Goldia uutta vuotta!

"--Always believe in your soul
Youve got the power to know--"

SingStar on kyllä yksi lahja maailmalle. Se on vähän kuin The Force. Sitä voi käyttää hyvään tai pahaan. Hyvään on sitä, että SingStaria käyttää kotona, pahaan jos sen perusteella hakee Idolsiin.

Toissa synttäreillä, kun meillä oli japaneesia-teema, ilta päättyi SingStariin. Harva halusi osallistua, mutta siis tyhmänrohkeista olin huonoista paras. Se yksi biisi (jonka Anna eilen tunnisti soivan taustalla) oli juurikin se allekirjoittaneen bravuuri. Eilen EN laulanut, muut kylläkin.

Oli kovin leppoisaa, kuten saaristossa tuntuu olevan. Kieltämättä raketit tuntuivat ...ihan kauheeeen stressaavilta. Selvinpäin ja kenties raskaana kun on, niin se ei vaan näytä hyvältä, kun kamalan humaltuneet laittavat raketteja menemään. Osan taivalle ja osan... vähän minne nyt sattuvat lähtemään. Jos lähtevät edes.

Kuulin, että on olemassa "vähän hätäinen räjäytysmies", joka osoittaa vain että siis jotkut adjektiivit eivät oikein vain tunnu hyviltä joidenkin ammattinimikkeiden kanssa. Selvisi, että kumma-tyttö asuu vanhan tenniskaverin (sillä kurssilla opin ajamaan ilman käsiä pyörällä) seinänaapurina. Eikä se SingStarkaan nyt niiiiiiin paha olisi. Onhan yhdellä levyllä (herranjestas) Dolly Partonin 9 to 5!

Mieleeni palasi myös se, että näin vilaukselta jouluaatonaattona Hakaniementorilla Jussi Raittisen. Miehen, jota Tuitzi-täti väitti pienenä äidin fanittavan, ran-kas-ti. Itse muistin kuinka eräänä uutenavuotena, kultaisen 90-luvun alkutaipaleella, olimme tyttöjen kanssa pämppäämässä Elisan isän toimistolla, siinä Garlsbergin-talossa (missä jossain rapussa Raittinenkin kai asuu).

Tuolloin osasin ulkoa Vanhan holvikirkon (ja Raittinen kuin Raittinen), ainakin musiikintunneilla. Siinä kun olimme Pitkälläsillalla päästelemässä rakettejamme, meni J.R. ohi. Tilaisuus tekee varkaan. J.R. pysäytettiin ja minä yritin (parhaani yritinkin) tapailla siinä e.m. laulun sanoja ja lähetin samalla kädestäni raketteja Töölönlahden ylle. Le Spectagilous! Ja uskon, että ei yksin J.R. ollut ylpeä, vaan äitikin olisi ollut.
Mutta eilisen johdosta ja innoittamana toivotan oikein Goldia alkanutta vuotta!