Meediapeli

Minä olen nihilisti ja nihkeilijä. Ainakin mitä tulee iltapäivälehtiin, MTV3:n internetpalveluun, kaupallisiin radiokanaviin jne. Tämä ei sinällään ollut mitenkään uutta eikä yllättävää.

Minusta vain tuntuu, etten todellakaan tee niillä uutisilla, kerrotuilla asioilla, "faktoilla" yhtään mitään. Ne eivät tuo kaivattua sisältöä tai edes miellyttävää oloa elämääni rikastuttamaan. Eikä minua suoraan sanottuna jaksa kiinnostaa nykäsenmatit.

Olen myös havainnut fyysistä pahoinvointia luettuani [lue: selattuani] vaikkapa seiskapäivän tai jopa iltapäivälehdet. Herää kysymys: MIKSI minä katselen näitä lehtiä, luen edes otsikoita?! En minä oikeasti tee näillä tiedoilla mitään. En yhtään mitään.

Ainahan ihmiset ovat olleet uteliaita ja kiinnostuneita valtaapitävien ja muiden merkittävien henkilöiden asioista, mutta nykyään mikään ei tunnu riittävän.

Minusta avoimuus ja vaikkapa politiikan läpinäkyvyys ovat ihan eri asioita kuin se mikä tuntuu myyvän eniten. Eli salarakkaat, salatekstiviestit, kaikki tapola-nykäs "uutisoinnit" ja turhanpäiväiset skandaalit.

Mikä on meidän henkinen tila, kun on suotavampaa ruotia muiden asioita, ronkkia pienimpiäkin asioita, joilla ei ole yleisen hyvinvoinnin tai paremman maailman rakentamisen kanssa mitään tekemistä? Vaikkapa politiikka on kiinnostavaa vain, jos sitä tarkastellaan Linnajuhlien pukuloiston kautta tai sitten eduskunnan romanssihuhujen. Mutta muutoin... se on niiiiiiiin tylsää.

Me voimme katsella vaikka kuinka groteskeja kuvia onnettemuuksista, murhista, mistä vain, mutta jos oikeasti voisi keskustella omien hautajaistensa järjestelytoiveista, niin se on jotain ...kamalaa. Hyi! "Kuinka sä voit olla noin mauton?", se on kuultu.

Meistä on tullut tai ainakin kovaa vauhtia tulossa herkkänahkaisia pikkusieluja.