Millaset tissit sä haluaisit?

Olen ennenkin hitusen muokkaillut kuvia, ihan koska se on aina tarpeen. Johtuen lähinnä huonoista kuvausolosuhteista. Siis omia privaatteja kuvia. Joskus toki ja siis tietenkin ihan töihin tulevia naamoja joutuu skarppaamaan [lue: silottamaan, kirkastamaan, kohottamaan, korostamaan, valkaisemaan], ettei näytä "aivan kamalalta".

Mutta olen jälleen urakoimassa suurta joukkoa kuvia, joita tehdessä olen kehittynyt entistä parempmaksi luonnollisen ilmeen retusoijaksi. En toki ole mikään kuvankäsittelijä-Harri.

Mietin mitä kuvien ihmiset mahtavat ajatella kuvista ja itsestään kuvat nähdessään. Ovatko he tyytyväisiä, pitävätkö he kuvia totuudenmukaisina, pettyvätkö he koska heitä on joskus rankastikin muokattu, huomaavatko he edes sitä? Entä mitä ajattelee kuvausjärjestelijä, jos huomaa minun muokanneen paitaa, ottaneen pois "aivan todella fantsuja yksityiskohtia"? Entä meikkaaja, kun olenkin korostanut poskipäitä ja tai silmiä? Kiinnostaako edes ketään?

Entäpä mallitoimiston mamma? Kun kuvattujen suloja on yritetty korostaa ja vikoja piilotella ellei poistaa, onko se aivan ok vai laitetaanko ihmiset dietille ja kurinpalautukseen? Ja ketä sekään kiinnostaa?

Paljon olen miettinyt sitäkin mikä on viettelevää, seksikästä. Mikä tekee ihmisestä kiinnostavan ja kiehtovan kuvassa? Pitääkö näkyä paljon lihaa vai huomaako meidän kehittynyt silmä ja tajunta detaljeja, hienovaraisia eleitä, pilkettä, jalan asentoja?

No. Ei ole enää minun asiani vaikuttaa vaatteisiin eikä mallivalintoihin, ei asentoihin ja viettelevyyden asteisiin. Minun tehtäväni on tehdä kaikkeni, että kuvat kelpaavat, niin asiakkaalle kuin ihmisille, katselijoille. Voin vain toivoa, että ne omat suosikki kuvani, joihin olen päässyt vaikuttamaan jo kuvauksissa olisivat niitä, jotka päätyisivät kahvihuoneen seinille ja mikseivät rekan nuppiinkin.

Kuuntelen Remeksen Hiroshiman porttia iTuneisistani samalla kun teen kauniita, upeita, hehkuvia ihmisiäni. Leikin plastiikkakirurgia, kohotan, silotan, varjostan, poistan, lisään ja annan olla. Lars Svedbergin kertoessa tarinaa.

Edit: Kaisalta tuli kuin tilauksesta hyvä linkki aiheeseen, tosin suuren muailman tapaan.