Metsäratiota

Yle Q:ta ei enää ole. YLE Peili jyrää nyt sen taajuuksilla. Puhetta. Ihan hyvä, sitä ei liikaa olekaan kuultu. Suomen radioissa ainakaan. Ville Blåfield muistelee lämmöllä kanavaa Apinalaatikossa. ITse kuuntelin Q:ta aika harvoin. Harvoin kuuntelen juuri mitään tiettyä. Enää ei jaksa. Sitä paitsi Beatrixessa ration kuuntelu on osin haastavaa.

Mietin tätä radiogenreasiaa aivan riittämiin kevään lupakierroksella ja edelleenkin voidaan todeta, että riittää kunhan soittaa vaikka gruuvahtavaa musiikkia jukeboxinlailla. Toimittamista ei sitten tarvitsekaan juuri nimeksikään tehdä. Ja humppaa (sitä perinteistä taikka tekno sellaista) on vaikka koko kansalle jakaa. On vain niin sääli, ettei ole edes kunnollista tarjontaa. Sekun voisi olla riskaapelia, olla poikkeava, erilainen.

No tulinpa kuulleeksi, että Liikenne- ja viestintäministeriössä mietittäisiin, voisiko digikanavista irrottaa lisää kaistaa... Siis vaikkapa Iskelmäradiolla. Joka niin tylysti saikin kylmää kuraa naamalle keväällä kuin suojatien luona seisova jalankulkija Mäkelänkadulla. Onhan sekin yksi tapa taas touhuta, mutta mitä sille demokratialle kuuluu ja julkiselle hakumenettelylle? Siis tällaista saattaa tulla ajatelleeksi.