Puhdas kuin Itämeri - Ahne sukupolvi
Pajamäen Oskulta tulee uusi kirja. Vanha jäi kenties vähän itseltänikin kesken, mutta se on yhä tallesssa. Ensimmäinen teos (Valtakirja) olikin pientä verryttelyä.Uudesta kirjasta en tiedä enempää kuin mitä olen kuullut ja osaan sen perusteella odottaa. Eirassahan me toivomme, että Oskulta tulisi jotain "repäisevää". Ja luulenpa, että Ahne sukupolvi, suurten ikäluokkien perintö täyttää tuon eiralaisen toiveen, että se saisi muurahaispesään vähän säpinää.
Suomi on itsenäisenä maana melko nuori. Sen yhden raskaimman työsaran tekivät sodan elänyt sukupolvi, joka niin henkisellä kuin fyysiselläkin tasolla laittoi kaiken likoon.
Heidän lapsensa. Niin. Heitä on paljon, ja siksi heidät pitää huomioida. Koska heitä on paljon, on heillä ja heillä pitää myös olla paljon valtaa. Siitä nämä keski-ikäiset (daa'ah) lähes 6kymppiset pitävät kyllä huolen. Onhan se vain demokratiaa. Eikö?
He ovat koulutettuja, hyvin toimeenkin tulevia, jälleen lapsettomia, jotka ovat itse ansainneet sen mitä ovat ja ansaitsevat myös siitä palkkion, esim. eläkeen (kuten jokainen sukupolvi). Heillä on kokemusta ja he ovat hyvin verkostuneita. Heitä ei siis voi unohtaa, muttei myös kritisoida.
Vain ne, jotka ovat olleet tekemässä asioita, voivat niitä kritisoida? Äänestämättä jättäneillehän sanotaan hieman samallalailla. No entäpä jos ei pääse äänestämään, jos sinne ei vaikka lasketa sisään?
"Näissä asioissa suurten ikäluokkien sielu on puhdas kuin Itämeri"
Niin. Onko se nyt yksin suurien ikäluokkien syy, että asiat makaavat niinkuin makaavat? Voidaanko rehellisesti ja aidosti sanoa, että heillä on valtava vastuu siitä millainen maailma nuoremmille sukupolville heidän jälkeensä jää? Mietitään tätä ihan hiljaa hetki...
Mietitään...
Kyllä oikeastaan, ihan aidon rehellisesti voi. On jännä huomata, että nuo villin viileät jo entisten aikojen oman tiensä kulkijat, jotka riuhtasivat itsensä tanssilavojen reunoilta musiikillisestikin vapaampaan maailmaan, ovat unohtaneet jotain. Tai he ovatkin muuttuneet niin paljon, että heistä saa ihan yhtä jääräpäisen ja mahdottoman kuvan kuin mikä heillä itsellään varmaankin joskus vanhemmistaan on Kekkosen valtakaudella ollut.
Tunnisteet: palavat hihat, politiikkaa, valintoja
posted by Hanna Kopra @ 7:19 ip.
9 Comments:
Kritiikin oikeutus pohjautuu siihen, löytyykö kritiikistä myös parannusehdotus aiheeseen.
Kansalaisuutensa takia jokaisella on oikeus kritisoida kaikkea yhteiskuntaamme sidoksissa olevaa parhaaksi katsomallaan tavalla.
Voisin heittää ilmaan kysymysen, miksi meidän pitäisi maksaa suurten ikäluokkien ylellinen vanhuus? Se, että niin on ennenkin tehty, ei ole mikään perustelu.
Totta. Pitää olla jokin ehdotus miten asian/asiat voisi tehdä toisin, kenties paremmin. Perusteeton nillitys antaa vain typerän kuvan.
Onhan se vähän nurinkurista, että huomattavasti pienempien sukupolvien tulisi kyetä maksamaan mm. suurten ikäluokkien eläkeet, kun samaan aikaan pitäisi pystyä innovatiivisuuteen, kansoittamaan tämä maa jälkipolvilla, kouluttautumaan, segmentoitumaan, pitämään yhteiskunta muutoinkin pystyssä.
Veikkaisin, että nämä tulevat harrikat mummot ja papat vetävät ihan hirvittävät perhehernarit neniinsä ja vievät vaikka lapiot lastenlastenlapsiensa käsistä, jos eivät saa juuri sitä ja niin paljon kuin ovat ajatelleet saavansa.
Pahimmillaan kierre jatkuu ja vain jo nykyisin miljoonan eläkeläisen alati kasvava joukko äänestää aktiivisesti. Nuoret kasvavat vieraantuen jostain kumman syystä hieman haiskahtavasta politiikasta ja kapuloita rattaisiin laittavat ainoastaan yhden asian liikkeet.
Onhan tulevilla eläkeläisillä arvokkaita asuntoja. Käänteinen asuntolaita ratkaisee kummasti elintaso-ongelmat. Perivä sukupolvi jää näistä masseista paitsi, mutta nehän on tullut jo säästettyä eläkkeistä. Kukaan ei ainakaan häviä.
Aika harva osaa katsoa hautaa pidemmälle.
Politiikassa kritiikki nähdään turhan usein ongelmana, ei mahdollisuutena. Teesi-antiteesi-synteesi-kaavio ei jostain syystä toimi siellä, missä sen pitäisi toimia.
Perustetaan pienten ikäluokkien puolue, joka nostaa eläkeikää ja määrää eläkkeille enimmäismäärän. Mikä haloo siitä syntyisikään?
Hirveä haloo kaikesta tulee nousemaan joka tapauksessa... Kun me emme voi tarjota asianmukaisia vanhuspalveluita, kun vanhainkoti (tai miksi hoivakodeiksi He haluavatkaan niitä kutsuttavan) yms. paikkoja ei riitäkään tarpeeksi monelle, kun kotihoitajia ei ole tarpeeksi, kun mummoja ja pappoja tule vain ovista ja ikkunoista eikä meidän kädet riitä.
Vanhat ovat usein vielä pettyneitä siihen että, vanhenevat, roppa pettää, muisti menee ja muuten vain on aikaa vittuuntua. Ja ymmärtäähän sen.
Pienempien sukupolvien on vain sitten niin TODELLA vaikea revetä joka paikkaan ja vaikka hakisimme lastillisen ulkomaalaista työväkeä, niin missä ajassa ja millä resursseilla heidät integroitaisiin?
Sitä niittää mitä kylvää.
Kytkintä nostaen
Mun aika moni kaveri ja kaverin lapsista on tehnyt kätevän ratkaisun näitten eläkeläisten suhteen; he ovat lähteneet ulkomaille, ajatuksella ettei tule tänne enää kuin myymään vanhusten mökit, sitten kun ne potkaisevat ämpäriä.
Tänä vuonna on yksi frendi lähtenyt Eestiin, toinen Saksaan ja kolmas kaukoitään.
Ei se minusta ole oikeastaan laisinkaan hullumpi vaihtoehto, muuttaa pois maasta jossa keskusta on hallituksessa.
Onhan tietenkin yksi vaihtoehto. Muuttaa muualle. Mutta onhan se nyt perkele, ettei tarpeeksi monia kiinnosta se, että tarpeeksi monesta olisi mieluisaa (monessakin mielessä) jäädä/tulla Suomeen.
Ja pitäisihän sivistysvaltiossa (herran jestas) osata ajatella hautaakin pidemmälle!
Sekin on kiintoisaa, että valtiomme/maamme on myynyt itsensä ulkomaalaisille (mm. televerkon) ja vaikkapa Fortumin johto saa samaa palkkaa kuin GeneralMotorsin ylinjohto... Valtion ja vieläpä monopolin rahoja onkin helppo jakaa. "Eihän se ole edes Keneltäkään pois".
Mistä päästään vastuuseen ja sen kantamiseen. Onhan muuttaminen todellakin vaihtoehto, mutta onko se kypsä, vastuullinen ja kestävä? Moniko ongelma oikeasti ratkeaa pakenemalla tai ummistamalla silmät siltä?
Jostain kumman syystä pseudourbaani Keskustan vihaaminen jaksaa olla edelleen hengissä. Siinä yksi jäänne, josta olisi terveellistä päästä eroon. Toisaalta se toimii ihastuttavana esimerkkinä suurten ikäluokkien vaalimasta minä-me-muut (ja te muut ootte huonompia kuin me! Niin.) -ajattelusta.
Valtion roolista omistajana voi olla mitä mieltä tahansa, mutta ainakin itse olen huomannut, että kotiutettu raha tuhlaantuu, eikä enää tee uutta rahaa, jos sen tuhlaa. Mitä ihmettä me olemme ostaneet Suomeen tällä valtioiden yhtiöiden myynnistä saadulla pääomalla?
Jos joku pankkikriisi on maksettu, niin sen voisi ottaa takaisin sen junailleelta sukupolvela - vaikka korkoineen.
Jonkun pitäisi oikeasti ottaa härkää sarvista ja vetäistä kissa pöydälle. Ulkomaalainen väestö on integroitava yhteiskuntaamme. Muuten käy kuten saksassa ja se ei ole kivaa katseltavaa.
Eikä ulkomaalainen vuokratyövoima ole kansantaloudellisesti kestävä ratkaisu. Tekee aina nannaa vaihtotaseelle.
Sepä se. Tehtyjä on vaikea tehdä tekemättömiksi, mutta näyttäisi olevan melko vaikea oppia edes kantapään kautta asioista. Jos ei myönnetä mitään, niin miksi tehdä mitään toisin? Jos kerran mitään, kukaan ei möhlinyt...
Ja vetäähän se vähän vakavaksi, kun tajuaa että varoja pitäisi löytyä yhteen sun toiseen. Kun vielä tiedämme enemmän (kiitos vaikkapa laman ja erilaisten diagnosointimenetelmien) vaikkapa masennuksesta, joka liittyy kaikkiin ikäryhmiin, niin varoja/resursseja pitäisi riittää senkin suhteen jo enemmän kuin ennen on koettu tarpeelliseksi.
Ja sen Suuren Laman jälkeen moni asia jätettiin (kenties liian ikävinä) ihan vain hoitamatta. "Poissa silmistä, poissa mielestä".
Sitä kuullostaa helposti hitusen katkeralta, mutta kyllä se on kumma, ettei muka muiden suissa maistu urea pankkijupakoiden ja kaikenlaisten muiden kähmintöjen jälkeen.
Kuten usein sanotaan: vaikkei lakeja rikottaisikaan, niin toimitaan niiden henkeä vastaan".
Se tai ne, jotka ottavat sen riskin ja ristin kannettavakseen, että varoituksistakin huolimatta kiskaisevat sen vanhalta kalalta haisevan ja takkuisen kissan pöydälle, voivat varautua kunnon sähinään. Mutta Hanna tuo laastareita ja desinfiointiainetta.
Jos mennään vaikkapa masennukseen, niin on aika tylsää hoitaa vain oireita, jos syy olisi preventattavissa. No, sitähän tämä aika on yleisestikin, yhtä oireiden hoitamista. Ehkäpä voimme tarjota ahneelle sukupolvelle onnellisen vanhuuden "saattohoitola" -nimisen yksityisrahoitteisen taloudellisesti tehokkaan ja perikunnalle edullisen ketjun massa yksiköissä. 35 vanhuksen ryhmissä. Yksi hoitaja on sairaana, kaksi kouluttamatonta jo yksi on toisessa ryhmässä lainassa. Puolikkaalla puuvärillä piirretään jänis seinään.
No joo. Ehkä tuota voisi vielä harkita, sillä edellytyksellä, että nuorilta poistetaan taloudelliset miinat. Vanhempien vaikutus yli 18 v opintotukeen, opintotuen asialliset korotukset, työllistymisen ja ansaitsemisen estäminen naurettavilla tulorajoilla ja niin edespäin.
Lähetä kommentti
<< Home