristillisessä kulttuurissa elämmekin ja nk. lähimmäisenrakkaus pitäisi olla ihan tuttua.

Yksi tällainen asia on perheriidat. Ei tunnu kovin mieltäylentävältä todeta, että naapurirapun rouvalla ei ole ilmeisesti avaimia mukana ja näppäinkoodi on jo säpissä. Niin ja että mies langan toisessa päässä ei siis aio tulla avaamaan ovea. Eikä meidän rapun oven avain sovi naapurirapun oveen. Nyt tajusin, että ilmeisesti olisin päässyt jotain varastoreittiä avaaman muuten oven sisäkautta. Miksen tajunnut sitä silloin.

No onneksi (onneksi ja onneksi) rouva pääsi sisään ja rouvalla oli hyvin päällä. Mutta tuollainen on aina ikävää. Ikävää tietää, että jotkut istuvat usein rapussa, koska itse tahtovat rappuun ja koska heillä ei ehkä ole edes vaihtoehtoja.

Siitäkin on kokemusta, että nainen heitetään rappuun, sisällä olijan turvallisuuden takia ja akka meinaa mennä ovesta läpi. Sekään ei ole millään tasolla mukavaa. Kenellekään.

Eräällä tavalla pelottavaa on se, että sitten kun pariskunnan näkee taas seuraavan kerran yhdessä, he vaikuttavat kamalan onnellisilta. Tavallista onnellisimmilta. Ovatko he? Vai onko se sitä itsellekin todistelua, oikeiden tunteiden piilottelua? Sillä jos tietää, että pariskunta on juuri eilen vetänyt kunnon setin, sitä ei evin heti usko. Että onnesta on kyse.

Samuli Kokki

2007-02-05T19:22:00.000+02:00

Runeberginpäivän ja leivosten kunniaksi esitellään Mairen leiriläisten kokki, Samuli Kokki.

Samulikokki ei ole enää kuumassaryhmässä, mutta aina välillä Samulikokkia viedään ympäriinsä. Samulikokki ja donitsi ovat nykyisin erottamattomat.

Nimihän tulee tietenkin siitä, että kyseessä on Muppet Shown kokki ja eräs Samuli saattuu olemaan sukunimeltään Kokki. Joten Kokista tuli Samulikokki.

Dryocopus martius

2007-02-05T18:51:00.000+02:00

Palokärki a.k.a punazuikkatikka. En ole aikaisemmin palokärkeä livenä edes nähnyt. Minä en missään pöpeliköissä ole pyörinyt. Herran jumala, Helsingissä syntynyt, viidennen polven Elannon jäsen...

Mutta kahden viikon sisään olemme Mairen kanssa nähneet KOLME (3) punista. Ensimmäinen oli aivan lähellä, tuossa pikkumetsikössä, jota kierrämme joka ilta. Veikkaisin, että tapaus oli uros. Sen verran kookas se oli. Tämä hakkasi puunrunkoa aivan maanrajassa ja huomattuaan typerän naamani kiersi rungon toiselle puolelle ja taas toiselle puolelle, kun koetin kuikuilla lisää.

Kaksi seuraavaa äkkäsimme, kävellessämme kohti mannerta. Nämä taisivat olla naaraita, koska olivat pienempiä ja kiukkuisia. Palokärkinartuilla oli kissatappelu menossa. Kamala metakka ja hirveää rääkymistä. Mutta siihen tuli loppu, kun Mairelta paloi hermo.

Ensimmäinen face-2-face kohtaaminen oli varsin hurja. Säpsähdin ja aivan koin 'hetken'. Mietin tältäkö Bossesta tuntui, kun näki yllättäen Masalan metsätiellä suuren suuren ...sen jonkin perhosen. Tajusin, että saaristossa tarvittaisiin taskuun menevää lintukirjaa. Ja lintukirjan sisäkanteen pitää liimata Bossen kuva.

Kuva: täältä

Mä en vaan pystyisi

2007-02-04T21:12:00.000+02:00

Laulamaan karaokea, räppäämään julkisesti ja samalla suomeksi enkä luultavasti ...paljoa muutakaan. Sketsejähän me taas tänäänkin autossa matkalla Konalaan saatiin aikaan ainakin yksi hyvä kokonaisuus. Siis sketsiteema, jossa on muunneltavuutta.

Minullahan on pitkä sketsihistoria. Minä ja Markku-serkku teimme jo 80-luvun puolessa välissä paljonkin kestävää ja laadukasta sketsiviihdettä. Bravuurimme on mielestäni 'Indira Gandhi saapuu Delhin lentokentälle'. Poliittisesti valveutunut siis jo silloin.

Mutta kaikki sellainen mikä ei tunnu luontevalta ei vaan tunnu luontevalta. Mietin, että pitääkö esimerkiksi kaikkien nuorten demarinaisten olla karaokeintoisia ja valmiita kaikenlaiseen julkiseen... performanseen? Vaaditaanko sitä? Ja siis nuorilla demarinaisilla tarkoitetaan yli kolmekymppisiä...

Eikä siinä mitään, jos se luonnistuu ja siitä itse pitää. Tosin se on taas se "SingStar"-efekti. Joskus vaan riittää ja olisi hyvä pitää se "SingStarina", eli omana lähipiirin juttuna. Ei tuoda kaikkea ihan kaiken kansan eteen.

Kun nyt kommentoitiin mm. meedian tapaa käsitellä SDP:n vaalistarttia ("SDP:n eilinen vaalistartti Heurekassa ja siellä esitetyt humoristiset ohjelmanumerot herättävät keskustelua -- täynnä perättömiä huhuja, mm. että tilaisuudessa olisi pilkattu vammaisia, tehty törkeää pilaa muista puolueista jne. Kirjoittajat eivät tiedä mistä kirjoittavat."), niin eiralaisessa hengessä eräs eiralainen totesi: "valitettavasti ohjelmanumeroista näytettiin uutiskatsauksissa nimenomaan kohtaa, jossa imitaattori änkyttää Vanhasta parodioiden. Ymmärrän hyvin vammaisten pilkkaamiskeskustelun sen perusteella -- Tälläiset asiat ja millaisilla leikkauksilla ne päätyvät uutiskatsauksiin tulisi huomioida ohjelmanumeroita suunnitellessa."

Niin. Kyllähän tämä pitäisi jo tietää. Ja fiksu ottaa tällaisenkin asian huomioon. Kokonaisuudesta irtileikattuna ihan mikä vain voidaan saada näyttämään lähes miltä vain. Ja on hupsua ajatella etteikö (etenkin) vaalien alla näin myös "pääsisi" käymään. Sitähän aina vastapuolella toivotaan käyvän vastapuolelle, kristillisessä hengessä (ai so pous). Ja kuka on sittenkin ja milloinkin kenenkin vastapuolella.

Yhden miehen demokratia

2007-02-02T11:11:00.000+02:00

Sitä on kenties kuitenkin tavattu kutsua diktatuuriksi. Toisaalta minä pidän diktatuurista. Tosin se on kerrassaan haastavaa. Minusta saattaisi tulla hyvä diktaattori, ainakin hetkiseksi. Luultavasti jokaiselta karkaisi mopo ja visiotkin sumentuisivat, mikäli pääsisimme yksin valtaan.

Valta turmelee... Niin sanotaan, niin sanotaan. Harvasta kun on oikeasti edes hyväksi johtajaksi vaikka mille tahansa työpaikalle, niin uskoisin että vielä harvemmasta on suurien joukkojen ja paljon valtaa käyttävien johtajaksi.

Pienen ihmisen pelko tai pelon sekainen kunnioitus on myös minusta kovin ihmeellistä. Sillä se on vaarallista. Sokea ja liian paljon ymmärtävä nöyristely loppujen lopuksi avittaa laivaa suuntaamaan kohti karikkoa.

Kuulin muutamaltakin suunnalta suorastaan pöyristyttäviä kertomuksia mm. yhden ihmisen neurooseista ja siitä miten se pääseekin vaikuttamaan niin moneen, niin laajalti. Minua alkoi konkreettisesti huimaamaan päästä ja heikotuskohtaus oli jo lähellä. Onneksi tajusin keskittyä taas hengitykseen.

Yhteisöllisyys, yhteiskunnallisuus, demokratia... Jännä miten monin tavoin niitäkin voi lähestyä. Tai ainakin väittää lähestyvänsä. Mutta kun se ei oikeasti riitä, että pukeutuu vaikkapa IFK:n paitaan. Ei se tee sinusta todellista IFK-fania. Loppujen lopuksi kuka vain voi sonnustautua IFK:N paitaan ja me tyhmät heti pidämme ihmistä IFK:n kannattajana. Kenties yhtään kuuntelematta tai kysymättä, kyseenalaistamatta onko todella näin.

Ihmistä on vain niin helppo jymäyttää. Ja yleensä kun siihen joku vähän röyhkeämpi kaveri lähtee, niin heikommat myöntyvät, taipuvat täysin vailla vastusta.Siitä minä en oikein pidä. Usein nimittäin nämä heikommat käyvät aggressiivisiksi niitä kohtaan, jotka kyseenalaistavat tai eivät kertakaikkiaan voi yhtä kevyin perustein taipua.

Joukkokuri. Se on varsin yleistä. Mutta se mistä vähemmän puhutaan tämän tiimoilta on se, että sitä käytetään koulu- ja työyhteisöissä paljon. Öykkäri saa öykkäröidä ja siihen ei hevin puututa. Vaikka meillä olisi lait, jotka sitä edellyttäisivät. Ja mitä korkeammilla tahoilla tällaista tapahtuu, sitä huolestuttavampaa se minusta on. Sillä silloin se on jo päässyt rävähtämään reisille. Rappiotila.

Kähmintää

2007-01-31T11:30:00.000+02:00

Hoh hoijaa... Voi jeee...

En edes jaksanut lukea lauantain lehdistä mistä on kyse. Ihan sama. Joku voi väittää että on tullut kähmityksi ja AINA väitetään takaisin, että "todella vaikea kuvitella..." koska A) ei esim. kansanedustajat sellaista tee (aivan kuin olisivat yli-ihmisiä) ja/tai B) esim. että "kuka tommosta goottia nyt kähmisi" (ainakaan kansanedustaja, joka varppina voisi saada siis IHAN kenet vain). Tai sitten, että "te naiset aina valitatte..."

Kun minä olin huomattavasti nuorempi muistan monet kerrat kun jonkun ukon käsi oli perseellä tai hamusi etumusta. Se tuntui to-del-la ikävältä. Se ei useinkaan loppunut vaikka siihen olisi reagoinut vetämällä kyynerpäällä suoraan rintakehään, ei vaikka sanoi että "LOPETA!".

Lotta Backlund kirjoittaa tästä viimeisimmästä kähminnästä aika hyvin:
"Meidän kaikkien iloksemme myös Kauko Juhantalo on päättänyt osallistua keskusteluun: 'Olen ollut eduskunnassa kauan, ja minulle tällainen on kyllä täysin vierasta, enkä ole sellaista havainnut. Mielestäni tämä on joku uusi muoti-ilmiö tai erittäin uutta feminismiä'. Voi Kake kiltti. Mä EN ollut eduskunnassa kuin vähän yli puoli vuotta, ja jo sinä aikana kävi harvinaisen selväksi miten usea kansanedustajaherra käyttäytyy nuoria naisia kohtaan. Lienee vähäinen yllätys että kansanedustajakollegat eivät ole sinua, toista keski-ikäistä miestä, ahdistelleet."

Niin, kun ei nämä toinen toisiaan yli-ihmisiksi mairittelevat keski-ikäiset miehet homojakaan ole (herran jestas sentään!?) eikä ne taida uskaltaa kähmiä ...vaikka Riitta Uosukaista tai Liisa Jaakonsaarta. Mutta nuoria tytönhupakoita ja gootteja yms. sellaisia joiden ei uskota voivan asialle mitään, kyllä. Sellaisia "joita kukaan ei uskoisi, kun olisi tytönhupakon ja KANSANEDUSTAJAN sana puntarissa".

Kerran olimme Jaakon, Ossin ja Veera-serkun kanssa vanhassa Josassa. Ossi, herrasmiehenä, vei Veeran tanssimaan. Pian Ossi palasi Veeran laukun ja sidukan kanssa. "Se on ihan hullu", oli Ossin kommentti. Veera tuli perässä aivan raivoissaan. Joku känninen, sisätiloissa kamalaan ulkonahkatakkiin sonnutautunut räkänaama oli tarrannut Veeran perseeseen. Veera oli kääntynyt ja tuupannut miehen pois.

"Hupaisintahan" oli, että räkänaama oikein etsi Veeran uudelleen ja tuli hetkeä myöhemmin taas hiipien takaa ja suoraan perseeseen. Jolloin räkänaama lensi kaaressa sohvaryhmän päälle. Aivan fysiikanlakien mukaan. Silloin oli lähellä etteikö räkänaamaa olisi piesty. Onneksi ja Jaakko ja Ossi saivat meidät vedettyä pois tilanteesta.

Lopetimme nyrkkeilytreeneissä käynnin. Väkivalta oli liian pinnassa.

Isä ja Ripa-setä opettivat minulle noin neljännen luokan aikana nyrkkeilynperusteita. Kuinka voima iskuun lähtee koko kropan liikkeestä ja oikeasuora kulkee ikäänkuin putkessä ees taas. Mitä pitää tehdä jos joku käy kiinni ja missä on poikien nk. arat paikat. Koska oli vain tilanteita joihin ei mm. koulussa puututtu ja joita tytöt jo silloin (ja varppina paljon ennen sitä) saattoivat joutua. Tahtomattaan.

Myöhemmin minua on helpottanut tieto, että tiedän mitä tehdä. Että tiedän myös minun kropan olevan minun privaattia aluetta, johon kaikenmaailman räkänaamoilla ei ole mitään asiaa. Toki ensin aina varoitan, ilmoitan, informoin, että jatkossa jos ei uskota niin... lopulta osaan ihan itsekin vaikka laittaa ukon heikkoon happeen. Mutta yleensä ilmoitan ravintolassa porttieereille tai henkilökunnalle. Toki minäkin voisin tempaista lääppivät näpit irti itsestäni. Minua ei lainkaan haittaa jos räkänaamojen ilta menee pilalle. Tai vaalikampanja.

Ja minullekin on AIVAN sama onko räkänaama kansanedustaja tai vaikka itse Jeesus. Kähmintä tai ällöttävät jutut eivät ole kaunista eivätkä kohteliaisuuksia.

Yo yo Jojo!

2007-01-31T08:46:00.000+02:00

Aika moni tietää jojot (amerikaksi Yo-yo), joilla yhdessä vaiheessa 90-lukua tehtiin kaikilla koulunpihoilla temppuja ja osallistuttiin R-kioskin tmv. kisoihin jojottelun taituruudesta.

Aika moni tietää myö Jojon. Meidän Jojon. Mäkisen Jojon. Yllättävän moni.

Jojo on yksi niistä, joiden kanssa Snaideri (Steiner) aloitettiin yhdessä esikoulussa ja sitä jatkui, jatkui ja jatkui. Meistä kahdesta se olin minä, joka jätin Steinerin aikaisemmin. En ollut 12. luokan näytelmässä enkä päätösmatkalla Barcelonassa (harmi, sillä vaikka siellä olisi palanutkin hihat, niin...). Mutta Jojo oli.

Jojo on urheilupiireissä varsinkin tuttu. Mutta Jojo on kuin Helsingin metron (meidän metrolla kun poikkiratoja ei oikein ole kuten esim. Londonissa) Rautatieaseman pysäkki. Jatkoyhteyksiä on vaikka mitä. Jos minä tunnen Alajan Erkin, niin Erkkikin tietää ja tuntee Jojon. Jos Vapun kaverin mies soittaa Samuli Edelmannin bändissä, niin sekin tietää Jojon. Jos jonkun kaveri on töissä Helsinki Clubilla, niin sekin tietää Jojon. Veikkaisin, että koko IFK tuntee tai vähintää tietää Jojon, HJK samoin, Kirkkonummen Salamat, Espoon Blues, Topo... Helsinki, Tampere, puoli Suomea... Ju neim it. Todella yllättäen ihmiset tietävät Jojon.

Mutta me tunnettiin Jojo ensin. Me oltiin samassa, suhteellisen pienessä, tilassa sen kanssa eskarista asti tunteja ja tunteja, päiviä päivien perään, viikoista kuukausiin ja vuosiin. Jos Lehtikuusentiellä kaikki tunsivat Jojon ja Jojon jutut, niin... Me tiedettiin ne niiii... (ottaa happea välissä keuhkoon) ....iiiiiin paljon paremmin. Inside out, kuten amerikan kielellä voisi sanoa. Vain Jojon isällä, äidillä ja isobroideilla (ja ehkä joillain muilla harvoilla) on varaa lähteä retostelemaan sillä kuka tietää millainen Jojo on.

Jojolla on ilmiömäinen muisti, vaikkei kaikkia naamoja nyt muistaisikaan. Jojo tietää NIIIIIN paljon ihmisiä ettei niitä kaikkia kukaan voi muistaakaan. Edes Jojo. Mutta hei. Kaikista kuuleimmat Jojo kyllä muistaa. Niinkuin esim. mut ja mun faijan. Eilen ne olivat törmänneet Aminin matsissa. Sain kunnian toimia kaverikuvan edelleen lähettäjänä. Kuin kaksi marjaa...

Ja lopuksi: Moi! Mitä SÄ ooot duunaillut?!

Kuva: täältä

Mickey Blue Eyes and boys

2007-01-29T18:43:00.000+02:00

On yllättävää löytää omalta koneelta, omasta kuvaohjelmasta... yllättäen osin aivan minulle tuntemattomien ukkeleiden naamoja. Hikisiä naamoja, jotka ovat vääntyneet tiukkoihin ilmeisiin ja jäntevät ropat dynaamisiin asentoihin. Miehiä, joista vain parin tiedän nimeltä ja joille olen muuten antanut itse ihan nimet, kuten Mickey Blue Eyes.

Kun kuvia katsoo, niin tulee mieleen se miten gänsterit tervehtivät maneerisesti toisiaan: "Eeeee!" eli 'Hey', Quentin Tarantinon elokuvien musiikki ja pasta bolognese. Näen selkeästi juuri tämän poppoon kävelemässä tarantinomaisesti mustissa puvuissa, rytmikkäästi ja lungisti jonossa kesähelteellä Stadikan treeneistä kohti... vaikka Töölönrannan kesäterassia, jossa ukot juovat vishyä. Tai heidät istumassa Kisiksen kahviossa ja vaikenevan kuin Sopraanoksessa, jos joku ulkopuolinen kävelee sisään.

Tai jotain...

Jos isästä välillä tuntuu, että minä jotenkin sekoitan ja hämmennän Häntä, niin kyllä aina välillä sitä saa itsekin miettiä, että "mitä Se taaaaas...", vaikka siis hauskoja kuviahan nämä. Kuinkakohan moni näistä on jo nähnyt Rocky Balboan? Tosi vaikee arvata.

Kun kello käy

2007-01-29T08:24:00.000+02:00

Enää 364 päivää ja olen keskellä. Ikää. Pelottavaa. Olen pian keski-ikäinen... Tai siis en, kun ennustettava elinikä on korkeampi (toivottavasti) kuin 60 vuotta.

"Tiedossa on kriisejä", kuten sedän vaimo eilen sanoi. Niiiiiin... Totta kuitenkin on se, että kolmikymppisiä piti ennen ihan kehäraakkeina, aikuistenoikeasti aikuisina. Joskus sanoin, että pidän jakkupukuja "ehkä sitten joskus 3kymppisenä", mutta ei se kyllä nyt ihan näytä käyvän toteen. Mitä nyt joskus, hautajaisissa ja noin.

Samalla kun tuntee, ettei ole mitään paineita alkaa pitää hiuksia nutturalla olen itse niitä, jotka mm. nostavat ensisynnyttäjien keski-ikää. Kavereille gyntsä (gynekoloogi) heittää, että "sulla on sellaiset viisi vuotta realistista hyvää aikaa alkaa perustelemaan sitä perhettä, jos sellaisen haluat", isoäidit kyselevät kavereiden äideiltä josko näiden miesystävien kavereista (50+vee siis) löytyisi tyttärellekin poikaystävää (kun ei nuoremmista tunnu löytyvän) tai isäpuolet toivottavat parempaa parisuhdeonnea kuin viimevuonna ja toteavat sivulauseessa: "tuskin sitä kuitenkaan tänäkään vuonna... Korutonta kertomaa.

Annetaan ymmärtää (mm. työelämässä), että sinkut on hyviä. Ne ei ole poissa töistä lasten sairauksien tai lapsilta saatujen flunssien takia. Jos ei ole edes parisuhdetta mitä vaalia, niin greit. Työlle on siis aikaa, voi sitoutua (edes johonkin).

Sitten luodaan paineita ympäriltä löytää se kumppani ja jakautua, täyttää maa tulevilla veronmaksajilla. Sama ihminen voi työelämässä odottaa sitoutumista vain työhön alaisiltaan, arvostaa perheettömiä, mutta perheminänä toivoa ja ihmetellä miksi ja milloin omat lapset menevät naimisiin ja "antavat" niitä lapsenlapsia.

On paasattu ettei nuorista ole mihinkään (kuten ei ilmeisesti ole ollut mistään nuoriso-sukupolvesta) ja sitten pitäisi kuitenkin opiskella läpi elämän ja hankkia alkuun jo korkeakoulututkinto (kun kaikki muutkin hankkii), että voisi päästä vakkari kerrossiivoojaksikin.

Repivää. Miksi meille on opetettu individualismiä jos kuitenkin meiltä odotetaan vastuunkantoa niin omista lapsistamme kuin vanhemmistamme? Kuka on opettanut meille niitä arvoja, joissa eniten painaa oma napa? Ketkä ovat tehneet valintoja puolestamme (mitä televisiosta lähetetään, lehdissä kirjoitellaan, arvoja opetetaan)? Kakarat toinen toisilleen hiekkalaatikon reunalla?

Siinä se on. Kysymys, johon minulla alkaa olla tarve saada joltain vastaus. Onko vastuu kaikesta nyt yksin minulla (minun sukupolvella)? Sukupolveni arvoista ja ajattelumalleista, siitä mitä meistä ajatellaan ja odotetaan? Vastuu niin edeltävistä sekä tulevista sukupolvista, koska olemme pian niitä joiden kuuluukin olla "vallankahvassa", eli noin nelikymppisiä.

Mihin katosi rock'n'roll? Sukupolvi, joka rikkoi kaikessa vanhempiaan vastaan ei muista rock'n'rollin syvintä olemusta. Eikä suo sitä oikeutta minkä itselleen ottivat nuoremmille. Heistä(kin) on tullut vanhempieen kaltaisia.

Kuva: täältä

Primitiivisen akateemisesti

2007-01-26T18:32:00.000+02:00

Primitiivisestä vi**tuksesta johtuen koin tarpeelliseksi kuunnella piiitkästä aikaa L7 yhtyettä. Ihan vain, että saisi olon stabiloitumaan. Ja kun viikolla ihan televiissiouutisissa kerrottiin tutkimuksesta joka toteaa, että raskasta musiikkia kuuntelevat säätelevät/käsittelevät siten tunteitaan, niin hei... Tähän on ihan akateeminenkin perustelu.

Sitten ajattelin kuunnella Iron Maideniä, jos siitä tulisi Kirka vaikka mieleen. Se voisi myös mukavasti piristää tunnelmaa. Ettei tarvitsisi tarttua mihinkään...

L7/Shitlist

"When I get mad
And I get pissed
I grab my pen
And I write out a list
Of all the people
That won't be missed
You've made my shitlist"

Kenties tämä on vain alitajunnan valmistautumista vääjäämättömään. Taas ollaan lähellä hetkeä, jolloin minusta tulee aikuisempi kuin koskaan sitä ennen. Ainakin noin ...fyysisesti. Eikä siinä mitään. Minä suorastaan odotan päivää, että voin vetää leoparditrikoot jalkaan sekä violettia hiusväriä kutreihin ja mennä hortoilemaan Stockmannille muiden eläkeläisten sekaan. Mutta siihen asti tai ainakin sitä ennen aion pitää kiinni oikeudestani olla juuri niin Shirley Muldowney kuin vain tahdon.

Eikä ikä tee useimmista ihmisistä koskaan yhtään sen viisanpaa. On paljon perheitä, joissa se viisivuotias on perheen aivot, mielenkiintoisin ja parasta seuraa. On myös perheitä, joissa se on koira.

Se on pitkälti vähän ja aika paljonkin kuten Idols-suosikkini Ironmaidenpoika Lahdesta. Siis ikä. Tosi heavy(lausutaan kuten kirjoitetaan)mies ei pelkää laulaa Kirkaa.

Kuva: täältä

Joskus

2007-01-26T18:00:00.000+02:00

...muutenkin kuin raskaana tuntuu, että toivottavasti koittaa sekin päivä, kun itse kokee voivansa irtisanoutua kaikesta, olla vaan hällä vi***n väliä, keskittyä kaivamaan onnellisena nenää ja todeta, että jos homma kusee, niin "mä en enää leiki tätä", esittää ettei kuule eikä näe jos ei huvita.

Miehet (monikossa). Joskus... tekisi vain mieli pyyhkiä niillä seiniä. No sanotaan vaikka reilummin: ihmiset. Mutta kun on raskaana, niin ei saa nostella... oikein mitään.

Tänään olen lukenut, että perusopetus ei nyky maailmassa takaa samanlaista sivistyksen tasoa kuin ennen. eikä mahdollisuuksia nuorille/ihmisille edetä elämässä. Totta.

Mutta kai me kaikki telluslaiset ymmärrämme ajan käsitteen?! Siis jos emme paljoa muuta, niin edes sen.

Lily Allenin Everything's Just Wonderful -laulun sanoin:

"Don't you want something else,
Something new, than what we've got here,
And don't you feel it's all the same,
Some sick game and it's not insincere,
I wish I could change the ways of the world,
Make it a nice place
Until that day, I guess we stay,
Doing what we do
Screwing who we screw"

Kuva: täältä

Sukupolviensota

2007-01-26T14:59:00.000+02:00

Hyvin trendikäs teema. Mutta vähintäänkin kyse on oppikunnista. Eilen Tiinan kanssa vaihdoimme muutamia esimerkkejä.

• Meitä vanhemmat (siis moni nelikymppinenkin) ei kansioi sähköpostejaan aiheen tai lähettäjän mukaan.

• Eivätkä tee sähköpostiryhmiä meiliinsä

• Joidenkin meitä vanhempien mielestä vanhimman sähköpostin kuuluu olla päällimmäisenä. (Ihan kukkuuuuu!)

• Samoin CV:ssä vanhimman työmeriitin tms. kuuluu olla päällimmäisenä.

• He eivät vieläkään ymmärrä käsiteitä 'kaksoisklikkaa', 'näppäinkomento', 'reply-All', 'resoluutio', 'tiedostomuoto', 'koskaMarkusItkonensanooniin' eivätkä mm. myöskään 'kaikkea-ei-vaan-kannata-tehdä-koneella'

Noh, tämä on tietenkin kovin, kovin naurettavaa ja turhaa. Vaikka tosin se saattaa viedä arjen rutiineista paljonkin aikaa. Ja joskus piirteet ovat sangen hellyyttäviä kuin pieni pyöreä panda hamuamassa bambua suuhunsa tihruttavin silmin. Työarjessa ne saattavat asettaa suoranaisia työkulttuurisia eroja. Kieli ei ole samaa. Mutta sitä harvoin tullaan ajatelleeksi.

Itse työtavoissakin on jänniä eroja. Nekin ovat tietyllä tapaa kovin kosmeettisia, mutta samalla kosmonauttisia. Eli vähän "out There". Tietenkin vanhojen ja "hyviksi todettujen" sekä uusien ja mm. käteviksi todettujen tapojen tulisi löytää symbioosi ja kohdata toisensa ilman annihilaatiota.

Teknologia on vetänyt viivoja suoriksi, mutta jos niiden edes perusolemusta ei käsitä ei niiden käyttö lisää kuin yleistä tuskaa. Jos ei osaa nähdä systeemin "läpi", vaan jää tuijottamaan jotain yksinäistä kursoria ruudulla on homma menetetty. Ja paniikki hoitaa lopun.

Toki Tiinan kanssa totesimme, että Mäkin uusi käyttis on osin hiukan hanurista ja mietimme miksi joitain näennäisesti pieniä muutoksia on ylipäätään tehty ja milloin mm. Adobe oikeasti aikoo yhdistää Illustratorin ja InDesignen. On vaikea olla myöntämättä etteikö Illu olisi osin hiukan typerä nykyisessä olomuodossaan ja InDesign sekin jokseenkin rampa, selkeiden puutteitensa takia. Kun ne saataisiin ratkaistuksi...

Viimeistään silloin vapaudumme stalinistilaisesta Freehandista. Tosin kuten Venäjällä, myös Suomessa moni vanha ja vannoitunut Freehandin käyttäjä tuleekin haikailemaan "kunnon aikojen perään". Ja kituuttamaan vanhoilla koneilla, järkillä, fonteilla ja muilla tarvittavilla ohjelmilla, kunnes viikate korjaa vimeisenkin Suo, Kuokka ja Jussi -uranuurtajan.

Sotilaat keskuudessamme

2007-01-25T17:01:00.000+02:00

Ajoimmepa tässä alkuiltana eräänä Kruunuhaan läpi. Eräässä suhteellisen pimeässä risteyksessä huomasin oikean käden puolella nurkan yli sihtailemassa kolmen koplan. Citysotilaita, kuvan kaltaiset pyssyaseet tanassa! Hui kauheeee!

"Siis mä KUALISIN, jos tulisin tona mummona tuolta ja noi on naamat maskissa pimeässä tollai väijymässä!", kauhistelin nenä kiinni ikkunassa. Jaakosta kyseessä ei ole mitään merkillistä. "Nykyäänhän kaupunkiharjoituksia on kokoajan". Joo voi olla, mutta ei siihen pidä suhtautua kuin jokapäiväiseen näkyyn.

Muistan, kun eräänä kaukaisena kesänä pyöräilin Tölikänlahden luona kohti kotia nauttien auringon säteistä, kun vastaan juoksi ns. ryhmällinen sotilaita, rynnärit-mitkälie kiinni rintalastoissaan. Se oli sen verran shokeeraavaa, että ohjaus meinasi suuntautua kohti kaislikkoa. Ei sitä pahaa aavistamattomana vain odota näkevänsä keskellä Helsinkiä sotilaita yhtään minkään takia pyssyjen kanssa. Eikä sen pidäkään tuntua hyvältä.

Sillä kun IRA oli vielä IRA, olimme eräänkin kerran Lontoossa. Ei se ollut kaikista mieltä keventävintä seurata kahden miehen sotilaspartioita lentokentällä tai kahta miestä ja varsin vakuuttvaa susikoiraa. Se kertoo kuitenkin aina jotain yleisestä meiningistä.

Kuva: täältä

Vedet virtaavat siltojen ali II

2007-01-25T09:16:00.000+02:00

Isäni soitti alkuviikosta:
Isä: "Nokelainen soitti..."
Minä: "Kukaaaa?"
I: "No No-ke-lai-nen."
M: "Siis ...Janskin isä?"
I: "No niiiin!?"

Ja sitten. Janskin isä on siis kait luvannut hoitaa diat kouluajoiltamme digimuotoon ja isä luvannut puolestaan hoitaa ekanluokan videon kevään viimeisiltä päiviltä kuin myös 8. luokan luokkaretkeltä Lofooteilta samaan tilaan. "Sitten Jonkun tarvitsisi vain editoida molemmat", niiin...

Otetaan tämäkin haaste vastaan ja vielä jonkinlaisena itseterapiointina. Sillä ekanluokan videolla on neljä suhteellisen pitkää tuntia, suhteellisen railakkaa meininkiä. Jos isä itse tärisi päivän lopussa, niin siis tarvitsee varautua myös johonkin vastaavan editoinnin yhteydessä.

Mutta 8. luokan video. Onko vettä todellakin virrannut jo tarpeeksi sillan ali? Niitä nauhoja taitaa olla yli neljä tuntia, olisiko lähemmäs kahdeksan. Syvä huokaus. Se oli teinivuosien alkua se ja ...taitaa olla pahempaa kuin Idols katsella.

Mutta luvattu mitä luvattu.

Tosin tein periaatepäätöksen. Tätä muistojen DVD-pläjäystä ei saa ihan for free. Kolmen koplalle pitää kertyä retkirahat, vaikka ...jonnekin minne kolmikko katsoo retken aiheelliseksi.

Miksi ei nappaa?

2007-01-24T12:45:00.000+02:00

Äänestää. Tai yleensäkään koko teema, niinku vaalit. Perässähiihtäjässä sitä miettii moni. No koska kuten Kaisa Lekan mies Leka on todistettavasti todennut: "politiikka on ihan dadaa".

Palstatilaa saa kaikenmaailman sinirillirouskut, entiset missit, teiniräppärit, hiihtäjät, näyttelijät ja todellakin alkaa tuntumaan, että pitäisi äänestää "vähän niinkuin itseä". Eli alkaa pelottamaan.

Tai sitten kuten Ilkka-Christian Björklund totesi omasta jatkostaan politiikassa: "Jos politiikka olisi päällimmäisenä kiinnostamassa, niin silloin olisin pyrkinyt muidenkin potentiaalisten eläkeläisten kanssa eduskuntaan" (HS). Eli samat vanhat ukot ja akat, joita ei kuitenkaan ministereinäkään nähdä, punkeavat taas mäelle.

Koska todellisia vaihtoehtoja ei ole ja kaikki tuntuu kärjistyvän vain siihen kenestä tulee pääministeri ja silloin peli on meganomaalisen tylsää ja kuivaa.

Ja miten mitkäkin puolueet eroavat toisistaan? Siis RKP:läiset puhuvat ruotsia? Ja kun kaikki sovitaan etukäteen ja vielä aina just NIIIIN, just niiiiiiiin tyypillisellä kaavalla niin... hoh hoijaa.

Vaalikuume on kuulemma laskussa. Jännä. jaksamme pitää yllä mielenkiintoamme Idolsin ja Big Brotherin tiimoilta varsin intensiivisesti ties kuinka monta viikkoa, mutta kun liikutaan osa-alueilla, joilla on arjessa ja juhlassakin sitten kuitenkin enemmän konkreettista merkitystä, niin...

Ja jos politiikka kerran on ihan dadaa, niin eikö se ole juuri niin ihmeellistä että se on mielenkiintoisempaa kuin Salatut elämät?

Tanja(karpela)

2007-01-24T12:13:00.000+02:00

Tanja on hännätön susi Backom-Tölössä. Kuten kuvasta näkyy Tanja on taiteen ja myös urheilun suuri ystävä. Tanjan takana on Mairen muotokuva ja kuvassa on myös pallo, tennispallo.

Koska Tanja on menettänyt häntänsä vaativissa hallitusneuvotteluissa ja Mairen kanssa makuasioista tapellessa on Tanjan pylly nyt vähän ...Noh, voidaan sanoa, että Tanja on repinyt peffaansa.

Miksi Tanja muutti Backom-Tölöön? Hmmm... Koska se tuntui Mairesta oikealta ratkaisulta. Siellä Tanja pääsee tutustumaan runouteen, tennikseen ja lähellä on Sibelius-monumenttikin (jos Tanja sitä haluaa mennä katsomaan).

Heli Roiha

2007-01-24T08:30:00.000+02:00

Minua vähän harmittaa, etten ole vielä nähnyt yhtään Uutisvuotoa missä Heli Roiha on. Pidän kuitenkin ihan terveenä, että saatan unohtaa ohjelmien tuloaikoja, eli en ole tv:n orjuuttama.

Ensi lauantaina kyllä pitää muistaa hilata itsensä helvetintoosan ääreen, sillä Heli Roiha on tuuraamassa Tommy Tabermannia, eli pesti ei ole näillä näppäimillä lopullinen. Niin, ellei herra Tabermann pääse kansanedustajaksi. Silloin hän voi tulla itse vieraaksi Uutisvuotoon, ei enää kapteeniksi.

Sillä onhan se vähän niinkin, että jotain pitää välillä muuttuakin, asioiden uusiutua. Siis lavasteiden ja kravattien lisäksi. Ja usein (valitettavasti) vieraatkin ovat osa lavastusta.

Juttu kuitenkin perustuu kolmiyhteyteen tai kolmikantaan, kuinka vaan. Kapteeneihin Tervoon (Tervo on Tervo) ja nykyisin siis Roihaan sekä illanisäntään Nymaniin. Jos Tervoa ei hotsita, niin reki voi olla aikas raskas kahdelle muulle vetää ellei sitten toinen vieraista satu olemaan hulvaton, joka yleensä Tervoakin piristää.

Jos Tervo lähtee vaikka seuraavalla kierroksella kunnanvaltuustoehdokkaaksi, niin ehdotan Stan Saanilaa Tervon tilalle.

Mutta koska Ögonaböjn, eli Hetimiten myötä huomasin ja opin Heli Roiha on varsin hauska, pärjää miesten kanssa läpän heitossa eikä kuitenkaan ole yhtään vähemmän nainen. Ei siis muutu yhdeksi "jätkistä", joka on usein vähän ärsyttävää. Ja silti Heli Roiha ei ole mikään hiirulainen, vaan enemmänkin naaras ruskahyeena (Parahyaena brunnea a.k.a. Hyaena brunnea), jolla on vähän samanlainen nauru kuin niillä yksillä hyeenoilla siinä jossain suht uudessa animaatioleffassa (olisikohan ollut joku Leijona Kuningas tms.).

Kuva: täältä

Protestiäänet

2007-01-22T13:35:00.000+02:00

Viime eduskuntavaaleissa moni antoi nk. protestiäänen. Ja todella monen protestiääni meni Tony Halmeelle.

Minä ymmärrän protestiäänen antamisen ja siihen pitääkin olla oikeus. Sitä minun on taas vaikeampi ymmärtää, että sen antaa jollekulle, jonka sen alan osaaminen ja kenties motivaatiokin on kyseenalaista.

Samalla minusta on todella ikävää, että kaikki ne, jotka äänensä antoivat protestina tai vitsinä Tony Halmeelle ovat joutuneet joko pettymään tai ...no mitä muutakaan siitä voi seurata. Kuin pettymys. Sillä jos Lasse Virénkin pärjää hajuttomana ja mauttomana sekä täysin aikaansaamattomana eduskunnassa, niin miksei Tony Halmekin olisi voinut olla tömppäilemättä.

Sillä toiko sekään ääni/äänestämässä käynti nyt yhtään mitään muuta kuin keltaisenlehdistön toivoman määrän (ja vähän ylikin) lööppejä? Ajoiko kukaan sitä Sinun asiaasi? Pääsikö se Pienen Ihmisen ääni lainkaan kuuluviin? Otettiinko se tosissaan?

Sikälikin Tony Halmeen kansanedustaja ura ja sen päättyminen olivat ikäviä, että moni joka kenties äänesti ensimmäistä kertaa (tai pitkästä aikaan taas) ei välttämättä koen mitään intoa äänestää tulevissa vaaleissa. Tosin nyt voisi jo valita vähän... raskaammilla syillä sen oman ehdokkaansa.

Kuva: täältä

Laulattaa

2007-01-22T13:08:00.000+02:00

Idols ja Popstar ovat ohjelmia, joita tulee katsoneeksi. Ne muuttuvat tavallaan tylsiksi aika nopeasti. Heti alkukarsintojen jälkeen.

Siksi onkin tyhmää edes kysyä, että MIKSI jotkut menevät Idolsin kaltaiseen ohjelmaan? Siis jos ei YHTÄÄN osaa laulaa eikä YHTÄÄN ole karismaa tai... mitään?

Koska näihinhän lahjattomiin homma pitkälle pohjaantuu. Ohjelman menestys, katsojaluvut ja minunkin mielenkiinto.

Se on juurikin sitä mitä Singstar ja karaoke ovat meille tehneet. Minäkin saan ihan täydet pisteet Singstarissa vaikken edes laula. Ei siinä tarvitse (välttämättä) mitään laulaa. Kunhan mutisee mukana ja jotenkin oikein. Enkä minä ole ajatellut mennä Idolsiin.

Minusta ihmisen, joka on jo täysi-ikäinen ja jolla ei ole pät-kää-kään sävelkorvaa eikä laulukykyä on jo sen ikäinen ihminen, että jos kukaan ei ole vielä "raaskinut" paljastaa kylmää totuutta mahdollisuuksista laulajanuralla, niin... sitten siihen kait tarvitaan pari tv-kameraa, Jone Nikula (joskus Nina Tapio tai Asko Kallonen) kertomaan, että "sä vaan ET osaa" ja se julkinen nöyryytys parhaassa primetimessä.

No tietenkin minulla on oma suosikkini. Se on se lahtelalainen "ironmaidenpoika", jota ei kyllä uskoisi 22-vuotiaaksi. Mutta kaveri, jonka naama ei yhtään edes nyi, kun kertoo vetäneensä sitten lopuksi Kirkaa on arvostuksen arvoinen.

Kuva: täältä