Sotilaat keskuudessamme

Ajoimmepa tässä alkuiltana eräänä Kruunuhaan läpi. Eräässä suhteellisen pimeässä risteyksessä huomasin oikean käden puolella nurkan yli sihtailemassa kolmen koplan. Citysotilaita, kuvan kaltaiset pyssyaseet tanassa! Hui kauheeee!

"Siis mä KUALISIN, jos tulisin tona mummona tuolta ja noi on naamat maskissa pimeässä tollai väijymässä!", kauhistelin nenä kiinni ikkunassa. Jaakosta kyseessä ei ole mitään merkillistä. "Nykyäänhän kaupunkiharjoituksia on kokoajan". Joo voi olla, mutta ei siihen pidä suhtautua kuin jokapäiväiseen näkyyn.

Muistan, kun eräänä kaukaisena kesänä pyöräilin Tölikänlahden luona kohti kotia nauttien auringon säteistä, kun vastaan juoksi ns. ryhmällinen sotilaita, rynnärit-mitkälie kiinni rintalastoissaan. Se oli sen verran shokeeraavaa, että ohjaus meinasi suuntautua kohti kaislikkoa. Ei sitä pahaa aavistamattomana vain odota näkevänsä keskellä Helsinkiä sotilaita yhtään minkään takia pyssyjen kanssa. Eikä sen pidäkään tuntua hyvältä.

Sillä kun IRA oli vielä IRA, olimme eräänkin kerran Lontoossa. Ei se ollut kaikista mieltä keventävintä seurata kahden miehen sotilaspartioita lentokentällä tai kahta miestä ja varsin vakuuttvaa susikoiraa. Se kertoo kuitenkin aina jotain yleisestä meiningistä.

Kuva: täältä