Trust no-one without rollator

Tämän vitsikkään ja osin heittäjien omaankin nilkkaan osuvan kommentin kuulin eilen Eduskunnan lounasravintolassa. Jouluruoka ei ole muuten mun juttu. Valintani on ollut oikea kaikki nämä vuodet, blinit ja mäti on paljon parempaa.

Ennigeis. Heitto ei sikäli ole tuulesta temmattu, että teema on paljon nyt esillä. Erilaiset ukonkäppänät selittävät milloin minkäkin mukaan, ettei kukaan (heistä ainakaan) koe, että tulevaisuudessa eläkkeiden maksamisessa olisi mitään ongelmia. Joopa joo.

Samaan aikaan nuorten (siis NYT puhutaan alle 4kymppisistä) on vaikea päästä esimerkiksi puolueissa eteenpäin, eli valtaan. Se, että näytetään jonkun yhden päässeen, se ei tarkoita että yleisellä tasolla näin myös toimittaisiin. Eli rollaattorit päättävät keskenään asioista, "me rollaattorit olemme sitä mieltä, ettei täällä tarvita muutoksia".

Minusta siinä on jotain hupaisaa, että noin 5kymppiset päättävät mm. että Helsingissä lopetetaan palvelutalojen rakentaminen. Mihinkäs laskukaavaan sellainen perustuu? No ei mihinkään järkevään ja siksi siitä ollaankin, pikkuhiljaa luopumassa. Niin. Jännä. Palvelutaloille saattaa hyvinkin pian löytyä enemmänkin käyttäjiä. Mutta älkööt unohtako nykyisten 5kymppisten ja siis tulevien 7kymppisten tarvetta aulabaarille ja kymppikerroksen ravintolalle. Siis te, nykyiset 5kymppiset.

Yllättävän moni nuori (siis +- kolmikymppinen) kansanedustajaehdokas on ottanut tämän(kin) aiheen teemakseen. Osku Pajamäki kirjansa kanssa ei ole yksin. Kokoomuksen listoilta Lotta Backlund on samoilla linjoilla, mutta sanottiinpa se kuinka selkeästi tai suoraan tahansa yhä useampi nuori ehdokas haluaa, että heidät otetaan huomioon.

Ei voida vaatia että nostamme BKT:tä, pidämme Suomen hyvinvointivaltiona, tilastojen kärkimaana, että maksamme tulevat eläkkeet, veromme (kenties korkeammat kuin nyt), hoidamme vanhuksemme, lapsemme, täytämme niillä koko maan paremmin kuin vanhempamme itse, teemme näyttävän uran, kouluttaudumme alati uusien haasteiden edessä, sopeudumme ja pysymme sekä järjissämme että terveinä. Että olemme sekä 110% läsnä kotona, että 110% työssä 24/7 ja pääsemme ehkä joskus 7kymppisinä eläkkeelle, jos oikeasti sittenkään.

Että antaisimme itsestämme kaiken ja vielä olisimme niin jaloja ja armollisia, että luovutaisimme omistamme varat vanhustyöhön, olivatpa ne verosenttejä tai ihan jo verotettuja rahojamme. Se ei vaan käy. Niin se ei vaan tule menemään.


Enkä usko, että pitää odottaa vuoteen 2011, että tämä paskapato murtuu. Nuoret ja ihan aikuiset ihmiset tajuavat tämän jo nyt. Sen mitä heidän oletetaan olevan valmiit tekemään ja mihin kaikkeen taipumaan. Niiden näiden joidenkin mielissä, jotka ovat jo esidementiassaan dorkautuneet.

Vaalit ovat maaliskuussa ja silloin jo useampi nuori pääsee läpi ja kenties vuonna 2011 vielä asiaa vähän viimeistellään. Be aware, be a little bit scared. You old, you fool. Niin makaa kuin petaa, vaikka Suursuolla, siteissä. Good luck you...

Kuva: rollaattori täältä