Minun Helsinkini

Helsinki, minun Helsinkini... Kun asuimme Simonkalliossa (Tikkurilan kyljessä) muutaman vuoden oli nk. haitarabussin näkeminen aina yhtä mahtavaa. Samoin kun täysperävaunurekan...

Kannelmäessä matkustin jo harvase päivä näillä haitaribusseilla koulusta kotiin ja sporalla matkaaminen oli luxusta. Espoossa kun asuimme mikä vain pitkien Espoon bussien vastapainoksi oli luxusta. Kun muutimme keskustaan olin tyytyväinen. Sporalla, siis ratikalla eli raitiovaunulla matkustaminen on tosi jees. Leppoisaa ja lupsakkaa. Tosin näistä ihan uusista matalalattioista en pidä. Ahtaita ja tarrautumispaikkoja vähän huonosti.

Helsingin metro... Mietin juurikin päivänä eräänä, että kun kaikkien kaupunkien metroihmiset kokoontuvat jonnekin metrokaupunkien tapaamiseen ja Helsingin sekä Genovan edustajat alkavat puhumaan "meidän metroverkosta", niin mitäköhän muut mahtavat ajatella. Helsingin ja Genovan metroverkot ovat oikeasti jotain muuta kuin 'verkkoja'. Ainakin minusta. Olen pahoillani.

Lontoossa parasta on minusta mm. metro a.k.a. Underground. Sillä on hauska mennä, ristiin rastiin. Näppärästi vaihtaa linjaa. Samaa tunnetta oli Milanossakin. Lontoon metron tunnen vain paremmin, tosin pitkään aikaanhan en ole sitä käyttänyt... Valitettavasti.

Nyt Laajasalossa mietin miksi tässä kaupungissa, tässä maassa, tässä yhteiskunnassa asioiden näkeminen laajalti on niiiin kovin työlästä. Miksi kaikkea pitää veivata vuosikymmen tolkulla?

No löysin aihetta käsittelevän foorumin: Joukkoliikennefoorumin!

Kuva: täältä