YYA-päivä

Ystävänpäivä. Tämä Ämerikän määltä käntäutynyt ja räntäutynyt päivä, Valentinen päivä. Siis rakastavaisten päivä. Tavallaan se on vähän erilaista ystävyyttä... No suomalaiset tehkööt tästä omanlaisensa päivän. Mielellään, kiitos.

Mutta kuten joulu, en edes huomannut tämänkään päivän tulemista enkä menemistä. Ostin kaupasta tosin ...niin. Projektiyhteistyökumppani-Make Makkra -serkulleni ja itselleni berliininmunkit, joihin oli tungettu sydämet. Pumppaahan sydämissämme samaa tavaraa. Siis ei kuten meillä IHAN kaikilla, verta, vaan samankaltaisempaa verta kuin vaikka minulla ja jollain ...pääsiaissaarelaisella. Olemmehan Sirkan ja Kaukon, siis Sipan ja Skiken lapsenlapsia.

Ystävyyttä on niin monelaista, niin monenlaisissa paketeissa. Joskus, useinkin sitä koetellaan. Joskus se sokaisee. Siis ystävyyden varjolla voi koettaa olettaa asioita, pyytää mitä ei kenties tulisi pyytää. Liikaa. Eri ihmisten ja vaikkapa eläinten (Mairehan on koira) ystävyyden tyylilaji, sävyt ja ...kaikki voi olla hyvinkin erilaista. Tehdään erilaisia asioita kuin jonkun toisen kanssa. Se tuo vaihtelua elämään, erilaisia katsantakantoja.

Yhteistyö on aina tervetullutta. Ihan 365 päivänä vuodessa. Ja joka päivä sitä tavalla tai toisella tarvitsee. On se sitten vain ymmärrystä, jokin vinkki kuinka saa työni kätevämmin tehtyä tai Annan seurakseni kävelylle Tullisaareen. Tulee tehtyä pidempi lenkki.

Avunanto ei paljoa poikkea kahdesta edellisestä. Avunantoa voi olla vain ymmärtävä tai kuunteleva korva. Kaiken tajuava katse ja sarkastiseen hymyyn yhtyvä suupieli. Kaunis sana, rämäkkä nauru. Tai sitten se on jotain kovin konkreettista ja jopa suurta. Apua asioihin, joista ei selviä yksin, ilman toisia.

Onneksi on ystäviä. Kyllähän sitäkin varmasti elämän ja asioiden tulee koetella. Mutta kenties siinäkin on raja. Niin... Kaikella on rajansa, vaikka maapallo onkin pyöreä. Vaalitaan siis ystävyyttä YYA-hengessä. Siis Valentinen-päivän jälkeenkin.