Mainoszarffikot 2006

Keskiviikkona oli Korjaamolla (Töölössä) kaksi merkittävää tapahtumaa, Markkinointi Instituutin (jatkossa Tuutin) mainosgraafikkolinjan portfolionäyttelyn avajaiset sekä Mikko Leppilammen levyn julkkarit.

Tänä vuonna Tuutti on maksanut [lue: satsannut] kuukauden verran näyttelyyn. Se on hienoa, kiitettävää ja noin kolmeviikkoa ja kolme päivää enemmän kuin edelliseen portfolionäyttelyyn. Toivottavasti seuraavakin luokka saa saman mahdollisuuden.

Pari oppilasta sai, siis pokkana pyysi, paremmat painosponssit (kuoret ja paperit ja muut painatukset) kuin tämä edellinen luokka, jolta itsekin valmistuin. Meidänkin olisi pitänyt, vaikkei sillä nyt niin olekaan väliä, plus se on jo mennyttä.

Hekin jakautuivat ryhmiin: markkinointi poppooseen (kutsut, jullarit, webi jne.), näyttelyn rakentajiin sekä avajaistoimikuntaan (ohjelma ja muu). Hyvä. Luulisi aina tällaisen selkeyttävän ja jopa helpottavan kaikkien elämää sekä ajankäyttöä.

Kuten olen jo vuolaasti todennut, niin eihän se taida mennä niin. Ehkä kyse on myös siitä, että jos oma mahdollisesti tehty ehdotus visusta tai mistä ikinä ei mene läpi, voi lapaset lyödä tiskiin ja seisoa hamaan loppuun tumput suorina.

Mutta kun tehdään kuitenkin julkista näyttelyä, jonne on tarkoitus kutsua ja saada muitakin kuin omat vanhemmat ja kaverit, niin... Noh, olisihan se suotavaa, että alan opiskelijat haluaisivat hoitaa jutun joka tapauksessa "ammattimaisesti" muutenkin.

Kerron tässä välissä, että allekirjoittanut käsitteli käsiohjelman kuvat, kun Kukaan ko. luokalta ei niitä voinut/kerennyt [lue: halunnut] tehdä. Hyvä tavaton. Minä nimittäin tiedän, että tasan yksi teki kaikki painomateriaalit ja sen oman portfolionsakin, kävi töissä, teki muutaman friikku jutunkin ja hankki koneiden lisäksi avoimen painosponssin, painatuksen kutsuihin ja näin. Joten odotin sitten jotain tajunnan räjäyttävää näyttelyn rakentamista ja avajaissäpinää.

Pah! Kaverit hei. Ei selitetä, että suhtaudutaan käsiohjelman kuvaan kuin CeeVee:hen, jos ei kiinnosta lunastaa kutsussa ja kaikessa annettua lupausta wautsiwausta ja jos se CeeVeekään ole kummoinen. Avajaisissa pitäisi olla skumpan lisäksi myös Sitä Jotain. Eikä sitä kylläkään ollut.

Siksi oli niin helppo ennä sinne Leppilammen julkaisutilaisuuteen, varsinkin kun sai vielä drinksuslipareita. Ja siitä hyvästä minä Juuso Syrjän sanoin: esitän Leppilammen fania hetken. Vislaankin kaupan päälle. Ja vaikka ihan siksi, että siitä videosta tulisi ok, kun Syrjä oli meidän kurssin tv-spottikurssin vetäjänä ja on ihan hyvä jätkä.

Noh, jos ei osata näyttelysuunnittelukurssinkaan jälkeen toteuttaa yhtä pientä tilaa, ottaa tilaa (kuutioita) käyttöön, niin voi voi. Ihan turha opiskella mainoszarffikoksi, sanoa että on "alalla". Ei se olisi ollut niin vaikeaa eikä vienyt niiiin paljoa aikaa eikä vaivaa. Kuten Jonna sanoi: ei se ole kiinni opiskelusta, asia olisi pitänyt tajuta muutenkin. Jos näyttely rakennetaan muutamassa hassussa tunnissa, jolloin aikaa menee kädet taskussa kattoon sylkiessä, niin se näyttääkin siltä.

Ainoa hyvä puoli on se, että hyvät työt nousevat entistä paremmin esiin. Onneksi olkoon siitä heille, joille kunnia kuuluu.