Taide kuuluu kaikille...

...mutta toden totta, mikä kaikki on taidetta? Eilen kävimme Tiinan kanssa Ateneumissa (ke 17–19 vapaa pääsy), katsastamassa perusnäyttelyn ja sitten sitä vaihtuvaa taidetta, pölkkyjä.

Tulipa leikittyä leikkiä "Mitä mä ottaisin?", sillä tuloksella että ehkä lähinnä Johannes Takasen pikku-Amorin (Amor kiduttaa sydämiä) ja pari muuta veistosta sekä ehkä jokusen perusnäyttelyn taulun. Mutta mitään hysteriaa ei syntynyt.

Taide on merkillinen asia. Missä menee nk. oikean taiteen ja sen, sen, sen ..."pirtti"taiteen ero. Ketkä saavat rauhassa nimittää itseään taiteilijoiksi ja ketkä näiksi... ei tule se hassun hauska termi mieleen... epätaiteilijoiksi?

Eilen joku sanoi, että "Hannahan on taiteilija ja hoitaa sitten taiton..." Ööööö... Taiteilijapiirit eivät halua, että minua tituleerataan taiteilijaksi enkä minäkään halua tulla siksi kutsutuksi. Postmodernisti: se ei vaan ole mun juttu. Vaikkei sanoja nyt minua minään taiteilijana siis pitänytkään, mutta tuntui omituiselta kuitenkin.

Mikä tekee palloista, neliöistä ja vaikka viivoista enemmän taidetta kuin toisinaan sitten taas? Joskus sitä vain miettii ja miettii eikä tule yhtään viisaammaksi.

Kuva: täältä