Poninpoika

Maire taisi täyttää vuoden ja kuten jokainen oikea prisessa, niin myös Maire oli toivonut ponia. Oli tai ei, niin Maire sai ponin, toisin kuin monet muut, jotka ponia ovat aina toivoneet.

Mairesta Poni oli hurrrmaava. Ihanin kaikista! Silloin lanseerattiin termi "Anna kyytiä", jonka voi nykyään yhdistää Paavoon, Tarjaan tai ihan mihin vain. Ja kyytiä piisaa. Uudelleen ja uudelleen. Ja tietenkin se oli kovin nokkela lanseeraus, koska Ponille kyytiä -sarja oli juurikin pyörinyt tv:ssä.

No Ponista aika jätti ja oli koittanut hetki Poninpojan klopotella kuvioihin. Ja Poninpoikakin oli yhtä hurrrmaava ja ihana. Usein jopa siinä määrin, että kuten Remu Ässä par'aikaa, myös Poninpoika vietti joskus jopa viikkoja kaapissa jäähyllä.

Nykyään Poninpoika asuu Hollolandiassa, kirjahyllyn alla vanhassa limsapullolootassa, parin pallon ja luun kanssa. Vähän niinkuin lepokodissa, missä Maire käy Poninpoikaa tervehtimässä aina sopivan usein.