Etiikka ja Moraali
Etiqueta & Moraleja (J-kirjain lausutaan epsanjalaisittain H:na), nuo ikuiset taistelijat ovat jääneet korkeitten talojemme varjoihin ja kiireemme alle. Heidän auktoriteettinsa on kärsinyt aimo kolauksen, ketään ei enää kiinnosta mitä Etiqueta tai Moraleja voisivat olla jostakin mieltä. Kukaan ei kutsu Etiquetaa eikä Moralejaa keskusteluohjelmiin tai edes iltapäiväkahville. He ovat huutaneet älämölömme keskellä äänensä niin käheiksi, ettei se tunnu kiirivän enää kenenkään pieniin korviin.
Isoissa asioissa heidät haetaan pölyiseltä kujalta ja heiltä halutaan se Oikea Vastaus, joka miellyttää Itseä. Heidät potkaistaan vastauksesta riippumatta takaisin pölyttymään, kunnes taas tulee aika jolloin jälleen koemme kokeneemme vääryyttä.
Pienissä asioissa sen parhaiten huomaa. Sen ettei voisi vähempää kiinnostaa Etiqueta ja Moraleja. Koska "mitäs pienistä..." tai "tää on nyt niin pieni juttu, ettei..." niin silloin ei mukamas tarvitse ajatella ...mitään tai ketään. Jos kenenkään ei tarvitse pienissä asioissa Mitään, niin se on sitten lopun puolta väliä se.
Tunnisteet: arvot, valintoja, vapaus ja vastuu
posted by Hanna Kopra @ 1:06 ip.
4 Comments:
Paholainen asuu yksityiskohdissa. Jos pienet rajaa ulos, niin seuraavaksi pienen määritelmä alkaa lavenemaan. Ja sitten ollaankin jo korvia myöten eritteessä.
Aika terveellistä olisi, jos ihmisillä olisi edes vähän aikaa pysähtyä ajattelemaan asioita. Skippaamalla kenties tekojen seurauksista aiheutuvan (muille ja heijastuksena itselle) mielipahan jollain ihq:lla vaan hautaa mätää mielensä mutiin ja jossain vaiheessa sitten kaikki tulee kerralla ulos.
Lopulta päästäänkin tämän ihanan ja viehättävän aikamme vastuukysymyksiin. Mitäänhän ei tapahdu, jos kukaan ei vastaa asiasta. Jostain syystä vastuunpakoilu leimaa tätä hyperinformatiivista sosiaalista systeemiämme. Minä etuilin ->minulla oli kiire, annoin kenkää - lukujen perusteella taloudelliset realiteetit tarkoittivat, hallitus vaati, en minä mutta pojat...
Aivan. Se on surullista, kun pienissäkin asioissa joutuu toteamaan, että joillain vain on ihan tietoisesti tarkoituksena unohtaa pienet moraalis eettiset detskut.
Ajatellaan, ettei Kukaan niihin kiinnitä mitään huomiota ja ettei niillä ole edes merkitystä. Mutta sitten on kuitenkin Niitä, jotka heti kyllä vetävät Sinusta johtopäätökset, jos ihan pienissäkin asioissa lapanen on noin löysällä.
Eettismoraalittomatpikkuihmiset ovat kaiken lisäksi yleensä pahimpia nillitäjiä ja perhehernarin nenäänvetäjiä, jolloin olenkin mapittanut heidät Ö:hön.
Välillä ei jaksaisi olla niuho, mutta kun kuitenkin on, niin näin se vain menee.
Ja löytyipä tänään jotain tähänkin aiheeseen sopivaa, ei oikeastaan yllättävää, mutta silti järkyttävää. Järkyttävää siksi, että olin oikeassa.
http://www.prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=643&author=65
Hiphei, kyllä meillä on hieno valtio.
Niin. Minusta on kovin ikävää, ettei sisäistä kritiikkiä yleisemmin löydy. Tietyt asiat ovat tietenkin sellaisia, joista on vaikea luopua, kuten "saavutetut edut". Ja onhan vain ihmisluonnolle luonnollista, ettei vallassa olevat halua siitä luopua...
Lähetä kommentti
<< Home