Ole nöyrä – Älä kumartele

Hmmm...

Asioissa kuin asioissa tulee olla nöyrä, mutta turha kumartelu ei ole hyväksi. Näin olen oppinut ja näin minulle on kerrottu. Tämän olen myös itse havainnoinut.

Toisinaan käy niin, (sallikaa seuraava rönsyily) että kun jollekin on antanut siimaa, niin kun siimaa kiristää se ei käykään. Eli tarkoitan tällä sitä, että kun joku on liian kauan saanut olla päälle päsmärinä, niin siitä on tämän jonkun vaikea luopua.

Näin voi hyvinkin käydä esim. lapsi-vanhempi-suhteessa. Tai kaveri-suhteessa jne. Vaikka toinen osapuoli aina vaatisikin nöyrempää osapuolta olemaan vahvempi, kantamaan vastuuta paremmin/enemmän, tekevän päätöksiä jne, niin sitten se onkin isompi kasvunpaikka, kun näin käy. Siis hänelle, joka on aina perään kuuluttanut toiselta ...sitä jotain. Mitä ikinä.

Niimpä. Jälleen kerran jokin sanaparsi sopii tähän kohtaan. Varo mitä toivot, se saattaa tapahtua. Tai ainakin varaudu sitten siihen. Aikuisten oikeasti.

Sillä itse olen kovin vahvasti sitä mieltä, että v-mäistä on kuulla ettei saisikaan olla sitä ja tätä mitä on pitänyt olla tai tehdä sitä ja tätä mitä on pitänyt. Joku raja.

Toisaalta se on niin monisuuntaista, se nöyryys ja toisten kunnioittaminen. Itseään pitää aina kunnioittaa, mutta samalla myös muita. Näin ollen voimme vain todeta, ettei ole helppoa. Life is a bitch and then you die. Mutta älä töki, jos et halua itseäsi tökittävän. Jos olet aina mielestäsi oikeassa, muutkin ovat. Jos sinä saat tehdä jotain, miksei muut?

Okkei, okkei. Lapset eivät saa ajaa autoa eivätkä aikuiset heitellä ruokaa lattialle. Mutta tietyt asiat, tasa-arvoisilla ihmisillä ovat vain sellaisia, ettei esim. niitä toinen aikuinen toiselta aikuiselta voi tulla kuin uhmaikäinen lapsi repimään pois. Tai voi, onhan se nähty, mutta ei siitä pisteitä saa.