Valle ja Ille

Meidän perheessä oravista on aina pidetty. Tuuhea häntäiset tupsu korvat ovat vekkuleita veli-/tyttökultia. Orava on peto, mutta sellainen josta ei (ihminen) uskoisi. Ellei ole lintubongari. Ehkä syyttävä sormi siirtyy osoittamaan Atlantin taa, Tikun ja Takun luojiin.

Oravat tuntuvat olevan jotenkin joko A) "autokauppiaita", ovelia kavereita, jotka myyvät pihlajasta kävyt vaikka omalle äidille, B) Chicoja, joviaaleja manjana tyyppejä, jotka eivät paljoa paineita ota. Onhan metsä täynnä käpyjä, C) Rähjäisiä, harvakarvaisia häntäpuolia, jotka ovat syntyneet huonojen tähtien alla, D) Ärripurreja, jotka esimerkiksi ovat yleisiä Seurasaaressa. Näiltä palaa herkästi hermo. Ja syystä. Turistit on rasittavia.

Isä ja äiti asuvat Tapaninvainiossa ja heillä pyörii siinä "kaksi" (sillä mistä me tiedämme onko ne aina tai edes koskaan ne kaksi samaa) oravaista, Ville ja Tapani Vainio. Isähän lähtee vaikka keskellä synkintä yötä ostamaan pähkinöitä, jos ne ovat loppu. Sillä "oravan talviruokintaan sitoudutaan". Niin. Se on totta. Vaikka Tapaninvainossa ei kenties orava ruuatta jääkään.

Pappa ruokki Tikkurilan Simonkalliossa yhtä oravaa. Se oli Papan salaorava, koska siitä ei ihan kauheasti puhuttu. Sitten selvisi, että Pappa päästi oravakaverin keittiön ikkunasta sisään ja sitten Pappa oli tavallaan tehnyt namiradan, joka johti toiseen päähän asuntoa ja parvekkeelle.

Esikoulussa huijasin Jonnaa ja Emmaa, että minulla on oma orava, koska näillä oli koirat. Jonna ja Emma selittivät koiristaan ja laadi laadi laa, niin paljon että pieni luikuri oravasta (sellainenhan olisi ollut ihan huippua) sai puheen aiheen edes vaihtumaan. Tällä kuvitteellisella oravalla oli oma "mökki", eli oravatalo takapihalla, siellä sähköt ja sänky. Ja vaikka mitä. Tietenkin Jonna uskoi kaiken. No kukapa ei oraviin uskoisi.

Leninin puistossa on myös kaksi oravaa, joille keksimme Mairen kanssa nimet, kun katselimme sitä säpinää havupuistikossa. Eli he ovat Valle ja Ille. Monikieliset, poliittisesti valveutuneet, tsadilais oravat, joilla on monen mielestä täydellinen asuinpaikka. Keskellä Helsinkiä, kulttuurin ja huvitusten välittömässä läheisyydessä, oma puisto jossa voi kesäisin kuunnella omalta oksalta RSO:n harjoituksia. Ylellistä. Kadehdittavaa. Olisinpa seuraavassa elämässä orava, Leninin puistossa.