Firenze

Junalla on hauska matkustaa. Ei ole todellakaan hinnat Suomen tasoa. Jatimme siis Sassuolon taaksemme, emmeka palaa paluumatkalla sen kautta. Kenties talvimasennus vaivaa italialaisiakin, sen verran erilainen muudi tutussa paikassa oli, verrattuna kesaisiin vierailuihin.

Nyt olemme Firenzen vanhassa kaupungissa. Taalta loytyi suht heti internet point, mutta yopymisen kanssa onkin haastetta. Hinnat ovat suhteellisen messevia yhden tahden hotelleiksi (60 euroa yo), mutta vaihtoehdot saattavat olla rajalliset.

Paatoksentekoa saattaa vauhdittaa sekin, etta molemmilla on laatikollinen (6 plo) viinia kannettavana. Nehan ostettiin tietenkin Renzon kaverin viinitilalta. Hyvia putiloitahan ne ovat, en mina sita ruikuta. Kasieni heikkoa kantokykya vain.

Firenze vaikuttaa kuitenkin jo nyt varsin mukavalta paikalta. Heti tormasimme paikallisten ex-humehienkayttajien ja aids- porukan keraykseen ja heidan neuvoijen ansiosta paasimme oikeaan suuntaan kaupunkia. Tavallistahan on, etta mennaan juuri pain vastaiseen suuntaan ja kopotella sitten saakin.

Kunhan nyt paastaan johonkin jarkevan tuntuiseen majoituspaikkaan, niin voi ajatella lasillista viinta. Ei tosin naita mita laatikoissa on. E-hei. Ne saastetaan koto Suomeen.