Säädöt sekaisin

Säädöt sekaisin on blogi (ei enää pelkkä kokeilu). Me emme elä suppeassa maailmassa ja sanavapaus on aseemme, joten aiheet ovat varsin vapaita. Eiran demarina ja Erkki Vauramon suurena ihailijana kannatan avointa keskustelua ja mielipiteiden kirjoa. En lähde suureen itsesensuuriin, mutta yritän olla loukkaamatta omaa yksityisyydensuojaani.

keskiviikkona, tammikuuta 11, 2006

4 yötä vaaleihin

Minä kävin jo äänestämässä, niin kuin olin ajatellutkin. Mutta vaalikahveilla ei muistettu käydä. Sen sijaan koirapuistossa käytiin.

Sunnuntaina on kuitenkin vaalipäivä ja herätys aikainen. Sillä vaalilautakunnan varapuheenjohtajan tulee olla varhain äänestyspaikalla. Ja sellainenhan minä nyt olen, Helsingin vaalilautakunta 11 E:ssä.

Minua kuitenkin mietityttää se, että haluaako nyt media ja kaikki ihmiset monta ehdokasta vai olisiko joku semifinaali ja siten puhelinäänestyksellä suoritettava pudotuspeli paikallaan. Sellainenkin ajatus on käynyt mielessä, että mitä me nyt siten muka haluamme.

Jos ei mennä J.P. Rantalan Ylellä pitämiin vaalitentteihin eikä mihinkään yksittäiseen ohjelmaan, tenttiin tai toimittajaan, niin silti voi yleisesti kysyä sitä, että onko se nyt jees että on 8 ehdokasta. Miksi sitten kysytään Laxilta, Hautalalta, Soinilta, Kjallikselta ja Lahdelta sitä onko heidän ehdokkuudessaan mitään järkeä? Onko se nyt jotenkin paha, että on useampi ehdokas? Eikö se ole demokratiaa, että useammalla on mahdollisuus pyrkiä ja osallistua kisaan ja sen myötä keskusteluun? Hmmm...

Ehkä se vuoden 1968 vaalitentti olisi pitänyt tulla ihan normaalilta Ylen kanavalta, jolloin useampi olisi voinut sitä seurata. Ja ihan primetime-aikaan.

Jos Lax on joidenkin tahojen mielestä naurettava puolustaessaan ruotsinkieltä Suomen kaksikielisessä valtiossa, niin mitä tämän väitteen esittäjä edustaa? Jos Halosta syytetään happamaksi, niin millainen kuva toimittajista sitten on jäänyt? Mikäli Niinistö on ollut hyökkäävä ja jotenkin örmy, niin... Ja mitä se on, että toimittaja sanoo tylysti Lahdelle, että "Olkaa nyt hiljaa"? Juu, juu. Saivartelua. Minun puoleltani.

Minua ei oikeastaan juuri lainkaan kiinnosta, tässä yhteydessä, se kuinka hyvä joku ehdokas on rustaamaan 15 minuutissa runon tai aforismin. Enkä oikein ymmärrä sitäkään, että jos pyydetään yhtä esimerkkiä, niin se onkin liian vähän tai että yleensä mikään ei ole hyvä tai tarpeeksi. Levottomia – kun mikään ei riitä.

Miksi meillä on presidentti ja suomalainen parlamenttarismi? Miksei meillä voisi olla täysvaltainen kuningas tai kaikista selkein ratkaisu: diktatuuri. Mietitään sitä, hetki ihan hiljaa.

Tunnisteet: