Auzingo baistaa

Safilolla on Valentino Rossin kanssa diili. V.R. mainostaa uutta Imatra-mallistoa. Tama on niin tata. Ulkkomailla sita kiinnittaa huomiota vaikkapa sellaiseen asiaaan, etta Firenzessa on paljon enemman Volvoja kuin vaikkapa Sassuolossa ja Veronassa jne. Taalla myos jalankulkija saa olla suht tarkkana. Autot tulevat happamilla keltaisilla, vaikka yleinen kaaos onkin tasavertaista.

Kamera on mukana, mutta se on liian iso rohjake mukana kannettavaksi, joten kaytamme kamerakannykkaani. Joitain kuvia sitten shippaillaan tuonne Antin kuvasivustolle, jossa on siis ihan Antin omiakin kuvia...

Loysimme ihan mukavan ja 40 euroa/huone kustantavan majoituspaikan hyvin liki rautatieasemaa, vanhan kaupungin kortteereista. Hiljaisuus on kello 23 ja aamulla 10-13 pitaa olla siivouksen ajan ulkona. Onneksi kultainen ystavamme Aiti-Aurinko lammittaa.

Miten herrrkullista ruoka voi olla, jos pizzeriassa soi turkkilainen iskelma, siella on meidan lisaksi 2 saksalaista teinimatkaajaa seka Firenzeen kotiutunut (2kk) ja kaupungin "lapikotaisin" tunteva amerikkalainen? No eipa kovin kaksista. Taalla kuhisee pure jenkkeja muutenkin ylitse muiden. Ihmeellista suorastaan. En ole moiseen tottunut enka millaan muotoa haluaisi samaa leimaa omaan otsaani.

Lisaa huomioita. Taalla on aika paljon naispuolisia taksikuskeja, hyvin paljon vanhoilla rouvilla on joku 15 vuotta nuorempi ystavatar/tytar/kotiapulainen kasikynkassa. Veikkaisin myos, ettei Firenze ole kaikista helpoin kohde tai asuinpaikka vaikkapa sokealle. En ole aikaisemmin nahnyt sokean kulkenvan keppinsa kanssa niin viuhtoen, mutta toden totta taalla ei voi tietaa mita on jalkakaytavalla tai milloin se loppuu...

Taalla on jokseenkin luovaa kaikenlainen parkkeeraaminen. Olipa kyse autoista, vespoista, roskalaatikoista, rojusta tai telineista. Suurin osa koirista osaa kulkea hurlumhein seassa vapaanakin hienosti. Koirien pommituksia ei kenties korjata ihan silla innolla kuin olisi syyta.

Tarvitsee hankkia kaulahuivi, silla illalla laskeutuu kostea viileys ja kaulaliina voisi tehda olosta hieman nautinnollisemman. Vahan on katseltu shoppailuseikkoja ja mietitty tulkkuja. Mutta mitaan erityisen spessua ei ole eteen tullut.

Tama sopiikin globalisoituneeseen maailmateoriaan, jonka yksi kehittajista on viisas isani. Sen lisaksi, etta maailma on suurelta osin yhta isoa Keravaa, niin harvassa ovat ne paikat mista saisi jotain mita ei nyt Helsingistakin loytyisi.

Ajattelinkin, etta seuraavaksi (joskus piiiitkan ajan paasta) voisi lahtea Etela-Amerikkaan. Ei suffaamaan tai mitaan sellaista, vaan tutustumaan utopia-yhteisoihin. Niihin joista ei ole jaljella kohta kuin se yksi pappa purossa peseytymassa seka niihin joissa saksalainen kansantanssi elaa vahvana.