Säädöt sekaisin

Säädöt sekaisin on blogi (ei enää pelkkä kokeilu). Me emme elä suppeassa maailmassa ja sanavapaus on aseemme, joten aiheet ovat varsin vapaita. Eiran demarina ja Erkki Vauramon suurena ihailijana kannatan avointa keskustelua ja mielipiteiden kirjoa. En lähde suureen itsesensuuriin, mutta yritän olla loukkaamatta omaa yksityisyydensuojaani.

maanantaina, toukokuuta 29, 2006

Yhteentörmäyksiä

Eilen oli mielenkiintoinen tv-päivä. Ensin tuli katsottua hiukan ihmisen kehityshistoriaa Prisma Studiossa, sitten diivuudiiltä The Crash ja lopuksi Ykkösdokumentti Valkoisen vallan verkko.

Minulla ei ole ollut koskaan mitään ongelmaa siinä, että olisin kehittynyt jostain merenpohjan örkistä, apinasta tai Afrikan Lucysta. Se ei vaan ole minulle mikään herkkä aihe.

Mutta The Crashin ja Ykkösdokkarin välinen jännä yhteys pistivät kumpikin miettimään asioita. Elokuvan voima, sekin on nykyään jokseenkin harvinaista. Ja se yksinkertaisuus, yksi vahva ja kantava teema josta riittää revittävää. On se jännää, amerikkalaisuus tai mikä tahansa sulatusuunisuus. Minusta alkaa vahvasti tuntumaan, etten kyllä siellä haluaisi elää. Liian vaikeaa, raskasta ja stressaavaa. Ja se seikka, josta puhuttiin Prismassa, kieli. Kieli oli se seikka, joka teki Homo sapiensista muita vahvemman. Ja kuten The Crashissa niin selvästi nousi esiin, yhteisen kielen puute johtaa ikäviin väärinymmärtämisiin ja ties mihin.

Se ikävä tunne, joka tuli Ykkösdokumentista oli niin lohduton. Amerikkalaiset nyt pelkäävät oman amerikkalaisen valkoisuuden katoamista ja ennen kaikkea haluavat varmistaa vain sen säilymisen. Onhan se mielenkiintoista, kun ajatellaan, että alun alkujaankin valkoisia oli vähemmistö Pohjois-Amerikassa ja jota kuinkin kaikkialla, heillä oli vain tulivoima puolellaan ja röyhkeys, suunnaton röyhkeys. Toivoa on, kun suureen, vuosikymmenten kokoukseen tulee kaikista kiihkeimmät kahelit ja siinäpä se sitten.

Toisin on Venäjän maalla. Se pisti miettimään. Vaikka vain sitä, että mikseivät sitten vedä Venäjän rajaa vähän lähemmäs tänne Skandinaviaan ja anna "mutanaamoille" heidän maitaan takaisin, mutta ai niin... siellähän on vaikka mitä kaikkea, mistä saa Venäjän valtio rahaa. Voi, voi.

Moskovalaisista 40% on dokkarin mukaan sitä mieltä, että kaikki "mutanaamat" saisivat lähteä Moskovasta himaansa. Se siitä Venäjän suurvaltiosta, noin ajatuksen tasolla. Ja kuten ohjelmassa usein sanottiin, uusi polvi ei muista historiaansa. Venäjän White Power -liikkeessä on hurjaa myös sen väkivaltaisuus, sen sokean raivon lisäksi.

Mutta kokonaisuudessaan dokkarista jäi käteen se, ettei nämä ihmiset näe syytä kuin ihon värissä. Ei esimerkiksi sosiaalisissa seikoissa, koulutuksessa tai missään muussa kuin ihon värissä. Amerikan White Power -liikkeen uusi toivo selitti, että kun valkoisia ryöstetään, raiskataan ja tapetaan... Eikös siellä ryöstetä, raiskata ja tapeta ihan kaikkia. Maa jossa noin joka 130. on vankilassa (vertailun vuoksi Suomessa noin joka 1000.), niin siellä pitäisi miettiä vähän muutakin kuin ihonvärejä ja aseiden hankintaa (josta tuli katsottua aamun aloitukseksi kanssa jokin dokkari).

Minulla on niin hyvä olla täällä Alppiharjussa, parin hämäläisen, pohjaalaasen ja tsadilaisen ystävän kanssa, niin vähän yhteentörmäyksiä.

Tunnisteet: , ,