License to nag
Rouva, fru, mrs... Niin. Ehkä pitää alkaa kiinnittää enemmän huomiota siihen miksi muut voivat tästä eteenpäin minua kutsua. Sama kuin siihen, että pitää kiinnittää omaa huomiota, että alkaa puhua itsestään Hän-muodossa (kyllä, isolla hoolla).
Ainakin sen suhteen kuin Stockmannilla puhutellaan ja vaikkapa jos julkisissa joku vanhempi käskee lastaan "väistämään tätiä" tmv., niin tulee kenties korjata, että "rouvaa".
Koska pienenä aina Tukhoman reissuilla isotäti-Ailin ystävät kutsuivat ja puhuttelivat paljonkin minua frökeniksi, ei minusta neiti-nimitys ole sekään ollut ikävä. 'Täti'-termi ei ole tuntunut koskaan oikein ...Noh istuvalta. Tosin tulin käyneeksi tämän trauman trough-and-trough ja pääsemään siitä irti, kun tajusin etteivät kaikki voi tietää etten ole kenenkään täti. Valitettavasti.
Eli kyllä, minua voi halutessaan kutsua rouvaksi. Sitten herääkin kysymys miksi ketäkin tulisi kutsua?
Tunnisteet: Minäminä, Naisasianainen, parisuhde
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home