Lujaa laatua

Usein tulee mieleeni sellainen kuva (ihan aikuisten ihmisten ja oikeiden asioiden kanssa) päähäni, että ollaan koulunpihalla ja se karikatyyrimäinen öykkäri saa tehdä ihan mitä vain ja kaikki, opettajat sekä rehtori mukaan lukien, luikkivat vain pois alta. Ettei vaaaan nyt synny mitään meteliä ja ikävyyksiä.

Se ei ole se paperitiikeri vertaus. Paremminkin kasattava paperilada, jonka sisällä on vain ilmaa.

Miksi toimimme sellaisten kanssa, jotka ovat jo lakejamme henkeä vastaan rikkoneet? Voimmeko olettaa, että he jatkossa toimivat toisin, kun ovat jo toistamiseen saaneet tahtonsa läpi?

Rauhallisesti voin taas todeta, että olen vähän pettynyt. Päätöksen tekoon, seikoista jotka johtavat päätöksiin ja onko sisällöllä edes mitään merkitystä. Sillä jälleen mietin sitä, ettei sillä taida läheskään niin usein olla, vaikka pitäisi. Olen surullinen, tasa-arvon, sananvapauden, uudistumisen ja kehityksen puolesta. Niin paljon tulisi saavuttaa rohkeudessa, vahvemmat jalat tulisi jumpata joilla voisi seistä ja öykkäröinti pistää aisoihin.