Järkevä ja moraalinen

Mitä on järki ja moraali? Onko niistä jokin standardi? Ihan regulaari, normi keskustelusta voi syntyä mehevä debatti ja lopulta jo sivullisia häiritsevä mielipiteiden vyöry. Että pitääkö KAIKKI (asiat ja ihmiset) hyväksyä?

No mitä on se suitsutettu suvaitsevuus? Miksi minut pitää hyväksyä, mutta joitain/jotain ei?

Tulipa YLE:ltä dokumentti, jossa juteltiin ja kuunneltiin jossain nuorisokodissa asuvia tyttöjä. Koska en nähnyt ohjelmaa kokonaan, en tietenkään ole ohjelman asiantuntija. Mutta, mutta. Siinä eräs tyttö, joka oli syntyjään Bulgaria-Ukraina akselilta ja joka oli teininä pakotettu jäämään Suomeen äitinsä luo, oli sitä mieltä ettei kaikkiin ihmisiin voi luottaa. Noin rajatusti venäläisiin. Hmmm. Samaten hänen alaselkäänsä tatuoitu teksti (vapaa suomennos) "Olen siunattu, kun synnyin valkoiseksi " on minusta hitusen ...ristiriitainen.

Tiedämmehän ettei asia oikeasti ole nykyäänkään näin, saati olisi ollut. Ihmiskauppa on tästä osoitus ja vaikkapa vain eriarvoisuus, josta yksi esimerkki voisi olla vaikka englantilainen luokkajakoisuus. Kuinka valkoinenkin voi jäädä mappi-ö:hön niin koulutuksessa ja niin edelleen työnsaannissa. Noh...

Kaikenlainen toisen sananvapauden ja olemisen sietämättömän keveyden estäminen on aina kovin ikävää. Sitä paitsi sangen hankalaa. Sillä oikeassa olevia ihmisiä löytyy joka paikasta. Järkeviä, oikein korkeasti koulutettuja ja viisaitakin ihmisiä on maailma täynnä ja heistä heillä itsellään on se moraalikin ihan kohillaan.

Itse opin varsin pienenä, ettei esimerkiksi pappius tee jostain ihmisestä erityisen erikoisen hyvää tai että liikuntaesteinen olisi parempi ihminen kuin joku toinen. Opin että on aivan sama onko joku pitkä tai pätkä, nuori tai vanha, sininen tai punainen, niin kaikista lokeroinneista huolimatta joku on daiju ja joku ...ei.