Kulttuurimatkalla Espoossa

Eilen, minä ja Jonna, teimme kulttuurimatkan Espoon laajennettuun Selloon. Espoo on niin kaukana ja ruuhkien päässä, ettei siellä tule käytyä. Eikä siellä oikein ole mitään. Nykyään Ikea löytyy Lahdentienkin päästä.

Kehä I:n liikennejärjestelyistäkin selvittiin ja vietimme monta, mukavaa tuntia espoolaisten seassa. Mutta ei helsinkiläinen ole tottunut, että parkkitiloista kun nousee kauppakeskukseen, joutuu menemään vielä ulos. Hei, jos kyltissä lukee P-Sello, niin se on silloin P-Sello.

Ja toisekseen, miksi rakentaa samanlainen interiööri jok'ikiseen kauppakeskukseen. Tylsää, oi niin tylsää. Suomalaisen sielun peilit.

Sello sijaitsee aivan Perkkaan kupeessa ja kuten kaikki tiedämme Perkkaalla ihminen saa olla oma itsensä (vanha perkkaalainen sanonta). Rentouduimme kyllä ihan vain kulttuurieroistakin. Jopa siinä määrin, että palasimme sinne tänään. Lunastin varaamani Canadien bootsit ja kokeilin maailman ihkuimpia Converseja, mutta ei ollut tarpeeksi isoa kokoa. Nyyh. Mutta kyllä kelpaa painella Vilenin puistossa, vaikka olisi 30 astetta pakkasta ja vettä polviin asti.

Nyt se on kuitenkin niin nähty. Espoo ja Sello. Ei ole sushi-ravintolaa eikä kunnon levykauppaa. Sitä paitsi plus kauppakeskukset ovat ihan out.