Kuin varikset suolla

Kävimme Turussa, Suomen entisessä pääkaupungissa katsomassa ammattikorkean sirkuslinjan joulusirkusesityksen.

Ja eihän Turkkusseen voi mennä vain päiväksi, kyllähän sinne yöksi on jäätävä, tuntuu enempi reissulta. Mutta ei sitä saanut unta Turkkusessa.

Niimpä keskiviikon kruunajaisissa, eli sirkus esityksessä olin toki väsynyt, muttei se vaikuttanut siihen erityisemmin miten esityksen koin. En minä nyt ihan ymmärrä mitä tolkkua on tehdä noin levällään oleva esitys. Jos ei ole aikaa, ei resursseja eikä rahaa, niin antaa olla sitten.

Lapsille suunnattu esitys voisi olla vaikkapa, esimerkiksi paremmin valaistu. Niin näkisi heikko silmäinen aikuinenkin, että mitä siellä lavalla tapahtuu. Kokonaisuuttahan siinäkin oli varmasti lähdetty hakemaan, mutta ei sitä ollut löydetty.

Muutamat, yksittäiset kohdat olivat oikein mainioita, mutteivat ne juonta tai tarinankulkua yhtään paremmin sitoneet kasaan. Mikään ei sopinut mihinkään, ei puvustus, ei valaistus, lavastus eikä varsinkaan käsikirjoitus. Minua häiritsi erityisesti myös se, että tavallaan oli valittu puhumattomuus, mutta ensimmäisen puoliajan puolessa välissä jo jotain puhuttiin. Jouluinen "pupupop-joulupotpuri" oli jo AIVAN kamala.

Ei tehdä sitten sirkusta, ei leikitä klovneja, ei lapsille eikä aikuisille, jos se homma ei ollenkaan luonnistu. Kerta kaikkijjaan. Että sinällään se pikku poika samalla rivillä oli ihan oikeassa sanoessaan äidilleen: "Äiti. Lähdetään pois, mua pelottaa".