Pidetään äänestyslippu korkealla

Ennakkoäänestys on alkanut. Vielä kun löytäisi sen varman paikan, johon oman äänestyslippuni laskin. Se on joku todella hyvä paikka, jossa (sekin) pysyy tallessa ja on helposti löydettävissä. Missä? Noh, etsivä löytää.

Tarkeintähän ei varsinaisesti ole se ketä äänestää, mutta että käyttää äänestysoikeuttaan. Sillä haluan ainakin itse käyttää sitä, kun se minulla on. Kaikillahan sitä ei ole ja ehkä sen silloin paremmin nahoissaan tuntee, että se itselleen myös kuuluisi. Ja vaikka minun ääneni onkin pisara meressä, niin silti koen sen merkittäväksi.

Olen senkin (äänestysoikeuden) kautta tasavertainen kaikien muiden kanssa. Minua viisaammat, rikkaammat, aatelisemmat, miehet ja muut ovat samalla viivalla yhden äänensä kanssa.

Ja toisaalta ehkä se on hyväkin miettiä, edes, kerran kuudessa vuodessa sitäkin asiaa, että kuka on Suomen maan residentti. Ja kenen Minä haluaisin olevan seuraavat kuusi vuotta ressa. Kuusi vuotta on pitkä aika, melkein kokonainen sykli, joten asiat ja ajatukset voivat muuttua. Elämä ja sen arvot olla erilaisia, kuin kuusi vuotta nuorempana, kun maailmakin saattoi olla hitusen erilainen.

Tänä vuonna äänestän ennakkoon. Yleensä varsinainen vaalipäivä on ollut Se Juttu, mutta koska olen vaalilautakunnan varapuheenjohtaja, niin ajattelin minimoida omaa touhottamistani tuolta 15. päivältä.

Mutta silti sitä tarvitsee oikein käydä vaalikahvilla ja ottaa kenties oikein vaalipullakin! Istua alas ja nauttia omasta äänioukeudestaan.