Käytöstavat – ja niiden puute
Kuulinpa merkillisen esimerkin siitä, millainen tapa jollain työpaikoilla voi olla(kin). Jossain on aivan soveliasta puhutella itseään hitusen vanhempaa naispuolista kolleegaa vanhaksi vitun ämmäksi, jolle voi sitten antaa ensimmäisen jne. varoituksen siitä, että on rasittava tai käy hemmoon muuten vain.
Hmmm...
Ajatellaanpa, että tämä sijoittuisi vaikkapa alkomahooliluvilla varustettuun ravintolaan. Siinä ympäristössä(kään) tuollaista ei tarvitsisi kuunnella.
Siitä hyvästä voi A) ilmoittaa ravintolahenkilökunnalle asiasta ja näin toimittaa kaveri ulos pakkaseen tai ainakin saattaa kyseenalaiseen valoon, B) vetää enourmous pultit, C) vetää järkyttävän suureelliset pultit yhdessä oman seurueen kanssa tai D) tuuppasta turpaan.
Mutta kuitenkin väkivaltaisessa vastareaktiossa on se huonopuoli, että jos vaikka sivistymätön ihmisroska satuttaa itsensä, joutuu siitä maksumieheksi.
Kaiksita parasta olisi työmaailmassa ja/tai selvässä maailmassa haastaa oikeuteen. Miksei humaltuneessakin maailmassa, jos tietää kuka aivoton päänaukoja on.
Ihmeellistä tällaisessä käytöksessä on se, että aikuiset ihmiset kokevat olevansa jotenkin nokkelia JA vieläpä "parempia ihmisiä", niin kutsuttuja Tukareita (yhteiskunnan tukipilareita, jotka ovat kuitenkin ihan plääh ja lisäksi vielä pikkusieluja) ylläkuvatun käytöksen ja ihmisten kohtelun jälkeen.
Pöyristyttävää. Eikä minusta todellakaan selitykseksi käy mikään näistä: "Noh, siellä on aina ollut vähän tommonen ronskimpi tyyli", "Miesten maailmassa (naisen) on vaan parkiinnutettava nahkansa", "Eihän ne sitä oikeesti tarkota. Se on niinkun läpän heittoa". Ei. Sivistymätöntä ja kerta kaikkisen järkyttävän pöyristyttävää. Huonoa makua ja kotikasvatuksen puutetta. Eikä edes älykästä.
Ja lopuksi: Ei mitenkään, missään muotoa hyväksyttävää. EI!
Tunnisteet: arvot, työ ja minä
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home