Intiaanikesä

Saunassa mieleeni palasi muistikuva kultaiselta 80-luvulta, Kannelmäestä, eli Kantzusta. Taisi olla samainen kesä, kolmannen luokan kesäloma, jona opin lukemaan (kyllä). Siis pääsin pois nk. Nollakerhosta. En ollut ensimmäinen.

Joka tapauksessa, tuona kirkkaana kesänä olin Mustanaamion valaisema, mutta päädyin viettämään inkkaripinkkarikesää. Pyöräni (Valkoinen Helkama) oli ratsuni ja nimeni oli Käärmeennahka. Koska sukunimeni on Kopra, eli Koooobra ja koska pidin hiuksia koko kesän pitkällä letillä.

Kannelmäessä pyöräilin piiiitkiä lenkkejä, saatoin eksyäkin, hoidin takapihaa, luin (tietenkin Mustanaamioita), nukuin vanhempien makuuhuoneen lattialla Kaisa-mummon tekemällä päiväpeittopoppanalla ja peseydyin VAIN saunassa.

Aili-isotädin mökillä askeettisuus miellytti minua. Tosin se oli ihan bebasta, ettei jousipussini nuolissa ollut niitä nuolia. Booooooooring! Ja askeettisuudestakin sain erään huussin tyhjentämisen jälkeen ihan tarpeekseni. Se oli paskaisen karu paluu arkeen.

Ehkäpä juuri tuon kesän takia Touko-Pouko on minusta mainio, sillä siinä yhdistyy se aikuisuus ja lapsuus... Niin kauniilla tavalla. Ja juuri niin sekopäisellä, että ...Se on ihailtavaa. Utopia, Linna Espanjassa (Linna Espanjassa tarkoittaa jotain mitä ei ole. Komisaario Palmun Erehdys).

Kuva: täältä