Ei päivää ilman Elantoo...

...ei iltaa ilman vinettoo. Kuten vanha sanonta kuuluu. Meillä (suvussa) jotakuinkin kaikki ovat olleet Elannossa töissä. Tavalla tai toisella.

Tänään lähes kaikki elossa olevat vanhat elantolaiset, siis mummoni puoleinen sukuhaara, kokoontuu. Näen ensimmäistä kertaa pari pikkuserkkuakin. Mielenkiintoista. Voidaan aloittaa jokin mehevä pieni kinastelu, vaikkapa Elannon leipomon erikoistarjouksesta vuonna 1965 tai jotain muuta yhtä merkittävää. Siis en minä ja uudet pikkuserkkuni, vaan vanhukset. Minä sitten painan kaiken vain mieleeni...

Me kävelemme juhlapaikalle. Samaan osoitteeseen missä vietimme jotakuinkin samalla köörillä Maire-tädin 50(?)-vuotispäiviä, 80-luvun puolivälissä. Silloin minulla oli tyylikäs sininen tekokuituinen liituraitapuku ja punainen nahkaskraka. Kävelimme Eikan (Mairen miehen) kanssa Hämeenkatua Hakikseen ja aurinko paistoi... Elettiin vapputunnelmissa.

Voi kumpa Maire-täti a.k.a. Maikki voisi osallistua tähänkin riehaan. Noh, Pikku-M hoitakoon loisteliaasti terrieerimäiset rähinöinnit ja järjestyksen ylläpidon.