Säädöt sekaisin

Säädöt sekaisin on blogi (ei enää pelkkä kokeilu). Me emme elä suppeassa maailmassa ja sanavapaus on aseemme, joten aiheet ovat varsin vapaita. Eiran demarina ja Erkki Vauramon suurena ihailijana kannatan avointa keskustelua ja mielipiteiden kirjoa. En lähde suureen itsesensuuriin, mutta yritän olla loukkaamatta omaa yksityisyydensuojaani.

maanantaina, tammikuuta 09, 2006

Whattou!

Sen lisäksi, että eläydyin erään kesän (kultaisella 80-luvulla) intiaanin yksinkertaiseen ja vaatimattomaan elämänmuotoon, pidin jo pienenä kovasti 20–30-lukujen tunnelmasta. Suuria suosikkejani ovatkin olleet Neiti Marple, Hercule Poirot ja tietenkin Jeeves kera Bertie Woosterin sekä Edith Piaf, Billie Holiday, Duke Ellington jne.

Jos intiaanikesänäni nukuin poppanavuoteellani ja peseydyin sähkösaunassamme (en siis käyttänyt suihkua, koska koin sen liian moderniksi), pidin hiuksiani letillä ja koetin tehdä kaikkea mahdollisimman uutteraa työtä. Niin Jeeves-huumani sai minut innostumaan myös isän äidin Aili-siskon jutuista ja illalliskutsuista, Tukholmassa.

Aina lomillani vieraillessani Aili kertoi kaikki mehukkaimmat jutut (joskus useastikin, turhankin monesti) kaikista sukulaisista ja opetti minua tarjoilemaan välkommsdrinkkejä, punaviiniä jne, kattamaan illallispöydän sekä kaikkea muuta tähteellistä.

Käytin tuon erään syys-talven tummanvihreää golfhenkistä lippahattua ja tummanvihreää popliinitakkia, jossa oli nahkakaulukset. Minulla oli koululaukkuna nahkainensalkku, joka muistutti minusta paremminkin miniatyyri matkalaukkua, joka oli tietenkin vain hyvä asia. Villaiset slipoverit ja villakankaiset suorat housut olivat minusta myöskin varsin loistokkaita.

Ongelmaksi muodostui tietenkin se, ettei tämä suuntaus ollut silloin kuuminta hottia, pikemminkin hotten tottia. Toisten mielipiteistä nyt viis, mutta samalla vaatekerralla ei oikein saa tehtyä erilaisia yhdistelmiä ja villakangashousut todellakin menivät herkästi rikki. Harmillista.

Ehkä minun tulisikin lähteä jälleen Tukholmaan, sanotaanko hiihtolomaksi (jota minulle ei siis tietenkään varsinaisesti ole suotu) ja ottaa kasa mieltä ylentäviä ja ruokkivia kirjoja mukaani. Kuunnella vielä muutamaan otteeseen nuo yli 60 vuotta vanhat mehuisuudet, katsella maisemaa Tukholman kaupungin talolle ja juoda lähes 90-vuotiaan Ailin kanssa malja, jos toinenkin suvun parhaille sattumille, menneille ja tuleville. Sekä kenties hankkia jokin merellinen, mutta paremmin kuninkaalisiin piireihin istuva matkagarderooppi. Reipas henkinen, mutta elegantti. Ehdottomasti elegantti. Sitten ei tarvitsekaan enää kuin valita että meneekö millä VikingLinen laivalla...

I'll say!! Kuullostaa aivan suunnitelmalta.

Tunnisteet: , ,