Primitiivisen akateemisesti

Primitiivisestä vi**tuksesta johtuen koin tarpeelliseksi kuunnella piiitkästä aikaa L7 yhtyettä. Ihan vain, että saisi olon stabiloitumaan. Ja kun viikolla ihan televiissiouutisissa kerrottiin tutkimuksesta joka toteaa, että raskasta musiikkia kuuntelevat säätelevät/käsittelevät siten tunteitaan, niin hei... Tähän on ihan akateeminenkin perustelu.

Sitten ajattelin kuunnella Iron Maideniä, jos siitä tulisi Kirka vaikka mieleen. Se voisi myös mukavasti piristää tunnelmaa. Ettei tarvitsisi tarttua mihinkään...

L7/Shitlist

"When I get mad
And I get pissed
I grab my pen
And I write out a list
Of all the people
That won't be missed
You've made my shitlist"

Kenties tämä on vain alitajunnan valmistautumista vääjäämättömään. Taas ollaan lähellä hetkeä, jolloin minusta tulee aikuisempi kuin koskaan sitä ennen. Ainakin noin ...fyysisesti. Eikä siinä mitään. Minä suorastaan odotan päivää, että voin vetää leoparditrikoot jalkaan sekä violettia hiusväriä kutreihin ja mennä hortoilemaan Stockmannille muiden eläkeläisten sekaan. Mutta siihen asti tai ainakin sitä ennen aion pitää kiinni oikeudestani olla juuri niin Shirley Muldowney kuin vain tahdon.

Eikä ikä tee useimmista ihmisistä koskaan yhtään sen viisanpaa. On paljon perheitä, joissa se viisivuotias on perheen aivot, mielenkiintoisin ja parasta seuraa. On myös perheitä, joissa se on koira.

Se on pitkälti vähän ja aika paljonkin kuten Idols-suosikkini Ironmaidenpoika Lahdesta. Siis ikä. Tosi heavy(lausutaan kuten kirjoitetaan)mies ei pelkää laulaa Kirkaa.

Kuva: täältä