Kyllä herra pääministeri

Niin... Suuri kysymys tuntuu olevan se kenestä tulee seuraava pääministeri. Ei niinkään se millaisen eduskunnan saamme. Kuinka mainioita ja hyviä kansanedustajia, kaikki 200. Se tuntuu aivan toissijaiselta. Miksi?

Vaikken minä sitä kiellä, ettenkö itsekin olisi myös pääministeristä kiinnostunut. Jätetään ruotimatta miten "radikaaliinkin" vaihtoehtoon olisin valmis. Pääministeriksi kuin miksi vain ministeriksi, presidentiksi, poliisiylipäälliköksi, yliopiston johtajaksi, piispaksi, HUS:n ylilääkäriksi tai miksi vain toivon aina juuri siihen pestiin pätevää ja sopivaa henkilöä. Ihmistä, josta on joukkojen johtajaksi. Siihen ei yksin tutkinto riitä, mutta onhan siitä apuakin.

Toisissa on vain enemmän Sitä Jotain kuin toisissa. Sisältä huokuvaa... jotain mikä saa luottamaan. Ja joistain sitä ei vain... väreile. Olkoon sitten karismaa tai mitä ikinä. Jotain se kuitenkin on.

Ja kyllä. Minäkin näkisin mielummin Erkki Tuomiojan pääministerinä kuin Eero Heinäluoman. Kuinka merkillistä se muka on? Se on mutua, kyllä. Mutta ennemmin mutuuni uskon, kuin pakkopullaan. Siihen, että minun tulisi ajatella kuten toiset toivovat.