Sukupolviensota

Hyvin trendikäs teema. Mutta vähintäänkin kyse on oppikunnista. Eilen Tiinan kanssa vaihdoimme muutamia esimerkkejä.

• Meitä vanhemmat (siis moni nelikymppinenkin) ei kansioi sähköpostejaan aiheen tai lähettäjän mukaan.

• Eivätkä tee sähköpostiryhmiä meiliinsä

• Joidenkin meitä vanhempien mielestä vanhimman sähköpostin kuuluu olla päällimmäisenä. (Ihan kukkuuuuu!)

• Samoin CV:ssä vanhimman työmeriitin tms. kuuluu olla päällimmäisenä.

• He eivät vieläkään ymmärrä käsiteitä 'kaksoisklikkaa', 'näppäinkomento', 'reply-All', 'resoluutio', 'tiedostomuoto', 'koskaMarkusItkonensanooniin' eivätkä mm. myöskään 'kaikkea-ei-vaan-kannata-tehdä-koneella'

Noh, tämä on tietenkin kovin, kovin naurettavaa ja turhaa. Vaikka tosin se saattaa viedä arjen rutiineista paljonkin aikaa. Ja joskus piirteet ovat sangen hellyyttäviä kuin pieni pyöreä panda hamuamassa bambua suuhunsa tihruttavin silmin. Työarjessa ne saattavat asettaa suoranaisia työkulttuurisia eroja. Kieli ei ole samaa. Mutta sitä harvoin tullaan ajatelleeksi.

Itse työtavoissakin on jänniä eroja. Nekin ovat tietyllä tapaa kovin kosmeettisia, mutta samalla kosmonauttisia. Eli vähän "out There". Tietenkin vanhojen ja "hyviksi todettujen" sekä uusien ja mm. käteviksi todettujen tapojen tulisi löytää symbioosi ja kohdata toisensa ilman annihilaatiota.

Teknologia on vetänyt viivoja suoriksi, mutta jos niiden edes perusolemusta ei käsitä ei niiden käyttö lisää kuin yleistä tuskaa. Jos ei osaa nähdä systeemin "läpi", vaan jää tuijottamaan jotain yksinäistä kursoria ruudulla on homma menetetty. Ja paniikki hoitaa lopun.

Toki Tiinan kanssa totesimme, että Mäkin uusi käyttis on osin hiukan hanurista ja mietimme miksi joitain näennäisesti pieniä muutoksia on ylipäätään tehty ja milloin mm. Adobe oikeasti aikoo yhdistää Illustratorin ja InDesignen. On vaikea olla myöntämättä etteikö Illu olisi osin hiukan typerä nykyisessä olomuodossaan ja InDesign sekin jokseenkin rampa, selkeiden puutteitensa takia. Kun ne saataisiin ratkaistuksi...

Viimeistään silloin vapaudumme stalinistilaisesta Freehandista. Tosin kuten Venäjällä, myös Suomessa moni vanha ja vannoitunut Freehandin käyttäjä tuleekin haikailemaan "kunnon aikojen perään". Ja kituuttamaan vanhoilla koneilla, järkillä, fonteilla ja muilla tarvittavilla ohjelmilla, kunnes viikate korjaa vimeisenkin Suo, Kuokka ja Jussi -uranuurtajan.