Pystyyn kuolleet
Puut Nelostien varrella ovat surullinen näky. Siis etenkin ne, jotka on istutettu uuden pikaradan ja tien väliin. Liian moni on lävähtänyt vinoon, liian moni jo ruskea. Surullista. Tuhlausta, mitä tuhlausta.
Voisin kuvitella, ettei nekään istutukset ole olleet siitä halvimmasta päästä. Se, että jo nyt (siis tarkemmin viime viikonloppuna) kuivuneita puita oli leikattu poikki ja niputettu kasoihin, itseasiassa kertoo paljon. Meistä, moterneista ihmisitä. Mikä siinä on ettemme osaa istuttaa enää edes puuta, joka kalliilla valuutalla on jossain taimitarhassa kasvatettu. Ja näin ovat nekin kestäneet "käytössä"…mitä reilun vuoden, max kaksi. Voi hyvä luoja!
Hyvä on. Viime kesä oli kuuma ja kuiva. Mutta ei se varsinaisesti selitä sitä, miksi puut ovat ykskaks sikinsokin. Mietin paluumatkalla, että "eihän tästä vi**u saaa***a tule mitään, kun kertakäyttöistä on jo 'iki'vihreät havupuutkin".
Tunnisteet: ihmettä ja kummaa, luonto, Puhetta säästä
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home