Käsialasta

Voin kiittää vanhempiani ja Steiner-koulua suhteellisen siististä käsialasta, joka tosin välillä on tarvittavankin epäselvää. Joskus sekin on tarpeen, esimerkiksi jos aina ja jatkuvasti samat tahot haluavat "lainata" muistiinpanojasi.

Äitini osaa oikein tekstatakin, minäkin välillä harjoittelen kyseistä taitoa. Vähemmän menestyksellisesti.

Kun pienenä teimme koulussa aine- yms. vihkoja piti käsialasta saada selvää mm. opettajan, joka saattoi ilmeisesti oikein lukeakin kirjoitettua. Ja usein varsinkin vilkkaimmat pojan viikareet saivat kotihommiksi kirjoitustehtäviä vaikkapa teemasta: "Yritän muistaa etten häiritse muiden ja itseni tuntutyöskentelyä", kertaa kaksisataa. Sekin auttoi harakanvarvas tyyliä hioutumaan kauniimmaksi ja kenties luettavammaksikin. Ehkä, joskus.

Riippuen millaisen vaikutelman haluaa tehdä voi käsialalla mukavasti joko alleviivata haluttua tai sitten synnyttää mielenkiintoisia kontrasteja. Mutta jos puhumme kuvan lappusesta, niin siinä varmastikin haluttiin sanoa jotain, jopa niin että se olisi ymmärretty. Että olisimme osanneet olla aivan kamalan kauhistuneita. En ole farmasautti enkä ole muistanut kantaa lappua mukana apteekissa, että olisin voinut selvittää mitä tässä lapussa lukee.

Se oli jätetty automme tuulilasiin Lönkällä, Satkarin edessä. Olimme ilmeisesti parkkeeranneet jota kuta ärsyttävällä tavalla. Vaikka muutama sana saattaakin olla minulle melko selviä, niin lappunen on kuitenkin kaikkinensa niin hauska, että pidän sitä jääkaapin ovessa. Monen muun "tärkeän" lappusen ja lippusen seassa.

Itse muistelen aina tätä lappua, jos päässäni alkaa kohista kiehuva veri. Kun mietin mitä kirjoitan jälleen porttikongimme eteen parkkeeranneeseen espoolaiseen perheöpeliin. Lintsi ja kulttuurinkehto Kultsa imevät yksityisautoilijoita, jotka eivät ole varautuneet parkkipaikan etsintään.