So called metropoli

Hoh, hoijaa... Mikä siinä on, että ehdoin tahdoin Helsingistä vääntämällä väännetään metropolia? Kun se ei ole. Vaikka kuinka Rakel Hiltunen, Jan Vapaavuori ja Jussi Parviainen olisivat metropolitiimi, niin... Ei se, että ollaan tiimi tee vielä yhtään mitään.

Minulle Helsinki kelpaa vaikkei olisikaan metropoli. Kunhan olisi aidosti oma itsensä. Rehellisesti juuri sellainen kaupunki kuin on. Ei mikään pikku-Tukholma, ei wannabe-Lontoo tai yhtään mitään mitä ei ole.

Miksi se on ongelma, että Helsinki olisi ihan jotain omaansa? Rakentaisi kaupunkia kuten juuri tähän kulttuuriin, tarpeisiin, haasteisiin, puitteisiin, oloihin ja rakenteisiin sopii. Tekisi omia ratkaisuja, joiden tarkoitus olisi miellyttää helsinkiläisiä, ei ulkopaikkakuntalaisia oopperassa kävijöitä tai turismoja. Voi heitäkin toki ajatella (vaikka perustamalla mukavia kahviloita, joissa on interwebbi, hyvä tuolit ja loistavaa palvelua), mutta ei etunenässä.

Kun helsinkiläiset kokevat, että tämä on heidän kaupunkinsa, jota kehitetään heille hyväksi paikakasi asua ja ...siis ihan yleisesti elää elämäänsä, niin kyllä se aivan varmasti huokuisi kaikkeen muuhunkin ja myös turismiin.

Vähän sama asia heräsi Tornio-Haaparanta jutusta, mikä on samaisessa Hesarissa. Miksi ei annettaisi näiden kahden kaupungin hoitaa asioitaan, kuten ovat hyväksi todenneet? Onhan se ainutkertaista (valitettavasti jopa), mutta eikö juuri tällainen onnenkantamoinen ole positiivista? Ainakin se kaikella tapaa kuullostaa ja vaikuttaa siltä. Onko pakko olla änkyrävänkyränä? Onko se kateutta, ettei keskisuomalaisella kaupungilla ole vastaavaa (ulkomaalaista)rajanaapuria vai vaan ihan periaatteellista v-mäisyyttä?

Niin ja taas on ihan pakko sanoa, että nk. Helsinginherrat ovat usein (kuten meillä kotona on tapana sanoa) junantuomia.