Nillitän – siis olen

Huomasin tänään, että pinnalla on monta asiaa, jotka kipinöittävät. Luokkaretket [lue: holhous ja lässyn lässyn], ikäluokkakeskustelu, pätkätyöt ja siihen liittyvät solmut, Makasiinit ja ihan yleinen hengenheikkous.

Yleensä erilaisissa ryhmätöissä (kuulemma aina) homma menee niin, että jotkut (dorkat) tekevät suurimman osan ja yleensä ne, joilla on nk. parempaakin tekemistä ja ns. omakin elämä eivät tee juurikaan mitään.

Miksi on dorkaa, että jotkut tekevät asiat, joista on yhdessä ja yleensä läsnäolevista enemmistön päätöksellä sovittu? Hyvä on. Joskus tulee "poissa oloja", ihan järkevästä syystä, mutta silloinkin asiaintiloja voi tiedustella. Mutta jos ei edes kiinnosta, niin mitä hel...!?

Usein törmätään myös siihen, että halutaan olla mukana, nimellisesti, mutta varsinaisesti ei tehdä mitään. Mitään mikä voisi viedä hitusen aikaa ja vaatia nippasen vaivaa. Mutta jos suurin osa feidaa, loput näkevät kertaa feidaajien määrän aikaa ja vaivaa. On otettava se riski, että yhdessä tehty voi mennä syveen ja saveen, mutta se että tulee korjaamaan tähdet taivaalta on epäkunnioittavaa ja ei oikeasti kuulu sinulle.

Okkei. On dorkaa suostua tällaiseen typeryyteen, toisten töitten tekemiseen. Mutta suuremassa skaalassa kyse onkin siitä, että jotain syntyisi. Ehkäpä jotain mistä voisi ilomielin sanoa olleensa mukana.

Minulla on tällaisestä aivan tarpeeksi kokemusta, jo aivan lapsuusvuosilta. Periaatteessa minusta on ollut ihan jees tehdä asioita ja tehdä ne sitten niin, että ne on tullut tehtyä a) kunnolla, b) niin kuin ne tulisi tehdä (minusta) ja c) eipä ole tarvinnut miettiä osaako kukaan, koska olen itse ihan osannut. Mutta sitten se loputon nillitys, kun kaikki on jo tehty. Voi v***u [vappu]! Noh, pileet , kouluprojektit ja muut pikku jutut ovat olleet ja ovat vain ...juttuja.

Mutta sitten ihan jo oikeasti merkittävissä asioissa, vaikkapa koulun lopputöissä, loppunäyttelyssä ja ihan vaan Töissä. Ja aikuisten ihmisten kanssa. Ei hyvä. Ihan v***un ei hyvä. Siinä vaiheessa ne selitykset "paremmista tekemisistä" ja muut ovat niin syvältä suolesta. Ollaan niin ammattilaisia ja täynnä Puff-egoa, että kaiken sen huutelun jälkeen moinen käytös on jotain, mikä kertoo vain ulkokultaisesta ymmärryksestä.

Ja kun kaikilla muillakin on se työ, mahdollisesti parisuhde, perhettä (lapsien lisäksi tähän voidaan laskea omat vanhemmat), sosiaalinen elämä, ongelmia (kaikilla on ongelmia) ja diipa daapa. Miten joidenkin jutut ovat Isompia kuin muiden? No eihän ne ole...

Moni sanoo, että "hei, noihan se just menee" aivan kuin se olisi jokin puolustus. Ei se ole.