Elämä hajalla

Tähän on tultu. Kun jostain minulle aivan täysin irrelevanteista syistä Saunalahden piuha menee ykskaks poikki neljäksi päiväksi ( siis tähän mennessä kulunut aika), niin mistään ei meinaa tulla mitään. Tällaiset yllätykset ovat kaikkea muuta kuin iloisia.

Aivan, minun tulisi hankkia toinen piuha, ihan vaan varmuuden vuoksi, mutta jotenkin neljä päivää tuntuu ihan liian pitkältä ajalta, eli kohtuuttomalta. Varsinkaan kun asiasta ei olla edes ilmoitettu etukäteen. Mikä ehkä ei mitään muuttaisi ja toisekseen vain saisi kaikki vaihtamaan piuhaa jo etukäteen. Enkä minä nyt tiedä miksi minä nyt tavallaan maksaisin tuplahintaa, että asia sujuisi. Niin, kai vain pitäisi.

Työjärjestys menee joka tapauksessa ihan uusiksi, syntyy niin sanottu Sumplimisen Organisointi. Paperilappusille kirjoittelua, kamojen siirtelyä cd:llä, iPodilla ja kaikilla keksityillä keinoilla. Tehdään vähän taittoa (mutta sitä ei voikaan helposti sitten meilata), hakeudutaan paikkaan X, jossa joutuu tekemään manööverejä ko. konelle/koneella.

Ja kaikki tämä ihan työn merkeissä. Sitten sitä dorkana menee, aivan automaattisesti, konelle katsomaan josko netistä löytyisi... Auts! Ei tietenkään sinne siis dorka hei pääse. Seuraavaksi sitä kohta ajattelee, että jos sitä tarkistaisi... Dorka! Ei se toimi dorka hei!

Olisi niin kiva kuulla, vaikka ihan vain kuinka kauan vielä tämä piuhattomuus kestää. Ja jos siinä menee vielä tämä viikko niin se, se on jo sandaal! Silloin olen pöyristynyt. Ja jos mitään ei edes ilmoitella, niin pöyristyn sittenkin. Pöyristelyä siis tiedossa.