Willow & Verantwoordelijkheid

Eli Vapaus ja Vastuu. Jälleen kaksi kaveria. Hekin ovat kovasti tulilinjalla ja heihin aina vedotaan, heidän peräänsä huudellaan. Missä on Vapaus ja missä on Vastuu!?

En nähnyt kokonaan eilistä A-talkin kansalaispalkka keskustelua (Edit: nyt näen uusinnan). En tiennyt Makasiinien riehunnastakaan vasta kuin vappupäivänä enkä nyt oikein osaa valita puolta. Enkä valitse.

Hyvä on. Käsite siitä mikä on työtä ja mitä mistäkin pitäisi korvata palkan muodossa on kieltämättä mielenkiintoista. Mutta A-talkin keskustelussa esitetty perustoimeentulo kaikille, koska työtä on myös tuttujen ja ystävien auttaminen on minusta vähän hoh-hoijaa. Ja toisekseen... Työttömät saavat jo nyt rahallista korvausta. Ja jos kaveria auttaa, niin...

Minusta tärkeämpää olisi miettiä vaikkapa pätkätyöstä muodostuvia dilemmoja, esimerkiksi eläke-asiaa tai sitä milloin pätkätyöläinen voi hankkia vaikkapa jotain omaisuutta johon tarvitaan lainaa, eli vakituiset tulot tai vaikkapa lapsia. Yleensäkin miettiä ja keskustella yhteiskunnallisista asioista. Olla kiinnostunut.

Luen hyvin hitaasti Pajamäen Ahne sukupolvi -kirjaa. Minusta siinä on kuitenkin pointteja, rivienkin väleissä. Tai minulle kirjaa lukiessa erää ajatuksia. Jos meidän vanhempiemme sukupolvi on tehnyt paljolti itselleen suotuisia päätöksiä ja osin ovat unohtaneet omat vanhempansa ja lapsensa, niin onko meillä Vapaus tehdä samoin? Onko kellään ylipäätään Vapaus unohtaa toiset?

Uutisissa oli, että tämä vanheneva joukkio (etenkin naiset) ovat huolestuneita vanhuuspäivistään. Tähän voisi todeta lakonisesti: niin makaa kuin petaa. Tuosta sukupolvesta ei aivan kaikki voikaan olla rauhallisia sen suhteen miten elo rullaa kymmenen vuoden kuluttua.

No voinko minä vain todeta näin ja näyttää kinnasta vanhemmilleni? Olla kantamatta taas sitä Minun vastuutani? En voi. Enkä tietenkään voi olla tyytyväinen tietynlaiseen lyhytnäköisyyteen, jota on harrastettu monella tapaa, monessa mielessä jo vuosikymmeniä.

Kun perhekäsitys ja tietynlainen yhteisöllisyys on hämärtynyt ja muuttunut on sen myötä ja vanavedessä tullut näitä muitakin, isompia asioita. Yksinäiset ihmiset, niin vanhukset kuin lapset, nuoret ja kaikella tapaa syrjäytyneet. Jos ihmisiä liittää yhteen VAIN jokin baari tai työ, niin siihen jää vielä ammottavia aukkoja. Jos tuttavien ja ystävien auttamisesta pitäisi aina ja ehdottomasti saada rahapalkkaa (viitaten kansalaispalkkaan), niin kyllä se minusta on sääli.

On myös totta, että pitää olla mahdollisuus menestyä. Sitähän kaikki kuitenkin, tavalla tai toisella myös itselleen, muodossa tai toisessa toivovat. Ja ilman työtä ei yhteiskunta menesty. Ikävä kyllä yhteiskunnan on tuotettava, että sillä olisi varaa pitää edes jotenkin huolta kansalaisistaan. Eikä siihen riitä progressiivinen verotus kansalaispalkasta. Ja siltikin tarvitaan vapaaehtoistyötä, monella tapaa. Niin koulujen luokkaretkien maksamiseen, urheilutapahtumiin ja vaikka vain roskien keräämiseen Kaivopuistosta vappupiknikin jälkeen.

Palatakseni vappuyöhön ja tähän keskusteluun, niin sanoisin että ei ole hölmöä, vaan tyhmää heittää kaasupollo tuleen. Ja minusta palomiesten ja myös poliisin hakkaaminen on vastuutonta vapauden puolesta taistelua. Eikä riehunta ehkäpä ollut varsinaisesti mellakointia, suuren maailman tyyliin, mutta lapaset lähtivät kuitenkin mopon kanssa Nelostietä pohjoiseen.

Vapaus ja Vastuu ovat vähän niinkuin siiamilaiset kaksoset, niillä on paljon yhteisiä elimiä, jotka eivät voi toimia ilman toista.