Säädöt sekaisin

Säädöt sekaisin on blogi (ei enää pelkkä kokeilu). Me emme elä suppeassa maailmassa ja sanavapaus on aseemme, joten aiheet ovat varsin vapaita. Eiran demarina ja Erkki Vauramon suurena ihailijana kannatan avointa keskustelua ja mielipiteiden kirjoa. En lähde suureen itsesensuuriin, mutta yritän olla loukkaamatta omaa yksityisyydensuojaani.

keskiviikkona, helmikuuta 08, 2006

Vahvaa auraa

No niin. Jotkut tietävätkin, että välillä (ihan vaan välillä) asiat voivat lähteä mopon ja lapasten kanssa kohti pohjoista, mutta... Minkäs teet. Siis kyllä minä yritän hillitä itseäni ja joskus siinä onnistunkin.

Joskus vain tuntuu, että reagoitava on nyt. Nostettava mölyä juuri nyt, koska kun on liian myöhäistä, niin on liian myöhäistä. Tämä pätee myös siihen miksi kirjoitin tänään opetusministeri Kalliomäelle. Minulta kysyttiin loppuviikosta mitä mieltä olen/mitä tiedän steiner-koulujen opetuslupahakemusten hylkäämisistä ja muutoinkin steiner-koulujen tilanteesta. No enhän minä nyt ole ollut kovin aktiivinen, mitä nyt käynyt myyjäisissä ja miettinyt Bossea.

Sitten vähän kyselin ja lauantaina synttärikemuissa tunteet kuohuivat, kun aihe oli muidenkin huulilla. Piti saada varmistuksia. Mutta niitä ei ole tullut vielä hevosen itsensä suusta. Jospa Antti kuitenkin vastaisi. Ehkä. Voin vain odottaa.

Itsellänihän ei ole lapsia, joita steiner-kouluun laittaa eikä koirille ole omaa steinerpedagogista koirakouluakaan, mutta kummityttö ja hänen pikkusiskon vielä tulevat menemään (siis ehkä) Lehtikuusentien kouluun. Tuleva Tuli-Liekki vauvakin menee steiner-kouluun näillä näkymin ja aloittaa steiner-uransa jo tarhasta. Ja kun minulla niitä oravapukuihin puettuja lapsia joku päivä on, niin ajatus koulun valinnasta on hyvin selvä.

Mutta viimeistään siinä vaiheessa aion minäkin vaatia "pikkuisia" päivityksiä steiner-koulun sisällä. On vain asioita, joihin pitäisi saada muutoksia. Enkä minä ole ainoa, joka näin ajattelee. Olisi jopa kauhean hyvä, jos steiner-koulujen piirissä tajuttaisiin tämä ihan itse. On paljon asioita, joissa olisi hyvä että he, jotka toimivat opettajina, koulujen johtajina ja päättävissä elimissä ottaisivat hupun silmiltään, katsoisivat maailmaa vähän laajemmalla spektrillä.

Ja silti laittaisin lapseni steiner-kouluun, olisin tikkuna lihassa vanhakantaisten ja yltiö fanaattisten lihassa. Kuten vanhempanikin olivat.

Asiassa on myös seikka, joka on periaatteellisempi ja demokratian luonteeseen huonosti sopiva. EU:ssa on säädetty, että vanhemmilla tulee olla oikeus perustaa oppilaitoksia ja varmistaa lapsilleen heidän aatteisiinkin sopiva koulutus.

Ihan sanasta sanaan se menee näin:
EU:n perusoikeuskirja 2000: 14. artikla: Oikeus koulutukseen / 3. kohta:
"Vapautta perustaa oppilaitoksia demokratian periaatteita kunnioittaen sekä vanhempien oikeutta varmistaa lapsilleen omien uskonnollisten, aatteellisten ja kasvatuksellisten vakaumustensa mukainen kasvatus ja opetus kunnioitetaan kyseisen vapauden ja kyseisen oikeuden käyttöä sääntelevien kansallisten lainsäädäntöjen mukaisesti.”

Sitten voimmekin miettiä hetken sitä mitä tarkoitetaan aatteilla. Ovatko aatteet vain jotain äärimmäisen vahvoja ja poissulkeviakin mielipiteitä, joita voimme kutsua fundalismiksi? Vai voiko aatteet olla ihan vain perusarvoja? Hmmm...

Tarkoitan tällä sitä, että niin moni luulee, että steiner-koulut ovat pakanallisia Äiti Auringon ja Isä Maan tai wat evör palvomiseen erikoistuneita opinahjoja, joissa pienet Harry Potterit lentelevät luudillaan. Tai että kaikki steiner-koulut ovat eritasoisesti kehiitysvammaisiksi luokiteltavien lasten ja nuorten apukouluja. Steiner-pedagogikaan nojaavia erityiskoulujakin toki on, mutta niinhän on myös tähän yleisemmin vallitsevaan paradigmaan nojaavia erityiskouluja.

On myös sanottu ja annettu ymmärtää, että steiner-koulut ovat eliittikouluja (aye!) ja/tai rikkainen kouluja sekä hörhökouluja, eli kaiken maailman viherpipertäjien ja aseistakieltäytyjien vapaan rakkauden siementen opinahjoja.

Siis yltiö rikkaat, maan eliittiin kuuluvat ja toisaalta vaihtoehtoisimmat hihhulit laittaisivat lapsensa steiner-kouluun? Ja sitten nämä lapset kovaan kuukausihintaan, kalliissa vaatteissaan ja osa kenties autonkuljettajiensa kanssa palvoisivat maata, tähtiä ja kaikkea siltä väliltä vaikkapa raakasilkkisissä kaavuissaan? Joo. Kyllä toi kuullostaa ihan loogiselta ja täysin mahdolliselta.

Minua on monesti, jo hyvin pienenä vituttanut (anteeksi), että minua on pidetty separina vain ja yksinkertaisesti siksi, että olen steinerkoululainen. Kun en osannut Jumalan kämmenellä -laulua, niin oi voi! Moni varmaankin ajatteli, että olin piirtänyt ja maalannut kaiken siellä "erityisterapia-apuopetusosastolla" enkä suinkaan opetustunneilla. Ai että kiehutti kolmasluokkalaisena, kun eräskin pihakaveri sanoi, että leikkii minun kanssa vain koska tämän äiti oli sanonut, että vammaistenkin kanssa pitää leikkiä. Ja osasi kertoa minulle yksiselitteisenä totuutena, että minähän käyn vammaisten koulua. Piste. Ja näitä elämänviisaudenvirtoja riittää.

Minun aatemaailmaani eivät sovi tasokokeet ekaluokkalaisille, ei tiukat määräajat milloin minkäkin asian oppimiselle, ei yksinään numeraaliset arvosteluasteikot, ei luokaton ylä-aste eikä lukio, ei tasapäistäminen eikä todellakaan mikään yksi ja oikea -ajattelumalli. Sehän olisi kuin, jokin ennen toista maailman sotaa vallinnut keski-eurooppalainen...

Minun aatteisiin kuuluvat yhteisöllisyys, yhteisistä asioista yhdessä vastuun kanto, solidaarisuus kaikkien erilaisten kesken, luonnonku nnioittaminen, toisten kunnioittaminen, itsensä kunnioittaminen, taiteet ja tieteet, monipuolinen maailman-/elämänkatsomus, oikeudenmukaisuus, demokratia, valinnanvapaus, sanavapaus, maalaisjärki ja vapaus.

Itse jopa kannattaisin kouluja, joissa olisi sekä nk. normaaliluokkia että erityisluokkia. Miksikö? No ihan vaan siksi. Suorastaan olen myös sitä mieltä, että koulujen tulisi tehdä paljon enemmän yhteistyötä vanhainkotien kanssa. Miksi ihmeessä? No juurikin siksi.


Kuva: www.goetheanum.org

Tunnisteet: