Miksi ei nappaa?

Äänestää. Tai yleensäkään koko teema, niinku vaalit. Perässähiihtäjässä sitä miettii moni. No koska kuten Kaisa Lekan mies Leka on todistettavasti todennut: "politiikka on ihan dadaa".

Palstatilaa saa kaikenmaailman sinirillirouskut, entiset missit, teiniräppärit, hiihtäjät, näyttelijät ja todellakin alkaa tuntumaan, että pitäisi äänestää "vähän niinkuin itseä". Eli alkaa pelottamaan.

Tai sitten kuten Ilkka-Christian Björklund totesi omasta jatkostaan politiikassa: "Jos politiikka olisi päällimmäisenä kiinnostamassa, niin silloin olisin pyrkinyt muidenkin potentiaalisten eläkeläisten kanssa eduskuntaan" (HS). Eli samat vanhat ukot ja akat, joita ei kuitenkaan ministereinäkään nähdä, punkeavat taas mäelle.

Koska todellisia vaihtoehtoja ei ole ja kaikki tuntuu kärjistyvän vain siihen kenestä tulee pääministeri ja silloin peli on meganomaalisen tylsää ja kuivaa.

Ja miten mitkäkin puolueet eroavat toisistaan? Siis RKP:läiset puhuvat ruotsia? Ja kun kaikki sovitaan etukäteen ja vielä aina just NIIIIN, just niiiiiiiin tyypillisellä kaavalla niin... hoh hoijaa.

Vaalikuume on kuulemma laskussa. Jännä. jaksamme pitää yllä mielenkiintoamme Idolsin ja Big Brotherin tiimoilta varsin intensiivisesti ties kuinka monta viikkoa, mutta kun liikutaan osa-alueilla, joilla on arjessa ja juhlassakin sitten kuitenkin enemmän konkreettista merkitystä, niin...

Ja jos politiikka kerran on ihan dadaa, niin eikö se ole juuri niin ihmeellistä että se on mielenkiintoisempaa kuin Salatut elämät?