Ystävyys on kuin pieni porsas

Tänään on siis Ystävänpäivä. Olkoonkin hömpän pömppän ja markkinamiesten keksimä päivä, niin ei se ole yhtään tyhmempi idea. Juhlia ystävävyyttä. Eikä halutessaan rahaa tarvitse käyttää yhtään. Ei tarvitse lähettää kortin korttia. Ystävyys on ilmaista. Mutta se on kuin pieni porsas, jota on syötettävä joka päivä...

Tosin voihan sitä ystäviään muistaa, niin kuin aina muulloinkin. Ei tarvitse sanoa "Ou Ai laaav juu, Ai sou laaav juu", ei valuttaa siirappia. Voi lyödä ystävää selkään ja sanoa sanottavansa selkeästi artikuloiden ja ryhdikkäästi.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 22 vuotta siitä, kun tutustuin mm. Jonnaan, Suskiin, Vappuun, Jossuun, Juho-Lauriin ja Jojoon. Sehän on melkein ihmiselämä. Ja tänään olen jutellut jo Suskin, Vapun ja Jonnan kanssa. On hienoa, että suurinta osaa vuonna 1984 saaduista ystävistä tapaan edelleen, osaa tosin epäsäännöllisen säännöllisesti. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 16 vuotta siitä, kun tutuistuin Annikaan ja Kerttuun. Annikaa näin sunnuntaina, Kerttua tänään. Laura O:hon tutuistuin vuonna 1995, eli 11 vuotta sitten (jos osaan laskea). Sitten on Janneja, Juhoja, Lauroja, Mioja joita tapaa kun tapaa.

Tästä kiitos isälle ja äidille, että valitsivat minulle sen koulun, jota kävin. Kaupanpäällisiksi tuli tietenkin mm. Suskin, Vapun ja Jonnan vanhemmat, joita voi kai myös ystäviksi kutsua. Ja tietenkin Inni, Jonnan pikkusisko.

Väliin on mahtunut kavereita ja ystäviä, joiden kanssa tiet ovat eronneet ja jälleen jossain törmänneet. Ja sitten sitä tutustuu ystävien kauttaa itsellekin uusiin ystäviin, niin kuin Tiinaan ja Pikkulikkoihin.

Reetaankin voi lätkäistä kahdeksan vuoden ystävyysleiman. Ja mm. Anna on melko uusi ystävä, tällä asteikolla. Me olemme tunteneet vasta (vas-ta!) seitsemän vuotta. Sitten se onkin ollut päivittäistä bondingia.

Poikaystäväkin on vuodelta 1998 ja kaikki sitä kautta saadut ystävät, Liekkijumala Argukset, Simot, Saarat, Veskut, Epet ja muut. Ja Anttia voi taas kiittää siitä. Sitä yrmeää Anttia, joka oli rinnakkaisella jo vuonna yksi ja kaksi. Anttia, joka nykyään on ihan leppoisa ja iloinen.

Tuntuu ihan hassulta, että aika on niin ...hassu käsite. Nykyään kymmenenkin vuotta tuntuu ihan hetkeltä ja sitten taas toisaalta Mannankin olen tuntenut mitä nelisen vuotta, mutta se tuntuu paljon pidemmältä ajalta. Sannan, Oskun, Totin ja Noorankin vain viitisen vuotta.

Nyt kun tässä näitä miettii ja laskee, niin tulee ihan haikea olo. Haikea, mutta hyvä. On se ihanaa, kun onkin niin paljon ystäviä ja He ovat vielä niin mukavia ja heidän olemassa olostaan voi ja saa nauttia. On mukava huomata, että uusiakin ystävyyksiä syntyy. Jani on siitä hyvä esimerkki. Janikin on niin mukava. Ja Innin Sasu ja Sasun serkku Hesus.

Lämmitäköön helmikuinen aurinko kaikkien ystävyyttä ja sydämiä. Hyvää ystävyydenpäivää, kaikille!