Tekniikan ihmelapset
Joskus tuntuu, että oma energiakenttä vaikuttaa (etenkin) tietokoneisiin negatiivisesti. Asiat, koneet, ohjelmat joiden pitäisi toimia eivät vain tee mitä niiden kuuluisi tehdä. Ohjelmien uudelleen käynnistämiseen, koneelta ulos kirjautumiseen ja koneen buuttaukseenkin on ihan tottunut, mutta ne mystisyydet. Kun kaikkea on kokeillut, useampaankin kertaan, mutta homma ei siltikään pelitä, ei harmaa laatikko huoneen nurkassa rullaa, niin sitä vain menettää uskonsa.
Joskushan mystisesti kaikki yht'äkkiä taas toimii. Mutta on niitä (näitä) päiviä kun useampi kone tai vehje vain lopettaa yhteistyön tai vähintäänkin heittäytyy hankalaksi. Sitten jos ja kun siirrytään suunnitelma B:hen ja sekin pettää, niin voi pojat. Joskus on vain näitä viikkoja. Päivä nyt menisi, mutta viikko on pitkä aika.
Koneet ja ohjelmat, joiden pitäisi olla loogisempia kuin ihminen ovat kuitenkin (onneksi vielä) ihmisten suunnittelemia ja tekemiä. Ainakin osin kokoamia. Ryssimisvaraa pitäisi aina jättää. Huomenna asia voi taas hoitua aivan käden käänteessä. Nukkukaamme yön yli.
Vaikka nykyteknologialla moni asia on helpottunut ja nopeutunut on monesti hämmästyttävää miten vaikeaa voi olla. Järjestelmien ja ohjelmien yhteensopivuus, ohjelmaversioiden yhteensopivuus keskenään ja käyttöjärjestelmien kanssa. Voih. Ehkä se on Microsoftin, Adoben, Macromedian ja kaikkien rahanhimoisten paskiaisten vika ja heiltä täysin tietoista pienen ihmisen kyykyttämistä. Tai sitten se on vain asia, joka liittyy kehitykseen.
Eihän uuteen Mersuunkaan käy läheskään mitkään 70-luvun Mersun osat. Ja sen me, kaikki, pystymme käsittämään ja hyväksymään.
Ja kuten joku minuakin viisaampi on useasti todennut: Freehand on vähän kuin alkoholisoitunut talonmies. Siitä ei vain raaski luopua.
Mutta totta on sekin, että Illustratorissa pitäisi olla mahdollisuus monisivuisuuteen ja Illu ja Indy voisivat fuusioitua loistavasti yhdeksi ohjelmaksi ja piirretyillä kappaleilla voisi olla yhteisiä aktivointipisteitä ja jaadi jaadi jaa. Silti Vapaakäsi pitäisi päästää eläkkeelle, siitä pitäisi osata luopua.
Kyllähän kaiken varmasti voisi toteuttaa letraseteillä, liimamalla ja leikkaamalla. Kyllä joskus esityöt niinkin tehdään. Mutta evoluutio on vain aina niin perseestä.
Tunnisteet: Minäminä, työ ja minä
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home