Kierrätystä
Sipa-mummo sanoo aina (ihan aina ja moneen kertaan) , kun joku on tekemässä lähtöä: "Kaikkea hyvää, kaikkea hyvää ja paljon enkeleitä". Tuo enkeli-osuus on tullut vasta ihan tässä vuosi sitten kuvioihin.Aina Markku-serkun kanssa vaihdellaan mummon hyviä juttuja, koska niitä on PAL-JON ja se on jotenkin helpottavaa voida jakaa niitä jonkun vertaisryhmäläisen kanssa. Sillä Sipa… Sipa on joskus, joillekin ja jotenkin erihäijy ja jutut voivat olla… jännittäviä. Etenkin lapsuudessamme ne olivat.
Sipan tämä uusi, pehmeämpi ja mm. yyberystävällinen puoli on vasta näin vanhemmalla iällä päässyt esiin. Pienemmät, anteeksi nuoremmat serkkuni ja mm. Jaakko eivät ole oikein koskaan niin sanotusti oikeaa Sipaa tavanneetkaan.
Joka tapauksessa. Aloimme puoliksi leikillään ja ihan vaan vitsinä toivottamaan toisillemme Markun kanssa "kaikkea hyvää :|" ja minä lisäsin loppuun enkeli-osuudenkin. Markku EI kos-kaan vastaa enkeli-osuudella. Muttei vastannut Joonas-serkkukaan, vaan Markun tavoin sanoi: "Sitä samaa!". No, kuten Sipa en minäkään osaa lopettaa… ;)
Kuva: täältä
Tunnisteet: suku, vielä on toivoa
posted by Hanna Kopra @ 10:38 ip.
2 Comments:
Sympaattisimpia lausuntoja mitä olen mummostani kuullut on on hänen selkeä kannusteensa eräälle hänen lastaan hoitaneelle lääkärille.
"Jos sinä katkaiset minun tytön käden, minä tapan sinut."
Lääkäri tunsi akan maineen, eikä pelastanut vain kättä, vaan myös sormen.
Oi, taidamme ehkä olla sukua!
Meillä Sipa ja Sipan sisko Maire, jonka mukaan koirammekin on nimetty, eivät ainoastaan uhkailleet vaan myös toteuttivat itseään.
Maire-täti ojensi myös sukulaislasten opettajia menestyksellisesti siinä missä "kadunmiehiäkin". Suvun ukot saivat… mitä ansaitsivat.
Lähetä kommentti
<< Home