Kuoleman jälkeen

Minusta aamun uutisissa sanottiin, että 80 prosenttia olisi valmis luovuttamaan kuolemansa jälkeen elimiänsä. Yhdeksän kymmenestä olisi valmis ottamaan luovutetun elimen vastaan.

Mutta kuinka monella näistä 80 prosentista on elinluovutuskortti tai ovat ylipäätään kertoneet lähipiirilleen, että ovat valmiit kuolemansa jälkeen elimiään luovuttamaan?

Minullakin on ollut vaikka kuinka monta kappaletta kyseisiä kortteja, jotka ovat kastuneet tai muutoin kadonneet Sinne Jonnekin. Olen toki asiasta kertonut mm. Jaakolle, Jonnalle sekä vanhemmilleni, että tämä on minun tahtoni. Tulkoon asia täälläkin vielä toistettua: Olen mahdollisessa tilanteessa henkisesti sinut asian kanssa ja elimeni voidaan lahjoittaa niille, jotka niillä selviäisivät.

"Suomessa tehdään munuaisen, maksan, sydämen, keuhkon ja sydänkeuhkon sekä silmän sarveiskalvon siirtoja. Ellei ihminen saa ajoissa uutta maksaa, sydäntä tai keuhkoa tuhoutuneen tilalle, hän menehtyy. Suomessa kuolee joka vuosi kymmeniä ihmisiä turhaan odottaessaan sopivaa siirrännäistä. Siirtoelimistä on jatkuvasti pulaa."

Minulla ei ole uskonnollisia syitä miksen näin voisi toimia. Minulla ei myöskään ole niin rajuja salaliittoteorisointeja, että kokisin elimieni joutuvan johonkin kloonaukseen. En myöskään koe omistamisen kaltaista tunnetta elimiini, kuolemani jälkeen joista haluaisin pitää kiinni, kun tiedän jonkun niitä jossain tarvitsevan.