Kirkottomat

"Väestörekisterikeskuksen ennakkotietojen mukaan kirkosta erosi viime vuonna yhteensä 33 823 henkeä, kertoo Kirkon tiedotuskeskus. Lisäystä edellisvuoteen oli 2,4 prosenttia.

Kirkosta erotaan yhä useammin verkon kautta. Eroakirkosta.fi-palvelun kautta kirkosta erosi viime vuonna kaikkiaan 27 672 ihmistä. Tässä on kasvua vuoteen 2005 verrattuna 21,5 prosenttia. Kaksi kolmannesta palvelun kautta eroavista on alle 30-vuotiaita.

Myös kirkkoon liittyneiden määrä kasvoi hiukan. Viime vuonna 10 700 henkeä liittyi kirkkoon, mikä on 11,9 prosenttia enemmän kuin vuonna 2005."

YLE Uutiset

Ihmekös tuo jos ihmiset eroaa kirkosta. Joillekin riittävä syy on se, ettei koe omaa uskoaan johonkin (itseään suurempaan) Voimaan tai Jumalaan juuri sellaiseksi mitä ev.lut. kirkkoon kuuluvan kuuluisi. Minusta se on ryhdikästä ja toisekseen kohteliasta. Rehellistä eikä rehellisyys voi olla paha asia.

Ymmärrän paremmin niitä, jotka liittyvät kirkkoon kuin niitä jotka nyt ei vaan silleen viitti erota, mutta joiden kirkossa käyntikerrat vuodessa saavuttavat ehkä kaksi, jos sitäkään. Miksi kuulua johonkin kirkkoon, jos ei kuitenkaan ole kiinnostunut kirkon toiminnasta eikä asioista? Jos koko vakaamus ei nyt sinällään ole mikään pointti?

No, että voisi mennä kirkossa naimisiin tai lapsi voitaisiin kastaa, saisi oikeanlaiset hautajaiset. Ettei joutuisi sitten kuitenkaan helvettiin.

Itse olen sitä mieltä, että hautausmaita pitäisi olla kirkkoon kuulumattomille paljon enemmän. Paikkoja, jotka ovat siis "rauhoitettu" haudatuille. Jokainen voisi laittaa omalle itselleen sitten sellaisen kiven tai muun kun tuntuisi hyvältä. Kunnon kristityt soisivat ekumeniassaan tämän toisille ihmisille.

Minä olen jopa sitä mieltä, että valtio ja kirkko tulisi erottaa. Jos kerran kuitenkin "Suomessa yli 80 prosenttia kuuluu ev.lut kirkkoon", niin fain. Eihän sitten ole mitään hätää sen yritysten maksaman kirkollisveronkaan kanssa. Kaikki firmat, joiden työntekijät ja omistajat ovat kunnon kristittyjä (myös omasta tahdostaan) maksaisivat varmasti Herranpelossa senkin veron kiltisti. Vai pelkäämmekö sitä, ettemme olekaan niin kunnon kristittyjä?

Usein jaksetaan toitottaa ja painottaa, että Suomi nyt vaan on kristillinen maa. No totta. Onhan Suomen vanhimmat kivikirkot Ahvenanmaalla rakennettu 1100–1400-luvuilla ja vanhin ympärivuotisessa käytössä oleva puukirkko Muhoksella on vihitty vuonna 1634. Tai jotenkin näin ne tuntuvat aikajanallisesti menevän. Sitä ennen Suomi (millaisena se sitten tunnettiinkin) on ollut pakanoiden kansoittama. Ja nekin meistä, joiden esi-isät ovat tulleet näille leveysasteille kristinuskon saapumisen jälkeenkin, voidaan sanoa että pakoistahan me kaikki olemme.

Eilen katsoimme DaVinci-koodin. Leffaversio oli kieltämättä vähän "mutkatsuoriksi" versio kirjasta ja kenties kirjakin oli isäni sanoin: "tommonen seiskytluvun tajaa-ajodekkari", mutta jotain siinä oli, kuitenkin. Amerikkalaisten tekijöiden pienet kritiikit kirkkoaan kohtaan, mutta seuraavassa hengen vedossa Langdon kertoi lapsuuden rukoilukokemuksestaan.

Jos ajatellaan, että kirkon sisällä olisi tällainen "Varjojenneuvosto", niin eikö silloin todellakin koko kirkko olisi jotenkin kääntynyt itseään vastaan. Uskontoon liittyvä historia ei ole sitä kaikista kauneinta ja suvaitsevaisinta. Onko yksittäinen uskokaan? Ja miksei voisi olla?