TJ nolla - Kädet kattoon!

On päiviä, joita on usein miettinyt. "Sitten mä kyllä... a) olen NIIN onnellinen, b) huudan kuin hullu, c) en edes tiedä mitä teen." Ne ovat niitä, kun vihdoin koittaa se ensimmäinen koulupäivä, täyttää kymmenen, saa siideriä kaupasta, viinaa Alkosta, ajaa ajokortin, pääsee eroon koulusta tai mitä nyt ikinä. Ja sitten on vaikka se asuntolaina.

Kuinka monta kertaa tein, aivan todella päin helvettiä, laskelmia siitä, milloin asuntolainani on maksettu. Jotain taisi jäädä niistä laskuista (korot tms.), mutta ei se mitään. Näin kolmikymppisenä on asuntolaina nyt sitten kuitenkin, tänään (today) tiistaina noin kello 15.30 huhtikuun 18. päivä 2006 maksettu!

Ja mikä sen ihanampaa kuin kertoa siitä IHAN kaikille! TJ NOLLA! Jaakolle, vanhemmille, kavereille (joilla on lainaa), Weeruskan tarjoilijalle, omalle asiakkaalle, työkaverille... OMG! Wey Hey! Ji-Ha! Sen enempää, että kävin Weeruskassa syömässä ei ole vielä osannut juhlia. Ehkä se iskee vasta huomenna.

Ja kun Nordean tädit olivat "niin" asiakasystävällisiä, ajattelin huomenna mennä Sampo Pankkiin ja siirtää itseni ja tilini sinne.

Nordeassa kukaan ei onnitellut (ei edes sillai kivasti, vähän), ei ehdottanut lainatilin lopetusta, muistanut kertoa milloin/mistä/miten saan osakekirjani tai kertonut mitään järkevää syytä siihen miksen ole päässyt Soloon tunnuksillani viikkoihin tai miksei jo 2 viikkoa sitten täti voinut sitä hoitaa kuntoon.

Myöskin vanhemman tädin kysymys (40 minuutin jonotuksen jälkeen) oli kaikkine bodylängwitseineen niin hyvä: "Millasta asiaa, sul-la olis?", niin minä otan uudet lainat jostain muualta.

Mutta Nordean tädeille vaan sinne, että: OMG!